Tauon paikka ilman paluulippua - Tommi Törnroos haluaa katsoa pastorin työtä hetken ajan matkan päästä

Takana on kymmenen vuoden jakso seurakunnan työntekijänä. Uhkaavalle uudistumattomuudelle löytyy paljon selittäviä tekijöitä työympäristöstä.

– Analyysin tekeminen työn keskellä on hyvin hankalaa. Kun elää päivittäin lähellä seurakuntaelämää, näkökyky hämärtyy. 

– Pastorin työssä on myös paljon pakollisia, rutiininomaisia osia, jotka vievät paljon kapasiteettia. 

Törnroosin mielestä on selvää, että kaikille tämänhetkisille työtehtäville löytyy kyllä sinänsä syy ja oikeutus. 

– Mutta uskon, että kun pääsen katsomaan asioita etäältä, näkee helpommin, miten voisin eri asioita tehdä toisin. Ja myös sen, mikä täytyy lopettaa kokonaan. 

Parhaillaan Törnroos tekee muun muassa keväistä suunnittelutyötä. Leirit ovat toteutumassa, korona ei ainakaan nyt tunnu puskevan päälle. 

Törnroos ilmoitti ”määrittelemättömän mittaiselle” vapaalle jäämisestään Porin helluntaiseurakunnan johtajistolle jo viime syksynä ja yleisemmin alkuvuodesta. Pitkällä varoajalla hän halusi varmistaa tuhdin aikaresurssin töiden järjestelemiseksi. Toisaalta hän halusi myös viestittää, ettei ole akuutissa kriisissä, joka pakottaisi nostamaan kytkintä. 

Törnroos ottaa haastattelussa tämän tästä esiin arvostuksensa kollegoita, seurakunnan johtoa ja seurakuntalaisia kohtaan. 

– Minulle on sanottu, että ota se aika, minkä tarvitset, ja tervetuloa sitten takaisin. 

Tommi Törnroos tunnetaan yhtenä oman pastorisukupolvensa kärkimiehistä, mitä tulee puhelahjoihin ja kommunikointitaitoihin. Hän on seurattu hahmo sosiaalisessa mediassa ja on ottanut tehokkaasti haltuun myös niitä kanavia, jonne ikääntyneimmät somettelijat eivät ole vielä katsettaan laskeneet. 

Törnroos tunnistaa kuvauksen kuopiolaislähtöisestä jutustelijasta, mutta kertoo heti päässeensä satakuntalaisessa jäyhemmässä miljöössä käsitykseen siitä, mitä alueella arvostetaan. 

– Ymmärsin nopeasti, että jos haluan täällä herättää luottamusta, savolainen jaarittelu on unohdettava, Törnroos naurahtaa. 

Savolaisuudessa on Törnroosin mukaan kuitenkin ”verrattomia piirteitä, joista on ollut hyötyä”. 

– Osaan sanoa asioita pehmeästi, mikä kuulostaa toisesta kunnioittavalta. Satakuntalainen suorapuheisuus ei ole aina hyvä ominaisuus pastorin työssä. 

Tommi Törnroosin äiti työskenteli koko työuransa Ylen toimittajana, ja kotona oli vallalla yleiskielisyys. 

– Koskaan en ole vientännä vahvaa murretta. Olen kyllä kuunnellut paljon niitä, jotka puhua lottuuttaa, mutta itse en ole niin puhunut edes aikanaan Kuopiossa, Törnroos sanoo samalla kun puheeseen hiipii riemastuttava savolaisnuotti. 

– Savolaisuus on muutakin kuin kaksoiskonsonantteja. Se on minulle myös tapa olla ja hahmottaa itseäni. 

Törnroos tuli uskoon lukioikäisenä Kuopiossa karismaattisessa seurakunnassa. Hänellä ei ole perheensä puolesta herätyskristillistä taustaa. 

Poriin Tommi ja Virpi Törnroos muuttivat aikanaan kokiessaan Jumalan kutsua siirtyä Satakuntaan. Seurakunnan toimistolle asteli innokas nuorimies, jolle vapaaehtoishommiksi kelpasi mikä tahansa kokouksissa puhumisesta rappusten lakaisemiseen. 

