”Sivari on minulle uusi haaste”

kertaa ajamaan sähköpotkulaudalla Helsingin keskustassa.

Juuri nyt minut tekee onnelliseksi kaikki ihmiset ympärilläni ja tunne siitä, ettei tarvitse olla yksin.

Salibandy on lemppariharrastukseni. Ehdin pelata hieman totisemmin seitsemän vuotta. Nykyään pelailen enemmän höntsämielessä.

Jos tylsyys yllättää, vetäydyn omiin oloihini tai lähden ulos kavereideni kanssa. Kavereiden kanssa vietämme usein aikaa pelaillen lauta- ja videopelejä. Kun olen yksin, katselen mieluusti televisiosarjoja.

Opiskelun koen tärkeänä, mutta en itseisarvona. Lukio oli minulle sopiva yhdistelmä oppimista ja hyviä kokemuksia.

Tulevaisuudessa haluan kokea olevani oikeassa paikassa. En vielä täysin tiedä, mitä haluaisin opiskella lukion jatkoksi. Vuosi siviilipalveluksessa antaakin minulle hyvän mahdollisuuden punnita tulevaisuuden vaihtoehtoja. Yksi suurimmista unelmistani kuitenkin olisi asua jonakin päivänä ulkomailla.

Nuortenillat perjantaisin Riihimäellä ovat viikon kohokohtia. Mielestäni olisi tärkeää, että jokaisella nuorella olisi mahdollisuus päästä nuorteniltoihin, sillä ne ovat turvallisia paikkoja kasvaa ihmisenä sekä kohdata toisia uskovaisia nuoria.

Riihimäki on ollut rakas kotikaupunkini viimeiset 19 vuotta. Pian se jää kuitenkin taakseni ensimmäistä kertaa, kun siviilipalveluksen työ edellyttää muuttoa Helsinkiin.

Siviilipalvelus on minulle aivan uudenlainen haaste monesta näkökulmasta katsottuna. Mitään tiettyä syytä valita siviilipalvelus armeijan sijaan minulla ei ollut. Päätös syntyi enemmänkin monen asian summasta. Yleisesti koin siviilipalveluksen sopivan paremmin itselleni. Tämän lisäksi myös isäni kävi aikanaan sivarin.

Rukoilen, että syksyn alku voisi olla itselleni ja lähimmäisilleni kaikin puolin antoisa.

Paras elämänohje, jonka tiedän, kuuluu: pyri katsomaan tulevaisuuteen äläkä jää pohtimaan menneisyyden epäonnistumisia liiaksi. Itse pyrin myös ajattelemaan asioita mahdollisimman positiivisin silmin.

Jeesus kuoli, jotta me voisimme elää. Meidän kaikkien tulisi pitää se aina mielessä.

Pietari Ahonen