Oliko se kirahvipuku kiva?” kysyy nuori
nainen puhelimessa Tukholman päärautatieasemalla. Olipa hän turisti tai
ruotsinsuomalainen, hän ei selvästikään arkaile puhua suomea yleisellä
paikalla. Eivätkä arkaile monet muutkaan – suomea kuulee Tukholman seudun
kaduilla ja liikennevälineissä vähän väliä. Mihinkä lienevät nuokin paikallisjunassa
juttelevat vanhat miehet menossa?
Suomen kielen muuttunut maine Ruotsissa
näkyy myös kielikurssien suosiossa. Osa niistä toisen polven ruotsinsuomalaisista,
jotka aikoinaan häpesivät vanhempiensa äidinkielen puhumista, opiskelevat nyt
sitä. ”Nykyään suomen kielen osaaminen voi olla Tukholmassa jopa vähän
muodikasta tai ainakin kiinnostavaa”, Helsingin Sanomat kirjoitti
hiljattain.
Tämä on hyvä lähtökohta matkata Ruotsiin
etsimään suomenkielisiä helluntailaisia. Puhutaanko finskaa enää
seurakunnissa?
Ihania ongelmia
Södertäljen kansainvälisen seurakunnan
lähetyskirpputorilla ensimmäinen korviin kuuluva kieli on odotetusti ruotsi.
Kirpputorin kahvilassa suomella kuitenkin pärjää.
– Kaksi tuollaista sämpylää, lähetyspastori
Mika Halkola sanoo ja osoittaa myytävänä olevia laskiaispullia.
Suomesta tullutta vierasta hymyilyttää. Ruotsin sana sämla tarkoitta
sekä pullaa että sämpylää. Ensimmäinen sekakielinen ilmaisu bongattu.
Noin 40 kilometrin päässä Tukholman
eteläpuolella sijaitseva Södertälje on perinteistä suomalaisaluetta. Halkola
ja seurakunnan johtava pastori Petri Kosonen ovat hyvällä tuulella. Seurakunnan ylläpitämä käytetyn tavaran
aarreaitta on jälleen mukavan täynnä väkeä ja hengellinen toiminta
myötätuulessa. Viime vuoden toukokuussa yhteisöön liitettiin 20 uskovan
arabin ryhmä, ja ryhmään kuuluvasta Magdy Ebrahimista tuli Kososen ja Halkolan kollega.
Kaikkiaan seurakuntaan liittyi viime
vuonna 50 ihmistä. Heistä noin 30 oli muita kuin suomalaistaustaisia.
Jäsenmäärä oli vuoden lopussa 215.
Samaan syssyyn vaihtui myös seurakunnan
nimi. Suomalaisesta helluntaiseurakunnasta tuli kansainvälinen seurakunta,
Södertälje internationella kyrka.
– Viime vuosi oli jäsenkehitykseltään
seurakuntamme historian paras. On äärettömän ihanaa, kun on yhteisiä jumalanpalveluksia
ja mennään kokouksen jälkeen yhdessä kahvioon, jonne me tosin emme enää mahdu.
On tullut ihania ongelmia, Mika Halkola kertoo.
Käytännössä kahden kieliryhmän
rinnakkaiselo toimii siten, että erillistilaisuuksien lisäksi järjestetään säännöllisesti
yhteisiä tilaisuuksia. Niissä pääkielenä on ruotsi, jota tulkataan arabiaksi ja
tarvittaessa suomeksi. Suomalaisväestöstä 95 prosenttia pysyy täysin mukana
ruotsin kielellä, vaikka se ei tunnekieli olekaan, pastorikaksikko arvioi.
Petri Kososen mukaan arabiankielisessä
työssä on sama ilme kuin oli suomalaistyössä 1980-luvulla: paljon lapsia, eikä
vielä osata ruotsia.
– Södertäljessä 51 prosenttia asukkaista
on ensimmäisen tai toisen polven siirtolaisia eri maista. Jos haluamme seurakuntana
koskettaa kaupunkia ja sen asukkaita, on luonnollista, että se näkyy
seurakunnassamme. Me emme edes käytä sanaa maahanmuuttajatyö; meille nämä
ihmiset ovat osa meitä.
Kirpputorin johtaja Carita Jokimäki pitää arabien mukaantuloa suurena
siunauksena.
– Seurakuntamme lähetystyöntekijä Anja Nousiainen toimi 20 vuotta Jordaniassa arabien keskuudessa.
Nyt me saimme kerralla siunata seurakuntaamme 20 arabia, Jokimäki kertoo ja
näkee numeroiden yhtäläisyydessä mukavaa symboliikkaa.
Kylmiä tosiasioita
Ruotsinsuomalaisista helluntaiyhteisöistä
viisi on itsenäisiä seurakuntia – Haaparanta, Göteborg, Borås, Södertälje ja
Skövde. Kaikki muut ryhmät toimivat ruotsinkielisten seurakuntien yhteydessä.
Ryhmien katto-organisaationa palvelevan
Ruotsinsuomalaisen Helluntaisäätiön nettisivuilla paikkakuntia on lueteltu
yli 40. Lista on kuitenkin osittain harhaanjohtava: viikoittaista suomenkielistä
kokoustoimintaa on enää vain noin 20 kunnassa ja kaupungissa, arvioi
Helluntaisäätiön julkaiseman Uusi Yhteys -lehden päätoimittaja,
pastori Timo Hakkarainen.
