Valoisan vaikuttajan kaunis muisto - Ystävät ja yhteistyökumppanit muistelevat Vesa Halosta

30.11.2023 | Lukuisissa liike-elämän johtotehtävissä toiminut ja myös helluntailiikkeessä monin tavoin vaikuttanut Vesa Halonen on poissa. Hän siirtyi taivaan kotiin sairauden murtamana pyhäinpäivän aattona 3. marraskuuta 2023.  

Kiuruvedellä syntynyt ja siellä suurimman osan elämästään vaikuttanut Halonen kuoli rauhallisesti kotonaan Jyväskylässä rakkaan vaimonsa Siskon ja muiden läheisten ympäröimänä. Hänen elämänsä päättyi inhimillisesti ajatellen aivan liian aikaisin – vain 60-vuotiaana.    

Vesa Halonen muistetaan hänen myönteisestä persoonastaan ja innovatiivisesta toiminnastaan. Hänen työuransa liike-elämässä oli poikkeuksellisen monipuolinen. Hän palveli kahdeksan eri osakeyhtiön johtotehtävissä. Pisimmän yhtäjaksoisen työjakson Halonen teki Kiuruvedellä sähköohjauskeskuksia valmistaneen perheyrityksen Haloset Team Oy:n myyntijohtajana vuosina 1990–2001.  

Muutettuaan puolisonsa kanssa Jyväskylään Vesa Halonen siirtyi kokonaan uudelle toimialalle markkinointiviestinnän ja kustannustoiminnan pariin. Vuosina 2015–2020 hän työskenteli ensin Aikamedia Oy:n myynti- ja markkinointipäällikkönä sekä myöhemmin myös toimitusjohtajana. Aikamediassa ollessaan Halonen kehitti merkittävästi yhtiön digitaalisia palveluja, laajensi toimialaa perinteisestä kustannustoiminnasta uusille aloille ja rakensi määrätietoisesti Aikamedian yhteistyöverkostoa.  

Työuransa viimeiset vaiheet hän toimi AlfaTV:n hallintojohtajana ja IRR-TV:n hallinto- ja talouspäällikkönä. 

 

Vesa Halonen syntyi uskovaan perheeseen ja tuli jo varhain mukaan Kiuruveden helluntaiseurakunnan toimintaan. Hän palveli aktiivisesti muun muassa isänsä perustamassa soittokunnassa, uuden rukoushuoneen rakentamisessa, Royal Rangers -leireillä sekä kotiseurakuntansa hallituksessa ja vanhimmistossa. Hän vaikutti helluntailiikkeessä vuosien ajan myös Ison Kirjan avioliittotyössä ja Brass Band -toiminnassa.   

Monet muistavat Vesa Halosen kohtaamisesta parhaiten hänen lämpimän hymynsä ja kunnioittavan tapansa, jolla hän suhtautui toisiin ihmisiin. Sama myönteisyys näkyi hämmästyttävänä vahvuutena ja valoisana elämänasenteena silloinkin, kun hän kohtasi vaikeuksia omassa elämässään, työssään tai terveydentilassaan.  

Yhteistyökumppanit luonnehtivat Halosta sanoilla energinen, idearikas, määrätietoinen ja luotettava työtoveri, joka pysyi aina yhdessä sovittujen asioiden takana. Hän oli herrasmies, joka halusi uskoa ihmisistä hyvää ja näki jokaisessa tilanteessa mahdollisuuden mennä eteenpäin.  

Vesa Halosen palliatiivinen hoito (lat. pallium tarkoittaa lämpöä ja turvaa antavaa viittaa) päättyi siihen, että hän sai siirtyä rakkauden viittaan kiedottuna puolisonsa sylistä hyvän Jumalan syliin odottamaan ylösnousemuksen kirkasta aamua.  

Halosen valoisaa ja lämmintä persoonaa jäivät puolison, kolmen pojan, kahden lapsenlapsen sekä muiden läheisten lisäksi kaipaamaan lukuisat ystävät ja kristillisen kentän toimijat eri puolilla Suomea.  

 

Leevi Launonen 

 

"Parhaiten muistan Vesan hymyn" – Muistoja Vesa Halosen persoonasta ja elämäntyöstä

 
Waltteri Haapala, Aikamedian hallituksen puheenjohtaja:
 
Vesa oli todellinen herrasmies, jonka käytös toisia ihmisiä kohtaan oli äärimmäisen kunnioittavaa. Vaikeissakin tilanteissa hän käyttäytyi kunnioittavasti toisia kohtaan. Hänen otteensa elämään oli positiivinen ja hän näki mahdollisuuksia jokaisessa tilanteessa. Vesa halusi uskoa hyvää ihmisistä ja tapahtumista viimeiseen asti.
 
Vesa oli omimmillaan uusien urien avaajana ja tulevaisuuden rakentajana. Hän kohtasi asiat asioina ja pystyi erottamaan ihmisen niiden keskeltä. Vaikka asioista olisi ollut erilaisia näkemyksiä, se ei vaikuttanut ihmisten kohtaamiseen tai käyttäytymiseen heitä kohtaan. Vesa arvosti työn tekemisen kulttuuria ja oli itse valmis näkemään vaivaa työssä onnistumisen eteen. Hän odotti myös työyhteisön jäseniltä korkeaa työmoraalia.
 
En ole tavannut toista ihmistä, joka olisi toiminut niin rauhallisesti muutosjohtajana kuin Vesa. Hän teki vaikeita päätöksiä ja toteutti strategiaa paineenkin alla esimerkillisesti.
Vesa oli ajoissa paikalla eikä myöhästellyt. Sovitut asiat pitivät. Vesa otti hyvin huomioon myös itseään nuoremman sukupolven. Hän ei halunnut ihmissuhteiden riippuvan vain työstä ja asemasta. Vaikka jouduimme kohtaamaan myös työyhteisössä teiden erkanemisen, se ei tarkoittanut yhteyden ja ihmissuhteen katkeamista. Tapasimme edelleen toisiamme, soittelimme ja viestimme kuulumisia myös elämän myöhemmissä vaiheissa.
 
 
Merja Larkkonen, Aikamedian entinen kustannuspäällikkö:
 
Parhaiten muistan Vesasta hymyn. Suurimman vaikutuksen minuun teki hänessä se lämmin ja myönteinen asenne, jolla hän suhtautui toisiin ihmisiin. Tuo sama myönteisyys näkyi hämmästyttävänä vahvuutena ja positiivisena elämänasenteena silloinkin, kun hän kohtasi vakavia vaikeuksia työelämässä tai terveydentilassaan.
 
Aikamediassa Vesa oli osaava, työtä pelkäämätön visionääri, joka uskalsi kehittää myös uusia toimintamalleja. Hän oli myös vahva verkostoituja, joka tuli hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Sanalla sanoen harvinaisen hieno mies.
 
 
Tanja Laulainen, IK-opiston rehtori:
 
Vesasta jäi vahvasti mieleen energinen, eteenpäin menevä, idearikas ja innovatiivinen henkilö, joka oli yhteistyössä sovitun takana ja luottamuksen arvoinen. Yhteistyö oli helppoa ja sujuvaa. Erilaisista näkökulmistakin voitiin aina keskustella. Vesa oli koko sydämellään Taivaan Isän asialla.
 
 
Seppo Haimakainen, Mainostoimisto Zeniitin toimitusjohtaja:
 
Vesan siirtyminen Kiuruvedeltä Jyväskylään Mainostoimisto Zeniitin palvelukseen merkitsi hänelle ammatillisessa mielessä uuden sivun kääntämistä. Hän tuli aivan uudelle toimialalle, oppi asiat hyvin nopeasti ja toi myös uutta näkemystä toimintaan. Zeniitti toimi hyvänä ponnahduslautana hänen myöhempiin tehtäviinsä.
 
Vesa oli hyvä ystäväni jo lapsuudesta saakka ja siksi tunsimme toisemme hyvin. Yhteistyötä olemme tehneet koko hänen työhistoriansa ajan.
 
Työelämässä Vesa toimi työparinani ja hänen kanssaan oli sitten hyvä jakaa arjen haasteita ja suunnitella tulevaa. Aamuvirkkuna kello 7 palaverit aamupaloineen tulivat myös hyvin tutuiksi. Vesa oli työtoverina ahkera, luotettava, osaava, suoraselkäinen ja jämpti. Sen minkä lupasi, hän myös teki. Hän oli myös helposti lähestyttävä – aito savolainen mies. 
Thorleif Johansson, seurakuntaneuvos ja mediatoimija:
 
Kaikki palaverit eivät aina ole kovin mukavia eikä niitä halua jälkeenpäin muistella. Mutta Vesan kanssa pidetyt olivat erilaisia. Valoisia. Niin monta kertaa nauratti ja laulatti jälkeenpäin, kun olimme visioineet ja ideoineet kaikenlaista. Yhtä hyvin Aikamedian Klondyken konttorissa kuin AlfaTV:n vastavalmistuneissa studiotiloissa. Tai Juhannuskonferenssissa, jossa tuolla kiireisellä toimitusjohtajalla oli ajan rahtunen jakaa kahvikupposen äärellä Aikatalossa.
 
Moni innostunut visionääri liitelee tukevasti irti maan pinnalta, mutta Vesa oli toisenlainen: hän perusteli tulevaisuuden näkymät hyvin. Iloisesti, erilaisiakin ajatuksia kunnioittaen mutta omaansa luottaen.
 