Ensimmäinen palvelupaikka oli ruokajako Impolan lähiössä. 

– Tietysti minuun suhtauduttiin varovaisesti. Haluttiin nähdä, onko poika vielä ensi viikollakin mukana. 

Muutaman kuukauden kuluttua silloinen nuorisopastori Kate Jylhä kertoi lähtöaikeistaan. Katseet kohdistuivat Törnroosiin, joka oli jo lunastanut luottamuksensa seurakuntalaisten silmissä. 

Tommi Törnroos kertoo saaneensa hyvän paketin, johon tarttua. Nuorisopastorin edellytettiin aloittavan työn ohessa opinnot IK-opistolla. 

– Se oli aivan loistava juttu. Tajusin kyllä nopeasti, että evankelista-aikana syntyneet puheet oli aika äkkiä loppuun kaluttu. 

Törnroos on opiskellut siitä pitäen. 

– En voi liikaa korostaa sitä, miten tärkeää teologian opiskelu on ollut työssä jaksamisen ja kehittymisen kannalta. – Opinnot mahdollistavat kehittymisen pastoriksi, joka pystyy puhumaan ihan kenen tahansa kanssa. 

Nyt Törnroosilla tekeillä on MA-tutkinto. Lopputyössään hän tarkastelee laadullisessa tutkimuksessa seksuaalivähemmistöön kuuluvien ihmisten elämää helluntaiseurakunnassa. Mukana tutkimuksessa on kahdeksan ihmistä.

– Minusta on tärkeää, että tällainen tutkimusten valossa varsin merkittävän suuruinen joukko tulee kuulluksi, ja pyrimme seurakunnissa kohtaamaan myös heitä. 

Aihe ei ole helppo. Toissa viikolla Törnroosin podcast, jossa hän käsitteli aihetta, vedettiin pois Avainmedian julkaisuista. Harmaalla alueella -podcast sai kuitenkin muutamassa päivässä uuden julkaisualustan Radio Dein Dei+ -palvelusta, ja kohun saattelemana siitä tuli heti alustan kuunnelluin podcast. 

Arkiaamuisin Tommi Törnroos herää melko varhain, viimeistään seitsemältä. 

4- ja 7-vuotiaat lapset pääsevät isän kyydissä hoitoon ja kouluun, vaimo töihin. Törnroos suuntaa tavallisesti toimistolle tapaamisiin tai valmistelee kotona tulevia tilaisuuksia. Jokaiseen päivään mahtuu keskusteluja monien ihmisten kanssa. 

Työt jatkuvat neljään. Sitten on aika koota perhe kotiin. Illalla ohjelmassa on lasten jalkapallo- ja balettiharjoituksia, joihin isä silloin tällöin ehtii mukaan seuraajaksi. 

Ominta rentoutumista ja irrottautumista Törnroosille edustaa luonnossa liikkuminen. 

– Ajan kajakilla ja yövyn joskus maastossa, myös talvella. 

Kiireettömyydestä on tullut tavoitetila, jonka olisi hyvä näkyä myös työssä. 

– On tärkeää, että kun kohtaa ihmisiä, voi olla joka kerta aidosti kiinnostunut siitä, miten toisella menee, ja minkälaista asiaa tällä kertaa on. 

Vaikka kevät ja kesä ovat vielä edessä, syksy lähestyy vääjäämättä. 

Tauoilla on taipumus muodostua pysyviksi olotiloiksi. Aikooko Tommi Törnroos todella palata vielä pastoriksi? 

– Luotan Jumalan johdatukseen, Törnroos sanoo hetken mietittyään.  

– Minut on aina niin sanotusti talutettu eri tehtäviin, niin tähänkin. Prosessi on aina ollut sellainen. 

– Perimmäinen tarkoitukseni on olla itseäni ja seurakuntaa kohtaan rehellinen ja käydä pohdinta, mitä viimeiset vuodet ovat tuoneet, ja siltä pohjalta ratkaista, lähteäkö vielä seuraavalle jaksolle. 

– Mitä tulee ajoitukseen, sopivaa hetkeä ei oikeastaan koskaan ole. Päätin vain, että kun kymmenen vuotta tulee täyteen, on tällaisen tauon aika.