”Talveen kuuluu pakkaset ja lumi”

Luontokuvaaja Hannu Siitonen tervehtii aamulenkeillään kuukkeleita.

Minusta tuli luontoihminen, kun kiinnostuin pihan oravista ihan pienenä poikana. Sitten aloin seurata lintujen elämää pihapiirissä ja tein niille jo ihan pienenä linnunpönttöjäkin.

Talvessa on parasta pakkaset ja lumi, niitä aina toivoo. Vuodenajat ovat Suomen rikkaus.

Kun katson peiliin, näen itseni, joka on vähän erilainen kuin 50–60 vuotta sitten. Kaikkea kokemusta ei tietysti näe peilistä. Eteenpäin mennään kuitenkin.

Urheilu antoi minulle paljon kokemuksia. Se oli mielenkiintoinen mutta kuitenkin varsin lyhyt elämänvaihe, eikä koskaan elämän tärkein asia.

Luontokuvauksessa haastavinta on saada luontoa kuvattua aidosti. En kuvaa piilosta enkä ruokinnoilla. On hienoa, kun saa tallennettua sen, mitä luonto tekee ilman ihmisen ohjausta.

Luontodokumenttien suosio kertoo siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita luonnosta. Se on hyvä asia, mutta huolestuttavaa on se, että ihmisten luontosuhde, varsinkin lasten, on aika heikko. Pelätään mennä metsään. Se on vähän nurin­kurista – vaikkapa liikenne on paljon vaarallisempi paikka kuin metsä.

Kuukkeleita näen säännöllisesti. Aamulenkillä näin tänäkin aamuna kaksi. Tiedän, missä linnut suunnilleen liikkuvat, ja ne tulevat aina tervehtimään. En anna niille ruokaa, koska haluan ehkä joskus vielä kuvata niitä autenttisissa puuhissaan. Eivät linnut ole kuitenkaan suuttuneet siitä.

Minua huolestuttaa luonnon köyhtyminen. Muutoksia on tapahtunut hurjan paljon, esi­merkiksi vanhoissa metsissä pesivien metsätiaisten kannat ovat romahtaneet alle kolmas­osaan noin kolmessa­kymmenessä vuodessa. Joissakin metsissä metsätiaisia ei ole enää ollenkaan, koska linnut eivät pärjää puupelloissa.

Vielä joskus haluaisin käydä Islannissa.

Tänä jouluna aion olla kotona ja leikkiä neljän 2–7-vuotiaan lapsenlapseni kanssa. Olen heille karjalaisittain ukko. Tietysti joulupukkia odotetaan kovasti.

Rukousaiheeni tänään on, että kaikki olisi tänään hyvin.

Jeesus merkitsee minulle pelastusta.

Anna Lehtinen