Olen järvenpääläinen kahdeksankuukautisen tyttären isä, joka valmistuu pian teologian tohtoriksi. Opiskelin lukion jälkeen kauppatieteiden maisteriksi. Toimittuani jakson yritysmaailmassa tulin uskoon ja kiinnostuin teologiasta. Minua kiinnosti myös filosofia, joten uskonnonfilosofian valinta pääaineeksi oli helppo.
Uskonnonfilosofian opiskelu on vahvistanut uskoani. Ajattelen, että mihin tahansa kristinuskoa vastaan esitettävään väitteeseen on mahdollista vastata järkevästi. En usko kristinuskon olevan ristiriidassa luonnontieteiden kanssa. Päinvastoin kristillisen maailmankuvan kautta myös luonnontieteellisen teoriat muuttuvat yhä järjellisemmiksi.
Käsittelin väitöskirjassani kysymystä, onko ikuinen Jumala täysin ajan ulkopuolella vai elääkö hän ajassa. Kysymys on teologisesti merkittävä, koska se vaikuttaa moniin keskeisiin määritelmiin alkaen kysymyksestä, mitä tarkoittaa ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan” (1. Moos. 1). Jumalan ja ajan välinen suhde on myös keskeinen linkki luonnontieteiden ja teologian välillä.
Unelmoin siitä, että kristityt voisivat hyödyntää luonnontieteellistä tutkimustietoa uskonsa puolustamisessa ja keskusteluilmapiiriin vaikuttamisessa. Mitä pidemmälle tiede edistyy, sitä enemmän havaitaan asioita, jotka tukevat kristillistä maailmankuvaa tai joita ei voida selittää pelkästään tieteen keinoin.
Uskon puolustus on tärkeää, koska ihmiset tarvitsevat vastauksia sekulaarin kulttuurimme esittämiin väitteisiin.
Jeesus on elämäni keskipiste: syntien sovittaja, ihmeellinen neuvonantaja ja täydellinen rakkaus. Koko luomakunta on olemassa vain korottaakseen pyhää Jumalaa. Minulle rukouskin on suurelta osin palvontaa, jossa kiitän Kristusta ja ylistän hänen ihmeellistä hyvyyttään.
Teologian maisteri Sampsa Korpela väittelee Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 20.8. klo 12 uskonnonfilosofian aiheesta . Väitöstilaisuus järjestetään Porthanian salissa PII (Yliopistonkatu 3).