Urheilussa aitous pääsee valloilleen

Antti Kakriainen on pelannut mikkeliläisseurojen lisäksi muun muassa keuruulaisessa KeuPassa.

Hienointa kotikaupungissani Mikkelissä on järvet ja kaunis luonto, sekä läheiset. Ja seurakunta. Myöskin harrastusmahdollisuudet urheiluun on todella hyvät. Olen syntynyt ja kasvanut täällä.

Lapsuuden haaveammattini oli maanviljelijä, koska siinä pääsisi ajamaan traktorilla. Hyvin pian se alakoulussa alkoi olemaan huippu-urheilija.

En koskaan unohda hetkeä, jolloin Jumala kutsui minua ja evankeliumi alkoi palamaan sydämessäni. Tämä oli hienoin ajanjakso elämässäni.

Kun kaipaan piristystä, lähden jonnekin tai urheilen. Tässä ystävillä on suuri merkitys. Enimmäkseen tykkään olla siellä, missä on paljon ihmisiä. Jos erakoidun, niin pliis tulkaa joku potkimaan minut ihmisten ilmoille.

SM-liigassa tänä syksynä aloittaneiden Mikkelin Jukureiden pelitavassa arvostan joukkuehenkeä ja tunnetta, joka on ollut taisteleva ja työteliäs. Pelitapa on aika tyypillistä R.D. -kiekkoa (suom. pihakiekkoa).

Oma huippuhetkeni jääkiekkoilijana on ollut Vierumäen leiritykset ja voittomaali KooKoota vastaan yli seitsemän minuutin vaihdon jälkeen. Silloin C-junnuikäinen Antti hymyili pitkään. Oikeastaan hymyilyttää vieläkin tuo peli ja ne minuutit.

Urheilu ja nuorisotyö ovat hyvä yhdistelmä, koska urheilun avulla tutustuu luontevalla tavalla ihmisiin ja keskustelut uskosta aukeavat paremmin.

Myöskin se ”ei niin lempeä” puoli nuorisopastorista saattaa näkyä ja se on tehnyt hommasta inhimillistä ja aitoa. Joidenkin kohdalla se on romuttanut hyvällä tapaa käsitystä uskovista. Järkyttyneiden kohdalla toivon, että armo saisi silti näkyä minusta.

Kun seuraan maailman nykykriisejä, mietin, että vain evankeliumi on vastaus tähän sotkuun. Jokaista uskovaa tarvitaan!

Rakastan keskustella uskosta ja urheilusta, koska molemmat ovat tärkeitä. Tärkein on Jumalan valtakunnan työ, mutta urheilu on aina kiinnostanut. Varsinkin kiekkospekulaatiot ovat hauskoja. Kaverini Tuomas on tässä mainitsemisen arvoinen.

Rukoilen, että elämäni kautta Jeesus koskettaisi ja pelastaisi mahdollisimman monia. Myöskin unelmoin ja rukoilen, että Jeesukseen uskovat voisi olla elävä ja rakastava todistusaineisto tälle maailmalle ja muuttaa maailmaa. Toivon myös että voisin säilyttää rakastavan mielenlaadun ja olla oma itseni.

Unelmieni ohjaamani elokuva voisi käsitellä vaikkapa kysymystä ”voiko lähihoitaja tehdä etätöitä”? Nyt ei oikein irtoa tähän mitään hehkeämpää…

Jeesus on kaikkeni, ilman häntä minulla ei ole mitään. Hän ansaitsee koko meidän elämämme. All in!!