Vesa oli hieno mies! Ei vain asiakassuhteessa vaan sen ulkopuolellakin saimme vaihtaa monia ajatuksia uskon perusteista. Loistakoon hänelle nyt ikuinen valo!
 
 
Heikki Kumpulainen, emerituspastori ja Kiuruveden helluntaiseurakunnan vanhin:
 
Vesa oli minulle tuttu syntymästään asti, sillä hänen perheensä asui aivan naapurissamme. Vesa oli viisivuotias, kun hänen isänsä Valto Halonen perusti Kiuruvedelle vaskipuhallinyhtyeen. Pojat olivat reilusti torvensa pituisia aloittaessaan soittamisen. Vesa oli perheensä kanssa paljon mukana myös Kiuruveden helluntaiseurakunnan rukoushuoneen rakentamisessa vuosina 1981–1983. Rakennusaikana syntyi isompi soittokunta, jossa oli 16 soittajaa ja jota Vesan isä johti. Vesa soitti siinä ykköskornettia. Soittokunta toimi monia vuosia, esiintyi vierailuilla ja osallistui myös konferenssia varten koottuun soittokuntaan.
 
Haloset – Vesa, veljensä Osmo ja isä Valto – perustivat 1980–1990-lukujen vaihteessa perheyrityksen, Haloset Team Oy:n, joka on tuonut paikkakunnalle työtä jo yli kolmen vuosikymmenen ajan.
 
Paikallisessa helluntaiseurakunnassa Vesa palveli yhdistyksen hallituksessa, myös sen puheenjohtajana, sekä seurakunnan vanhimmistossa tuoden työhön uusia ideoita. Yksi niistä oli seurakuntalehden perustaminen. Liekki-lehti ilmestyy edelleen moniväripainoksena. Vesan aloitteesta seurakunta tilasi myös Ristin Voitto -lehden kaikille jäsenilleen.  
 
Vesa oli lahjakas, pätevä ja tarkka tekemisissään. Kaiken mihin hän osallistui, piti olla tip top. Nyt 60 vuoden pituinen tuttavuus ja kaveruus on päättynyt – liian aikaisin.
 
 
Kaarlo Humaloja, Kiuruveden helluntaiseurakunnan vanhimmiston puheenjohtaja:
 
1970-luvun lopulla olin tullut perheellisenä paluumuuttajana Kiuruvedelle ja vuonna 1980 liityimme vaimoni kanssa Kiuruveden helluntaiseurakuntaan. Tilaisuudessa Halosista koostuva puhallinkvartetti soitteli reipasta musiikkia vanhalla rukoushuoneella. Nuorukainen Vesa Halonen oli yksi soittajista.
 
Vuonna 1981 seurakunta alkoi rakentaa uutta rukoushuonetta. Vesa oli yksi sitoutuneimmista talkoolaisista rakennuksella. Rakennusaikana soittokunnan jäsenmäärä laajeni, kun kansalaisopisto järjesti paikkakunnalla puhallinmusiikin kurssin. Itse olin mukana soittamassa tuubaa. Laajentunut soittokunta esiintyi sitten rukoushuoneen vihkiäisissä huhtikuussa 1983.
 
1990-luvulla Vesa Halonen tuli mukaan seurakunnan hallitukseen ja toimi myös sen puheenjohtajana vuosikymmenen lopulla. Tuona aikana, Heimo Enbuskan ollessa seurakunnan pastorina, meillä oli tapana kokoontua lähes viikoittain kolmistaan yhteisiin palavereihin: Heimo pastorina, Vesa hallituksen puheenjohtajana ja minä vanhimmiston puheenjohtajana.
 
Vesa oli myös käynnistämässä seurakunnassa jonkin aikaa toiminutta Royal Rangers -partio- ja nuorisotyötä. Näissäkin merkeissä meillä oli tapaamisia.
 
2000-luvun alussa pidimme monia hallituksen ja vanhimmiston yhteisiä palavereita mahdolliseen Helluntaikirkkoon liittymiseksi, mikä sitten toteutuikin vuonna 2006. Vesa oli myös ideoimassa ja kehittämässä seurakunnan sisäistä viestintää varten julkaistua Liekki- lehteä. Vuoden 2010 aikana pyysimme Vesan mukaan seurakunnan vanhimmiston jäseneksi, johon tehtävään hän sai myös seurakunnan siunauksen. Hän ehti palvella vanhimmistossa vain pari vuotta ennen Jyväskylään muuttoaan.
 
Näissä edellä kuvatuissa tehtävissä olimme Vesan kanssa tiiviissä yhteistyössä. Niissä kaikissa hän oli vaikuttajana johdonmukainen, tarmokas, idearikas, aikaansaava ja luotettava – niin yhteistyökumppanina kuin myös ystävänä.
 
 
Tomi Kuosmanen, johtava pastori, Vesan tuttava vuodesta 1996 ja ystävä vuodesta 2016:
 
Vesan tapa käsitellä ja kohdata pettymyksiä ja vastoinkäymisiä oli poikkeuksellinen. Kerrankin hän soitti ja kertoi saaneensa järkyttävän uutisen. Sovimme tapaamisen. Yllätyin, kun vastassa olikin tyyni ja hymyilevä ystäväni. Hänellä ei ollut koetuksenkaan hetkellä katkeruutta vaan luottamus suureen Jumalaan.
 
Vaikka Vesalla oli raskaita asioita omassa elämässään, hän jaksoi olla aina aidosti kiinnostunut toisten tilanteesta. Oman vaimoni sairastuttua syöpään, Vesa oli yksi niistä muutamista, joka eli aidosti rinnallani ja piti säännöllisesti yhteyttä. Tällaisen Vesan minä tunsin.
 
 
Valto Halonen, Vesan isä:
 
Vesa oli jo pienestä pitäen herrasmies. Silloin kun hän opetteli vasta kävelemään ja sattui kaatumaan, hän alkoi ensimmäiseksi ylösnoustuaan pyyhkiä housujaan. Hän nautti, kun sai suorat housut ja kissarusetin kaulaansa.
 
Kun Kiuruveden helluntaiseurakunnan soittokunta alkoi soittaa päiväkokouksissa, menimme Vesan aloitteesta aina jo kello yhdeksän aikoihin rukoushuoneelle soittamaan. Sillä oli arvaamattoman suuri merkitys valmistautumiseen kokousta varten.
 
Rukoushuoneen rakentamisen aikaan meillä oli kerran suuri urakka saada rukoushuoneen katto lämpöeristeineen ja höyrysukuineen aluskatetasolle valmiiksi yhden päivän aikana. Sääasema oli luvannut päiväksi varmaa poutaa. Työ aloitettiin lauantaiaamuna klo 9 ja se saatiin valmiiksi vasta sunnuntaiaamuna klo 6. Vesalle sattui tulemaan juuri tuohon aikaan flunssa, mutta kun oli aamuyö ja työporukka jo väsähtämäisillään, Vesa tuli silloin apuun ja niin toisetkin saivat voimia jatkaa työtä loppuun saakka.
 
 
Osmo Halonen, Vesan nuorempi veli:
 
Vesa oli omien sanojensa mukaan ”isompane”, kun joku oli joskus kysynyt, kumpi meistä veljeksistä on vanhempi. Minä kun taisin jo silloin olla veljeäni suurempi.
Vesa oli sellainen isoveli kuin veljen pitäisi aina olla: valmis auttamaan, kuuntelemaan, kulkemaan rinnalla – ja touhuamaan kaikkea kivaa.
 
Elimme hyvin suuren osan hänen elämästään tiiviissä kanssakäymisessä. Lapsuusiän jälkeen toimimme noin 30 vuoden ajan soittokuntakuvioissa sekä perheyrityksessämme vuosina 1988–2003. Vielä senkin jälkeen pidimme paljon yhteyttä, ja hänen muutettuaan vaimonsa Siskon kanssa Jyväskylään mahdollistuivat taas yhteiset kahvitteluhetket bensa-asemilla ja kahviloissa niin kuin ”silloin ennen”.
 
Välimme olivat niin hyvät kuin ne veljeksillä voivat olla. Emme aikuisina riidelleet koskaan mistään asiasta. Tämä tekee hänen lähdöstään vielä kipeämmän, vaikka toisaalta myös helpomman, kun mitään ei jäänyt sanomatta tai sopimatta.
 
Rohkenen väittää, että harvat veljekset ovat käyneet yhtä paljon kahviloissa kuin Vesan kanssa kävimme. Vaikka joskus tuntui, että vähän liikaakin, nyt se ei kaduta lainkaan. Nyt on hyvä mieli, kun tuli oltua tekemisissä ja osoitettua välittämistä silloin, kun se oli mahdollista. Tätä samaa olen viime vuosien kokemusteni perusteella ”saarnannut” kaikille tuttavilleni: olkaa yhdessä, matkustelkaa, siunatkaa ja välittäkää läheisistänne silloin, kun se on vielä mahdollista. Me teimme näin Vesan kanssa.
 
Hän ja puolisonsa Sisko tukivat meitä runsaasti vaimoni sairausaikana sekä hänen kuoltuaan vajaa vuosi ennen Vesaa. Minä puolestani sain auttaa heitä monin tavoin Vesan sairausaikana. Yhteistyö ja yhteiselo hänen kanssaan oli helppoa.