Lauantai 4. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Armi, Ronja

Vieraskynä: Mietteitä – Pensées

Väite, jonka mukaan kaikki uskonnot opettavat pohjimmiltaan samaa, on kuin sanoisi kaikkien pillereiden olevan samanlaisia vain, koska ovat pyöreitä, Pasi Turunen väittää.
Väite, jonka mukaan kaikki uskonnot opettavat pohjimmiltaan samaa, on kuin sanoisi kaikkien pillereiden olevan samanlaisia vain, koska ovat pyöreitä, Pasi Turunen väittää.

”Mikä tekee sekavasta, kristinuskoa käsittelevien tekstipätkien kokoelmasta klassikon?” kyseli aikanaan filosofinen aikakauslehti matemaatikko Blaise Pascalin (1623–1662) Mietteitä-teoksen uuden suomennoksen ilmestyttyä. Toimittaja vastasi filosofin tavoin: ”En osaa tarkkaan ottaen vastata tähän”, mutta jatkoi, että Mietteitä tarjoaa kuitenkin ”lahjakkaan ihmisen ajatukset idullaan, luonnoksina, ongelmina ja näkyinä”. Niin, tai sitten Pascalilla vain jäi kaikki aina kesken.  Koskapa sekavissa kristinuskoa käsittelevissä pätkissä voi piillä klassikon siemen, tarjoilen samassa hengessä omia keskeneräisiä mietelmiäni iduillaan, luonnoksina ja ongelmina.     

 

 

   Totuus tulee median kautta, armo ja totuus Jeesuksen kautta.

 

Media turmelee totuuden. Mitä ihmettä on tapahtunut totuudelle? Siitä on tullut jotain kielteistä, kauheaa. Se ei enää vapauta. Se vain tulee julki otsikoissa: ”Totuus X:n ja Y:n suhteesta!”; ”Mitä ruotsinlaivalla todella tapahtui?”; ”Koko totuus tekstarikohusta!”; ”Totuus X:n vaikeasta lapsuudesta!” 

Totuus merkitsee paljastuksia. Jumalan totuus ja median totuus eroavat siinäkin, että jälkimmäinen ei tunne armoa. Totuus tulee median kautta, armo ja totuus Jeesuksen kautta. 

 

Sielu on olemassa. Sielu on aineeton ja näkymätön. Samoin ajatukset. Ajattelen kurpitsaa ja näen sen mielessäni. Kukaan ei sano, että minulla ei voi olla ajatuksia vain, koska epäilijä ei löydä pääni sisältä kurpitsaa. Ajatukseni ovat eri asia kuin aivoni. 

Aivoni eivät ajattele. Eivätkä käteni pelaa tennistä. Minä ajattelen aivoillani. Minä pelaan tennistä käsilläni. Ja jos olen väärässä, niin olen ainakin olemassa, kuten Augustinus sanaili – si fallor sum. Materialistilla voi olla tähän mielestään painavia ajatuksia ja vastaväitteitä, mutta silti hän ei tarvitse niskatukea. 

 

Perisynti. Ja käärme sanoi: ”Mitä se kenellekään kuuluu, mitä kaksi aikuista ihmistä keskenään tekevät, kunhan ketään ei vahingoiteta?” Niin Eeva kysyi mieheltänsä: ”Rakastatko minua?” Adam vastasi ja sanoi: ”Tietysti ja totisesti, ketäpä muutakaan.” Niin he, mies ja hänen vaimonsa, ottivat ja söivät siitä hedelmästä. Se maistui puulta. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja kaikkien heidän jälkeläistensä silmät sokeutuivat. Aina tähän päivään asti. 

 

Hämmennyksen teologiaa kirkoissamme. Ja Herra puhui Moosekselle palavasta pensaasta sanoen: ”Kuka Minä olen?” 

 

Uskonnollinen pluralismi. Väite, jonka mukaan kaikki uskonnot opettavat pohjimmiltaan samaa, on kuin sanoisi kaikkien pillereiden olevan samanlaisia vain, koska ovat pyöreitä. Ei kuitenkaan ole yhdentekevää, onko kyseessä arsenikki vai aspiriini. Myös uskonnoissa sisältö on elämän ja kuoleman kysymys. Edesmennyt tanskalainen teologi Johannes Ågård sanoi aikanaan: ”Ihminen, joka sanoo, että kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan samanlaisia, tuntee todennäköisesti vain yhden uskonnon.” 

 

Ikuinen kadotus. Jumalaa syytetään epäreiluksi, kun hän ei pelasta meitä haluamallamme tavalla – vain, koska meille ei jostain syystä kelpaa hänen valmistamansa tapa: Verta vuotava, ristiinnaulittu Kristus. Pahennus. Pelastus. Ikuinen elämä. 

 

Pasi Turunen 

 

Kirjoittaja on Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.



UUTISET