Tiistai 28. kesäkuuta.
Nimipäivää viettää Leo, Leo, Leopold

”Utelen ihmisten kuulumisia” – radioääni Mikael Juntunen haluaa keskustella ”kaiken maailman jutuista”

Mikael Juntusen äänen tuntevat monet suomalaiset muun muassa Radio Dein päivälähetyksistä. Radion jääkiekkoselostajanakin vaikuttanut suupaltti kiertää kesällä Suomea Dein Kesämiehenä. (Seppo Haavisto)
Mikael Juntusen äänen tuntevat monet suomalaiset muun muassa Radio Dein päivälähetyksistä. Radion jääkiekkoselostajanakin vaikuttanut suupaltti kiertää kesällä Suomea Dein Kesämiehenä. (Seppo Haavisto)
Anssi Tiittanen 

En koskaan unohda hetkeä, kun sain puhelinsoiton, että veljeni on kadonnut, kuollut.
Se muutti sen hetkisestä kyynisestä elämään yhden oivalluksen verran, mutta riittävästi. Jumalan syli on olemassa.
En myöskään koskaan unohda hetkeä, kun istuin mökillämme ja sanoin ääneen: toivon, että vielä jonain päivänä voin paistaa lenkkimakkaran mökkinuotiolla, ilman että päässäni takoo panostava ajatus, etten selviä näistä veloista koskaan. Selvisin, enkä unohda sitäkään autuasta hetkeä.

 

Kun kaipaan piristystä, ja jos vain aina voisin, menisin mökille. Yksinäisen ja henkevän mökötyksen vaihtoehtona on toki sitten se, että menee vain hiljaiseen paikkaan, laittaa silmät kiinni ja kelluu kohti piristystä.
Mutta jos haluan piristää itseäni konkreettisilla ja koettavilla asioilla, niin liikunta on sellainen. Frisbee-golf parhaassa kaveriseurassa ja äijäsauna. Siihen liittyy saunamakkara, mutta lihapiirakka lenkillä puolikkaan maidon kera ja salmiakki kelpaavat myös piristykseksi. 

 

Lapsuuden haaveammattini oli varmaankin saarnamies. Tai sitten se oli maanviljelijä tai karkkitehtailija. En itseasiassa muista, olisinko haaveillut mistään erityisestä, mutta todennäköisin kaikista oli hyvin epäammatillinen eli tulla kovaksi juoksijaksi. Ja sitä olinkin, kunnes tajusin olevani liian laiska.

 

Kun katson peiliin, näen melkoisen kokeneen kaverin, jolla olisi kyllä tietoa ja taitoa, muttei enää kovinkaan suuria haluja maailmanparantamiseen. Tekisi mieli kurkistaa peilin taakse, että ketä muista siellä on piilossa.

 

Kotikunnassani Tampereessa (niinkuin kaikissa muissakin kunnissa) minua innostaa erityisesti sen historia. Eikä vain rakennukset ja koristellut/ lahot seinät, vaan jokainen pikkuinen vanha esine, joka kätkee taakseen tarinan. Historia on tarinoita: tosia, epätosia tai jotain siltä väliltä. Mutta kyllä minua joka kevät myös vähän kiinnostaa, mitä puhdistusta varten tyhjennetyn Tammerkosken pohjasta tälläkertaa löytyy.

 

Jos pitäisi aloittaa jokin uusi ura, se voisi olla metsänhoitaja. Metsä on istutettu meidän sieluumme, se on meidän verenperintömme ja aarteemme, jonka keskellä voi aistia maailmankaikkeuden suuruuden hyvin pieneltä paikalta.

 

Puolisossani Katjassa arvostan erityisesti sitä hyvää ihmistä, johon rakastuin nuorena. Hän haluaa aina toisen ihmisen parasta, on elämänviisas kanssamatkaaja. Ja hänen alahuultaan olen aina ihaillut, mutta ei siitä sen enempää.

 

Jos saisin ohjata elokuvan, se varmaankin kertoisi Lyyti-mummosta tai jostain selviytyjäsankarista, jolta viedään kaikki, mutta toivonrippeistä ja pienistä ihmeistä rakentuu rupinen tarina. Se päättyy lopulta siihen, että ruven alta paljastuu lopulta arpinen, mutta ihan siedettävä elämä.
Ottaisin kuitenkin apuohjaajaksi Renny Harlinin.

 

Rakastan keskustella saunassa kaiken maailman juttuja. Muuten keskusteleminen on yliarvostettua, koska siihen useinmiten liittyy asetelma toiseen vaikuttamisesta. Eli tykkään rupatella vähäpätöisistä asioista, udella ihmisten kuulumisia.
Rakastan toisinsanoen enemmän kysellä ihmisiltä heidän kantojaan, kuulumisiaan ja salaisuuksiaan.

 

Rukoilen, että lapsillani olisi yhtä turvallinen ja rikas elämä kuin itselläni on ollut. Ja rukoilen samalla, että he pystyisivät olemaan viisaampia ja käyttäisivät minua enemmän järkeään valinnoissaan. Rukoilen myös hyvyyden voimaa liittymään meidän seuraamme, koska ilman sitä tästä ei tule mitään.

 

Jeesus merkitsee minulle hyvin outoa matkaa maailmaan, josta ymmärrän hyvin vähän. Mutta olen silti kokenut hänen seurassaan outoja tunnetiloja, jonka vuoksi en kykene monista epäilyistä huolimatta uskomaan, ettei häntä olisi.
Haluan uskoa, että hän on tie, totuus ja elämä. Tien olen oletettavasti löytänyt, elämää olen elänyt ja totuutta etsin hamaan kuolemaan saakka.

 



UUTISET