”Taksinkuljettajan työssä viehättää ihmisten kohtaaminen”
Omasta lapsuudenkodistani muistan lauantaipäivien pullan tuoksun ja isän likaiset kädet. Lauantai oli kodissani leipomispäivä. Tuohon aikaan se oli myös koulupäivä. Lauantaisin oppilaat saivat lainata pienen kyläkansakoulun ”lainastosta” jonkin kirjan. Kotona odottivat kirjan seuraksi äidin leipomat lämpimät pullat ja mukillinen kuumaa kaakaota. Nämä olivat elämän tähtihetkiä. Muistan myös sen ihmetyksen, kun kouluikäisenä näin ensimmäistä kertaa, että isän kädet olivat puhtaat. Yleensä ne olivat autoremonttien jäljiltä öljyjen, rasvojen ja lian tummentamat. Luulin vuosia, että ne ovat oikeasti sellaiset.
Lähetystyössä Itävallassa ollessani sain oppia paljon. Näköala elämään laajeni ja syveni. Sain itse paljon enemmän kuin kykenin antamaan. Itävallan vuosiin sijoittuvat monet parhaimmista ja kipeimmistä elämänkokemuksista.
Kun olin Sotkamon helluntaiseurakunnan pastori, saimme asua viisi vuotta yhdellä Suomen kauneimmista paikkakunnista ja tutustua Kainuun rehtiin kansaan. Ihmiset tuntuivat aluksi varautuneilta, mutta pinnan alta paljastui mitä sydämellisin, lämpimin ja luotettavin ihmisrotu.
Muutimme Jyväskylään, koska puolisoni jäätyä eläkkeelle halusimme olla lähellä tyttären perhettä ja toistaiseksi ainoaa lapsenlastamme.
Ajan nykyisin taksia, koska voimavarat eivät tunnu sydäninfarktin jälkeen riittävän kokoaikaiseen pastorin tehtävään. Pidän työstäni ja joka aamu on ilo lähteä töihin. Koen tämän Jumalan hyvänä johdatuksena.
Taksinkuljettajan työssä minua viehättää ihmisten kohtaaminen ja työn ”sielunhoidollinen” ulottuvuus. Matkan aikana syntyy toisinaan tosi hyviä ja syviä keskusteluja. Rinnallakulkijan, kuuntelijan ja rohkaisijan rooli tuntuu hyvältä.
Lapsenlapseni, kolmevuotias Lilja, opettaa minulle nykyhetkessä elämisen taitoa, pyhää huolettomuutta ja kykyä iloita pienistä asioista.
Syvimpiä koettelemuksia elämässäni ovat olleet oman lapsen kuolema ja läheisten vakavat sairaudet. Myös työuupumus pastorin tehtävässä on tullut tutuksi. Ehkä olen puristanut liikaa mailasta. Rennompi ote työssä olisi ollut parempi.
Jyväskylän helluntaiseurakunnassa iloitsen jämäkästä Sanan opetuksesta, Pyhän Hengen vaikutuksesta, lämpimästä kodin ilmapiiristä, rohkeasta etunojasta kohti tulevaisuutta sekä erilaisten lahjojen ja kykyjen rikkaudesta.
Jumalan sana on minulle kallio, jolle elämää on turvallista rakentaa.
Leevi Launonen
Mielipide
2/2018
