Perjantai 12. elokuuta.
Nimipäivää viettää Klaara, Klara

Tärkeintä on yhteys – seurakuntamusiikki yhdistää

Voidaan kysyä, saako musiikki viihdyttää ja saako hengellinen musiikki maksaa, Markku Sandberg kirjoittaa.
Voidaan kysyä, saako musiikki viihdyttää ja saako hengellinen musiikki maksaa, Markku Sandberg kirjoittaa.

Markku Sandberg

Eipä taida olla sellaista pippaloa, jossa ei joku kyläpelimanni soittaisi tai jonne ei olisi tilattu maailmantähtiä. Musiikki vetää, ja sen tietävät tapahtumien järjestäjät. 

Mutta millainen musiikki vetää seurakuntaan? Ja tarvitsemmeko me musiikkia vetämään seurakuntaan ihmisiä? 

Tiedämme musiikin suuren merkityksen ihmisten välisen yhteyden luojana. Jokaisella kulttuurilla on oma musiikkinsa, joka yhdistää ja vahvistaa kulttuurista identiteettiä. Hengellisessä musiikissa Kristus on läsnä ja vaikuttaa myös lauletussa sanassa. Tähän perustuu luterilaisen teologian mukaan musiikin erityinen asema muiden taiteiden rinnalla. 

Musiikilla on merkittävä rooli jumalanpalveluksissa, ja messu alkaa yhteisellä laulamisella. Musiikki antaa jokaiselle mahdollisuuden osallistua jumalanpalveluksen toteuttamiseen. Virsien lisäksi messussa on laulettuja liturgisia osia, kuten vuorotervehdyksiä, liturgisia hymnejä ja rukouksia.

 

 

      Ei ole syytä pohtia, mikä on hengellisintä musiikkia.

 

Ortodoksinen kirkko kertoo olevansa laulava kirkko. Jumalanpalveluksia hallitsee aina laulava ihmisääni, sillä lähes kaikki palveluksissa kuultavat tekstit lauletaan tai luetaan laulaen eli resitoiden. Soittimia ei käytetä, sillä ortodoksisessa jumalanpalveluksessa musiikki on sanan palveluksessa. Kirkkoveisut ovat toisin sanoen laulettua rukousta ja soivaa uskonoppia. 

Muutama vuosi sitten sain olla mukana Isossa Kirjassa järjestetyissä lestadiolaisten opistoseuroissa. Oli yksi teltta, sama ohjelma kaikille ja yhdenlainen musiikki kansaa yhdistämässä. 

Se oli miellyttävä ja pyhä kokemus. Kansa lauloi hartaana ja paljon. Jäin myös pohtimaan ja vertaamaan kokemusta helluntailaisten konferenssiin. Oltiin samassa paikassa mutta eri tunnelmissa. 

Lestadiolainen suhtautuminen musiikkiin heijastelee liikkeelle ominaista eron tekemistä uskovien ja ei-uskovien välille. Niin sanottu maailmallinen musiikki katsotaan synniksi, eivätkä vanhoillislestadiolaiset hyväksy gospelmusiikkia. Retroaikoina tätä ajattelua oli myös meillä helluntailaisilla. 

 

Ei ole kuitenkaan syytä laittaa paremmuusjärjestykseen eri kirkkokuntien tapaa käyttää musiikkia eikä pohtia, mikä on parasta ja hengellisintä musiikkia. 

Sen sijaan voidaan kysyä, saako musiikki viihdyttää ja saako hengellinen musiikki maksaa? Voimme myös pohtia, miksi menemme konserttiin. 

Sanatonkin musiikkikokemus koskettaa, ja hyvä ja taidokas konsertti on monelle pyhä kokemus – mutta myös paikka viihtyä. 

On selvää, että jumalanpalveluksen musiikin pitää olla ilmaista niin, että jokaisella on mahdollisuus tulla yhteiseen jumalanpalvelukseen. Meillä helluntailaisilla sen mahdollistavat ne lukemattomat musiikkia tekevät talkoolaiset, jotka ovat uskollisia näylleen palvella musiikillaan Jumalaa. 

 

Olemme juuri viettäneet juhannusta ja Juhannuskonferenssia Keuruulla. Musiikillinen kattaus siellä oli hyvä ja monipuolinen: oli omaa musiikkia lapsille, nuorille, retroille ja lähes jokaiseen makuun. 

HSM ry:n tarjoama musiikkitilaisuus kansoitti teltan ääriään myöten. Päästiin jälleen laulamaan, ja se antoi vahvan kokemuksen yhteydestä. 

Eläköön yhdistävä seurakuntamusiikki!

 

 

Kirjoittaja on director musices ja Helluntaiseurakuntien musiikki (HSM) ry:n puheenjohtaja.



UUTISET