”Arvostan syviä ihmissuhteita” – Oulun konservatoriossa opiskeleva Matilda haluaa tehdä musiikkia Jumalan kunniaksi

Mira Kariluoto 

Kun katson itseäni peilistä, näen Jumalan luoman iloisen, herkän ja hymyileväisen tyttösen, joka rakastaa elämää ja yrittää elää rennoin ottein. 

Opiskelen Oulun konservatoriolla pop/jazz-laulua. Rakastan musiikkia, ja tähtäimessä on saada siitä tavalla tai toisella ammatti. 

Olen vanhemmilleni kiitollinen erityisesti turvallisesta kodista, kristillisestä kasvatuksesta ja rakkaudesta, jota olen saanut aina kokea. Olen myös kiitollinen siitä, ettei minulle ole asetettu turhia odotuksia tulevaisuuden suhteen, vaan olen saanut seurata omia unelmia ja tehdä omia päätöksiä heidän tukemanaan. 

Minua huolestuttaa liian täysi kalenteri ja siitä aiheutuva kiire, stressi ja ahdistus. 

Seurakunta on oikeastaan yhtä kuin uskovaiset ihmiset. Saan viettää aikaa ihmisten seurassa, joiden kanssa voin rukoilla, ylistää Jumalaa ja palvella. Muutettuani Porista Ouluun olen löytänyt uuden kotiseurakunnan, ja se on minulle hyvin tärkeä. Ei tätä matkaa onneksi tarvitse yksin kulkea. 

Ensimmäisen oman kodin löysin läheltä Oulun keskustaa. Olen aivan rakastunut pieneen parvekkeelliseen vuokra-asuntooni. Tulevaisuuden haaveissa on kyllä omakotitalo ja oma piha. 

Ystävien kanssa tykkään ihan vain istahtaa alas, jutella ja pohdiskella syntyjä syviä. Minulla on ollut aina pari läheistä ystävää, joiden kanssa saan olla oma haavoittuva itseni ja joille voin soittaa, jos vaikkapa alkaa ahdistaa. Heidän kanssaan saa myös pelleillä, hömppäillä ja nauraa maha kippurassa. 

Olen unelmoinut pienestä asti paljon. Yksi unelma on ollut ylitse muiden: että edes yksi ihminen voisi tulla kosketetuksi minun tekemäni musiikin kautta. 

Usko Jeesukseen merkitsee minulle kaikkea. Päätökseni seurata Jeesusta tarkoittaa minulle koko elämäni – ihmissuhteideni, opiskeluni ja unelmani – antamista Hänen käyttöönsä.