Stanislav Sirel 60 vuotta

Stanislav Sirel on työssään yhdistänyt julistuksen ja avustustyön toimivalla ja ihmisläheisellä tavalla. Kuva: Eero Ketola
Stanislav Sirel on työssään yhdistänyt julistuksen ja avustustyön toimivalla ja ihmisläheisellä tavalla. Kuva: Eero Ketola
Stanislav Sirel on itäisessä Virossa toimiva sananjulistaja, avustustyöntekijä ja kristillisten
kirjojen kustantaja. Neuvostoliiton aikana uskoon tullut Sirel on toiminut yhteistyössä useiden maamme helluntaiseurakuntien kanssa ja on arvostettu Viron hengellisen tilanteen kartoittaja.

Stanislav Sirel syntyi 29.7.1956 Viron Rakveressa. Uskoon hän tuli vuonna 1977.

– Saarnaaja Arpa Ardet tuli kotiini. Keskustelimme myöhäiseen yöhön saakka. Joimme teetäja sitten rukoilimme ja luovutin elämäni Jeesukselle. Olin yksinäinen pikkupoika. Isäni kuoli ollessani vuoden ikäinen. Arpa lähetti kirjeitä, jotka auttoivat ja rohkaisivat, ja kasvoin uskossani.

Sirel pääsi opiskelemaan Tarton maatalousakatemiaan.

– Olin aktiivinen seurakuntatyössä. Lauloin metodistiseurakunnan tilaisuuksissa ja kerroin
rohkeasti kaikille, että uskon Jeesukseen. KGB yritti savustaa minut ulos koulusta, mutta sain jatkaa kuitenkin opiskeluani.

Viisi vuotta opiskeltuaan Sirel valmistui eläinlääkäriksi ja teki näitä töitä 14 vuotta.

– Olin töissä sovhoosissa, neuvostovaltion omistamalla maatilalla, jossa oli koulu, navetta ja sata lehmää. Kyösti Erkinkorpi tuli käymään seurakunnassa. Hän kehotti minua jättämään lehmät. Lähdin kokoaikaiseen evankeliumin työhön.

Neuvostoliitto romahti ja Sirel järjesti 1989–1990 hengellisiä tilaisuuksia Viron, Latvian ja Venäjän Karjalan vankiloissa. 1992 hän perusti kolmen muun veljen kanssa Rakvereen helluntaiseurakunnan.

1990-luvun alussa paljon virolaisia tuli uskoon. Runsaan viiden vuoden kuluttua iski hengellinen lama.

– Tähän on kaksi pääsyytä. Lännestä tuli paljon menestysteologian saarnaajia. Toiseksi rajat avautuivat ja myös uskovia muutti pois maasta.

 Nykyään etenkin Itä-Virunmaalla on kiinnostusta hengellisiä asioita kohtaan, pääasiassa venäjänkielisten keskuudessa.

– Suuria alueellisia eroja on riippuen seurakuntien kyvystä tai halusta tavoittaa ihmisiä.

Narvassa Sirel on julistanut evankeliumia ja jakanut avustusta kaksitoista vuotta. Työn keskuksena käytetty sadan hengen kellaritila oli joka perjantai täynnä. Niinpä työ on siirtymässä uusiin tiloihin. Sirel tiimeineen tavoittaa Narvassa esimerkiksi romaneja, jotka nähdään usein toisen luokan kansalaisina.

Virossa asuu myös noin 1 500 juutalaista, suurin osa Tallinnassa, Tartossa ja Narvassa.

– Minulla on jo vuosia ollut tapana viettää yksi juutalaispäivä viikossa. Silloin käyn Tallinnassa ja tapaan juutalaisia ystäviäni.

Stanislav Sirel kertoo, että ennakkoluulot helluntaiseurakuntia kohtaan ovat vuosien saatossa huomattavasti vähentyneet.

– Yhtenä syynä on se, että toiminnastamme on nykyisin enemmän avointa tietoa kuin ennen. Seurakuntalaiset elävät myös kontaktihakuisesti ihmisten keskellä.

Sirel on kirjoittanut useita kirjoja. 20 vuoden aikana hän on kustantanut noin 50 kirjaa, joiden yhteinen painosmäärä on 100 000 kappaletta.

– Arvostan kristillisiä kirjoja ja levitän myös itse viron- ja venäjänkielistä kirjallisuutta. Perinteinen Tallinnan laulujuhla on aina kiinnostava tapahtuma. Paikalla on noin 30 000 ihmistä. Kiertelen ihmisten joukossa ja jaan heille ilmaiseksi kristillistä kirjallisuutta.

Sirelin mukaan vironkieliset kirjat menevät kuin kuumille kiville. Myös mielenkiintoisia keskusteluja syntyy varsin usein, milloin Viron hengellisestä historiasta tai Ukrainan sodasta.

– Osa virolaisista pelkää, mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan. Raamatun sanoma rohkaisee ja laajentaa ihmisen näkökykyä


Eero Ketola


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja