Täyttä elämää Jumalan yhteydessä

Jaakko Heinonen ei vaihtaisi elämänkokemustaan mihinkään. - Elämä on ollut rikasta puutteesta huolimatta, hän toteaa.
Jaakko Heinonen ei vaihtaisi elämänkokemustaan mihinkään. - Elämä on ollut rikasta puutteesta huolimatta, hän toteaa.
Lähetyssaarnaaja Jaakko Heinonen lähti kulkemaan taivastietä 8-vuotiaana. Pienen pojan leikit vaihtuivat saarnaamiseen ja kokouksien pitämiseen aluksi omassa kodissa, jossa Jaakon yleisönä toimivat omat sisarukset ja serkut. Jaakko halusi kertoa Jeesuksen rakkaudesta kaikille.

Nuorena miehenä Jaakko alkoi puhua omista hengellisistä kokemuksistaan suurempienkin yleisöjen edessä, ja pian hän jo järjesti tilaisuuksia eri paikkakunnilla. Hän vieraili tuntemattomien ihmisten kodeissa kutsuakseen heitä mukaan tilaisuuksiin tai rukoillakseen heidän kanssaan.

– Olin vähän toisella kymmenellä, kun ymmärsin Jumalan antaneen minulle kutsun valtakuntansa työhön. Taisin olla jotain viisitoista vuotta vanha, kun aloin kertoa julkisesti kokemuksestani, Jaakko Heinonen kertoo Jukka Mäkisen kirjoittamassa Hakuna matata -muistelmateoksessa.

– Olen erityisen kiitollinen Jumalalle siitä, että sain kasvaa uskovaisessa kodissa. Lapsuuteni oli ihanaa aikaa, Heinonen muistelee.

Ilo, kun joku saa avun

Suurinta iloa Jaakolle on vuosien aikana tuottanut se, kun joku kuulijoista on halunnut polvistua Jumalan kasvojen eteen ja valita taivastien. Maalliset asiat ovat tähän iloon ja iankaikkisuuteen verrattuina merkityksettömiä – tämä ajatus on auttanut Heinosta jatkamaan työtä.

– Elämän todellisia helmiä olivat ne hetket, kun joku sai avun ja elämän lahjan Jumalalta, Heinonen kertoo kirjassa.

Suomessa tehdyn evankeliumintyön lisäksi Heinosten perhe suuntasi Jumalan kutsusta tekemään lähetystyötä Keniaan. Perheen nuorista pojista muutto toiselle mantereelle tuntui suurelta seikkailulta.

– Suomessa on usein niin, että asiat ovat ennen ihmistä. Täällä eletään eri tavalla: ihminen on tärkeämpi kuin asiat, Jaakko Heinonen kertoo.

Vaimo rohkaisijana

Kenialaisten suhtautuminen asioihin on Heinosen mukaan erilaista kuin monien suomalaisten. Sanonta ”Hakuna matata”, suomeksi ”Ei huolta”, tuli Heinosille hyvin tutuksi.

Rajujenkin vastoinkäymisten keskellä Jaakko ja jo edesmennyt Maire-vaimo saivat luottaa Jumalan huolenpitoon ja johdatukseen.

– Vaimollani oli täydellinen luottamus Jumalaan. Hän oli usein se, joka kehotti minua olemaan huolehtimatta asioista, Heinonen kertoo.

– Vaikka olenkin elänyt perheeni kanssa eri maissa, en tunne, että olisin jäänyt jostain paitsi tai joutunut luopumaan jostakin. Vaikka meillä oli usein puutetta rahasta, erilaiset kokemukset ja eläminen Jumalan yhteydessä tekivät elämämme rikkaaksi, Heinonen jatkaa.

Nyt 88-vuotiaana Jaakko Heinonen toivoo, että hänen elämäntarinansa toimisi rohkaisuna vaikeuksien keskellä kulkeville ihmisille.

– Toivoisin, että erityisesti nuoret lukisivat muistelmani.


Johanna Hurtig


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja