”Tämä on mahdollisuus rakastua Jeesukseen” - Pastori Jacob Huttunen uskoo, että lomautus kääntyy niin perheen kuin seurakunnankin parhaaksi

Elina Rautio 

Kun Seinäjoen helluntaiseurakunnan pastori Jacob Huttunen , kommenttikenttä täyttyi tsemppiviesteistä. Moni ymmärsi puolen vuoden lomautuksen olevan taloudellinen haaste nelilapsiselle perheelle. 

Huttusen oma suhtautuminen asiaan oli kuitenkin yllättävän myönteinen. ”Haluan käyttää tämän edessä olevan ajan mahdollisuutena valmistautua uuden alkuun ja palaan enemmän kuin innoissani seurakunnan työtehtäviin maaliskuun alussa”, hän kirjoitti. 

– Minulla on täysi lepo sydämessä. Asiasta keskusteltiin hyvässä hengessä ja avoimesti sekä pastoritiimissä että vanhimmistossa. Kävimme erilaisia vaihtoehtoja läpi ja tulimme yhdessä siihen tulokseen, että tämä on hyvä ratkaisu, Jacob Huttunen sanoo nytkin. 

– Myös minulla on ollut asian suhteen ihmeellinen rauha, vaikka inhimillisesti syksyyn liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Meillä on sellainen usko, että tästä syntyy jotakin uutta ja hyvää, Johanna-puoliso lisää.

      Kun se tapahtuu, talous on murheista pienin.

Seinäjoen helluntaiseurakunnan heikko taloustilanne otettiin keskusteluun kevään loppupuolella. Kassan pohja oli näkynyt jo pidemmän aikaa koronarajoitusten aikaisten, pienten kolehtitulojen vuoksi. 

– Alkuvuonna tilanne ei korjaantunut niin hyvin kuin toivoimme ja uskoimme, joten aloimme rukoilla sopivaa ratkaisua, Jacob Huttunen kertoo. 

Suuntaviittoja päätökselle tuli erityisesti yhdessä vanhimmiston kokouksessa. Rukoushetkessä moni koki, että mihin tahansa päädyttäisiinkin, lapsi- ja nuorisotyön jatkuminen täytyisi turvata. 

– Seurakunnassamme on erittäin loistava lapsi-, varkki- ja nuorisotyö. Meidänkin 9–17-vuotiaat lapsemme ovat siinä mukana. 

Toinen kantava ajatus oli välttää yhden pastorin lomautusta pahempi vaihtoehto – esimerkiksi se, että vanhimmisto joutuisi myöhemmin lomauttamaan koko henkilökunnan. 

Jacob Huttunen sanookin lomautuksensa olleen ennen kaikkea ennaltaehkäisevä ratkaisu. 

– Seurakuntamme väkimäärä ei ole laskenut dramaattisesti rajoitusten loppumisen jälkeen, joten uskomme tämän auttavan.

      Emme saa unohtaa, kenelle teemme työtä.

Vaikka Seinäjoella ollaan toiveikkaita, monilla paikkakunnilla väen ja tulojen väheneminen huolestuttaa. Jacob Huttunen myöntää, että tilanne on haasteellinen. Seinäjoella erityisesti lapsiperheitä on ollut vaikeaa saada innostettua uudelleen mukaan. 

– Ihmisiä haastetaan ajankäytön ja arvojen kanssa ennennäkemättömän paljon. Välinpitämättömyys on lisääntynyt, eikä seurakunnan ajatella enää vastaavan omiin tarpeisiin, hän pohtii. 

Johanna Huttunen uskoo, että yksi ratkaisu ongelmaan voisi olla seurakuntakulttuurin muutos. Hänen kaipaamassaan uudenlaisessa kulttuurissa kokousten sijaan keskiössä olisikin yhteys. 

– Usein tilanne on sellainen, että sunnuntaiaamukokoukseen tullaan juuri vähän ennen yhtätoista ja sitten katsotaan koko kokouksen ajan toisten ihmisten takaraivoja. Kun kello lähestyy puolta yhtä, lähdetään kotiin. 

Entäpä jos yhteen tultaessa olisikin aikaa kahvitella tai syödä ja jakaa ruokailun lomassa iloja ja suruja? 

– Sillä tavalla me uskovat rakennumme ja saamme toisiltamme tukea. Toki esimerkiksi kahvituksen tai ruokailun järjestäminen vaatii resursseja, Johanna Huttunen pohtii. 

Myös Jacob Huttunen näkee, että seurakuntiin tarvittaisiin kohtaamista edistäviä ja yksinäisyyttä vähentäviä rakenteita. Yhteyden lisäksi hän uskoo seurakuntien tarvitsevan yhä voimakkaampaa Jumalan läsnäoloa. 

– Seurakunnan tulisi vastata väsyneiden nykyihmisten tarpeisiin. Jumalan läsnäolossa ihmisten tarpeet tulevat tyydytetyiksi, ja silloin he myös haluavat tulla seurakuntaan. Kun se tapahtuu, talous on murheista pienin. 

Koska muutos alkaa aina pienestä, omasta sydämestä, haaste koskee ihan jokaista uskovaa. Kuitenkin erityisesti pastorit tarvitsevat uudistumista siksi, että heidän tehtävänään on varustaa muita. 

– Ei voi jakaa mitään, mitä itsellä ei ole. Olen itsekin painanut nyt 15 vuotta samassa työssä ja huomannut tulleeni sellaiseen pisteeseen, että sarkastisuudesta kyynisyyteen on tosi lyhyt matka, samassa seurakunnassa lapsuudestaan asti vaikuttanut Huttunen sanoo. 

Lomautus onkin kääntynyt pastorin mielessä sapattivapaaksi, jonka päätarkoitus on innostua, uudistua ja rakastua enemmän Jeesukseen. 

– Rakastan tätä seurakuntaa koko sydämestäni, ja haluan olla rakastunut siihen ja Jeesukseen myös seuraavat kaksikymmentä vuotta. 

Jacob Huttunen toivoo, että myös muut talouden kanssa kamppailevat seurakunnat voisivat ottaa haasteet mahdollisuuksina muutokseen. 

– Ehkä me olemme seurakuntina uudelleen asettamisen edessä. Ehkä meidän pitäisi pysähtyä ja antaa Jumalan avata jotakin uutta sen sijaan, että vain tekisimme samoja asioita sen takia, että näin on tehty aina. 

Johanna ja Jacob Huttunen uskovat, että Jumalalta eivät keinot lopu. Hänen on mahdollista osoittaa aivan uusia kanavia, joiden kautta tavoittaa ihmisiä. 

– Seurakunnat saattavat vaikuttaa tyhjentyneiltä, hiljaisilta ja voimattomilta. Kyseessä on kuitenkin Jumalan seurakunta, jolle ovat kaikki Raamatun lupaukset voimassa. Emme saa unohtaa, ketä seuraamme ja kenelle teemme työtä, Jacob Huttunen painottaa. 

Pariskunta kertoo päättäneensä käydä perheenä myös lomautuksen aikana seurakunnassa tavalliseen tapaan ja rukoilevansa uudistusta koko seurakunnalle. Seuraavat puoli vuotta Jacob Huttunen aikoo ottaa tavallista enemmän aikaa Jumalan tahdon ja viisauden etsimiseen. 

– Haluan ajatella, että lomautus voi olla jonkin uuden alku ja mahdollisuus omalle palvelutehtävälle. Uskon Jumalan antavan jotakin uutta, joka näkyy tulevaisuudessa myös seurakunnan keskellä.