Vankilatyöhön osaamista koulutuksella – Sellityön loppuminen harmittaa vankilalähettejä

Helluntaiseurakuntien vankilatyö on nykyisin kokonaan vapaaehtoista tai muun toimen ohella tehtävää työtä. Koulutus antaa eväitä toimia vankilaympäristössä. Kuvassa Kati Rautasaari puhuu hartaustilaisuudessa. (Janne Lahti)
Helluntaiseurakuntien vankilatyö on nykyisin kokonaan vapaaehtoista tai muun toimen ohella tehtävää työtä. Koulutus antaa eväitä toimia vankilaympäristössä. Kuvassa Kati Rautasaari puhuu hartaustilaisuudessa. (Janne Lahti)

15.9.2023 | Anssi Tiittanen 

Jo noin kymmenen vuoden ajan toteutettu kaksivuotinen yhteiskristillinen vankila- ja kriminaalityön vapaaehtoiskoulutus on tuonut alalle paitsi osaamista myös naisia ja nuorempia tekijöitä, joista on perinteisesti ollut vankilatyössä puutetta. 

– Olisi hyvä ymmärtää laajasti, ettei vankilatyössä ole kysymys vain julistamisesta, pitkään vankilatyötä lähetin ja koordinaattorin roolissa tehnyt Vesa Rautasaari kuvailee. 

– Kysymys on siitä, että otetaan koppia ihmisestä. 

Rautasaari pitää positiivisena sitä, jos työhön saadaan mukaan nuoria. 

– Vangithan ovat keskimäärin nuoria. Keski-ikä on neljänkymmenen hujakoilla. 

Vesa Rautasaari toimii nykyisin KAN ry:n Saarijärven yksikön vastaavana ohjaajana. 

 

KAN ry on helluntaiseurakuntien päihdetyön järjestö. Yhdessä romanijärjestö Elämä ja Valon sekä Helluntaikirkon Hyvä Sanoma -palveluiden kanssa se muodostaa helluntaiseurakuntien vankilatyötä tekevän kolmikon. Tällä haavaa työ tehdään muun toimen ohella, eikä esimerkiksi vankilatyöhön keskittyvää palkattua koordinaattoria ole. 

 

Vankilatyöhön kuuluvat esimerkiksi hengelliset tilaisuudet, jumalanpalvelukset ja hartaudet, joihin vanki voi osallistua, jollei siihen ole laissa säädettyä estettä. Laitoksissa osastointi vaikuttaa tilaisuuksiin osallistumiseen siten, että mukaan pääsevät samanaikaisesti vain tietyn osaston ihmiset. 

Hengellistä ryhmätoimintaa, kuten raamattupiirejä, rajoittavat samanlaiset säännöt. 

 

Turvallisuustekijät muodostuivat rajoitteiksi myös muutama vuosi sitten, kun vankilatyön varsinainen perinnelaji, niin sanottu sellityö, loppui. 

– Se on ollut iso menetys, Vesa Rautasaari harmittelee. 

– Keskustelut ja kohtaamiset ovat tärkeitä. Itse uskon, että jokainen ihminen täytyisi kohdata ja saavuttaa jollakin tavalla henkilökohtaisesti. Kirkkotilaisuuksissa kaveri ei pääse samalla tavalla kertomaan tuntojaan. 

Aiemmin vankilalähetit kiertelivät kerroksilla. Oma selli, joka on rangaistusta suorittavalle myös senhetkinen koti, soi yksityisyyttä ja yhteisen kohtaamistilan lähetin kanssa. 

– Siinä tilanteessa ei tarvitse pelätä kasvojen menettämistä, vaan voi olla aidommin oma itsensä. 

Nykyisinkin henkilökohtaisia tapaamisia on, mutta ne täytyy erikseen pyytäen järjestää vankilan tapaamistilaan. 

 

Työtä vankiloissa ohjaavat Rikosseuraamusalan hengellisen työn neuvottelukunnan muodostamat hengellisen työn periaatteet. Niihin kuuluvat vankien yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys, muiden hengellisen työn tekijöiden kunnioitus, yhteistyöhakuisuus ja luottamuksellisuus. 

Periaatteissa on mainittuna käännyttämisen kielto. Vesa Rautasaaren mielestä ajatus siitä, että henkilö olisi vankilassa edes jotenkin vastentahtoisesti käännytettävissä, kuulostaa kaukaiselta. 

– Vangit tulevat hartauksiin aina omasta tahdostaan. He hakeutuvat itse tilanteisiin, joissa voivat keskustella ja rukoilla. 

Marssijärjestys kaikissa vankiloissa on selvä. Talon hengellisestä työstä vastaa vankilapappi. 

– Meidän tulee toimia, kuten meitä ohjeistetaan, Vesa Rautasaari sanoo. 

 

Suomen vankiloissa on paljon ihmisiä, jotka ovat uskossa ja joilla on taustaa hengellisissä piireissä. Vastaan tulee myös tuttuja, jotka ovat aiemman rangaistusjakson aikana tulleet uskoon, mutta lankeemusten myötä jälleen päätyneet vankilaan. 

– Aina jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Armo on joka päivä uusi, Rautasaari kuvailee. 

Työtä ohjaa ajatus siitä, ettei kukaan meistä vielä ole perillä.  

– Matkan varrelle mahtuu kaiken näköistä. Tärkeintä on saada aikanaan se iankaikkinen seppele. 

 

Yksi vankilatyössä piilevä riski on myös lähetin jääminen yksin. 

– Seurakuntaa tarvitaan taustalle. On jonkin verran seurakuntia, joissa vankilatyön asiaa ei oikein saa pidettyä esillä, Vesa Rautasaari arvioi. 

Käytännön ehdotukseksi Rautasaari heittää mahdollisuutta järjestää kahvituksia vankilalähetyksen hyväksi. 

– Se on silloin kaikkien etu. Ihmiset saavat kahvia kokouksen jälkeen ja lähetti tukea polttoainekustannuksiin. Samalla seurakunta osoittaa tukea ja huomiota työlle.  

 

Haastatteluhetkellä Vesa Rautasaari on auttamassa juuri Vaasan vankilasta vapautunutta henkilöä muutossa. Mies on asettumassa KAN ry:n Saarijärven yksikköön. 

– Saarijärvi on erilainen yksikkö kuin muut työpisteemme. Keskitymme täällä tukemaan koevapausvankeja ja vapautuvia henkilöitä. 

Juuri rangaistuksen jälkeiseen elämään on vankilatyössäkin pyritty kiinnittämään pitkään huomiota. Hetki on monille kriittinen. Toisaalta ihmisen mielessä on paljon toiveikkuutta vakaasta ja rikoksettomasta elämästä, toisaalta vanhat ja usein ainoat sosiaaliset ympyrät vetävät puoleensa. 

– Seurakunta olisi tärkeä siinäkin kohdassa, Vesa Rautasaari toteaa.

 

 

 

 




40/201

Toiminnan vilkastumisen myötä yrittäjien maksamat lähetyskannatukset ovat jopa nousussa – Inflaation myötä lähetystyö on kallistunut
Opinnäytetyössä tutkittiin, kenen ääni kuuluu kristillisissä lehdissä
Myös Gazassa on pieniä uskovien ryhmiä – mediatyön hedelmää näkyy
Fifteenit täyttyneet nopeasti – Suosituimmat leirit täyttyvät minuuteissa