Muutos on ollut 2000-luvulla merkittävä.
– Täällä on monia alueita, joissa jäljellä olevat harvat ensimmäisen
polven helluntaiuskovat eivät enää jaksa jatkaa työtä. Kylmät realiteetit
lyövät vasten kasvoja. Tämä on se tie, jota meidän on täällä kuljettava.
Vielä tämän
vuosikymmenen alussa suomalaisryhmiin arvioitiin kuuluvan lähes 2 000
aktiivijäsentä, nyt määrä on 1 200–1 500:n välillä, pastori-päätoimittaja ynnäilee.
Vastaavaa
laskusuhdannetta on koettu suomenkielisissä adventisti- ja vapaakirkollisissa
yhteisöissä. Esimerkiksi suomalaisia vapaakristillisiä ryhmiä on Ruotsissa
enää neljä.
Hakkarainen
rinnastaa seurakunnat eri maanosien aikoinaan vahvoihin Suomi-seuroihin. Hiipumisen
keskeiset syyt ovat samat: muuttoliikkeen heikkeneminen sekä toisen ja
kolmannen polven siirtolaisten etsiytyminen kantaväestön aktiviteetteihin.
Viimeksi mainittu
liikehdintä täytyy pitää mielessä myös silloin, kun arvioidaan ruotsinsuomalaisten
vapaakristittyjen kokonaismäärää. Ruotsinkielisissä seurakunnissa heitä on
satoja.
– Heitä on
perinteisissä seurakunnissa, karismaattisissa seurakunnissa ja Hillsongissa,
ja he tuovat suomalaisuuttaan ylpeinä esille muissa yhteyksissä. Esimerkkinä
tästä käyvät omat lapseni: molemmat ovat syntyneet täällä ja puhuvat suomea,
mutta toimivat ruotsinkielisissä seurakunnissa, koska heidän puolisonsa eivät
osaa suomea.
– Myös Suomen
seurakunnissa on runsaasti henkilöitä, jotka ovat täällä tulleet uskoon.
Härmäläiset konservatiivit
Harmaa kevättalvinen sunnuntai alkaa
hämärtää. Tukholman Filadelfia-seurakunnan alakerrassa raikuu tuttu laulu:
”Pyhä, pyhä, pyhä! Kiitoslaulu suuri…”. Seurakunnan suomenkielinen ryhmä,
noin 450 jäsenen Finska Filadelfia, muutti helmikuun alussa vuokratiloista
äitiseurakunnan kirkkorakennukseen Rörstrandsgatanille. Syynä oli vanhojen
tilojen roima vuokrankorotus.
Nyt menossa on
jumalanpalvelus, jonka jälkeen on luvassa ”fiikka”, kahvittelu, ruokasalissa.
Muuton vuoksi myös
Finska Filadelfiassa on ollut huolta. Miten käy suomenkielisen toiminnan osana
noin 5 600-jäsenistä megaseurakuntaa?
Huolta ei ole
hälventänyt sekään, että suomalaistyön kakkospastoriksi palkattiin viime
vuonna suomenruotsalainen Stefan Sigfrids. Ensi kesänä Sigfridsistä tulee ryhmän johtava paimen Timo
Hakkaraisen tilalle.
– Muutos on ollut
haastava meille jokaiselle. On ihana, kun seurakunnassa voi puhua suomea.
Toisaalta totuus on sekin, että me emme pitkällä tähtäimellä voi säilyttää
perisuomalaista identiteettiä, vaan meidän on sopeuduttava tietyssä määrin,
jotta voimme saavuttaa muita, seurakuntalaiset Eija ja Lasse Korhonen pohtivat.
Suomalaisryhmän
vanhimmistoon kuuluva Mika Lallukka tarkastelee asiaa suomenkielisen toiminnan
laajemman tarpeen kautta. Tukholman alueella asuu noin 100 000 ihmistä, joilla
suomi on vähintään kakkoskieli. Silti kaupungissa järjestetään sunnuntaisin
tiettävästi vain kolme suomenkielistä jumalanpalvelusta, vaikka kaikki
kirkkokunnat laskettaisiin mukaan.
– Suomesta muuttaa
tänne koko ajan porukkaa työn perässä, ja täällä tarvitaan aina evankeliumin
julistamista suomeksi, Lallukka linjaa.
Puoliso Laila Lallukka toivoo muuton madaltavan kynnystä ottaa
ruotsinkielisiä ystäviä mukaan seurakuntaan.
– Esimerkiksi meidän
tyttäremme kaikki kaverit ovat ruotsinkielisiä. Puhtaasti suomenkielisellä
seurakunnalla ei ole tulevaisuutta, kun sinne ei voi tuoda kavereita. Pitää
löytää keskitie. Seurakuntamme identiteetti on vahvasti suomalainen, mutta voi
olla, että tämä muutto on meille erittäin hyväksi, ettemme jää vanhoihin
uriin.
Yksi vastarintaa
nostattanut tekijä on ollut Filadelfian rukoushuoneen sukupuolineutraali vessa.
Etenkin suomalaisryhmään kuuluville romaneille ajatus mukavuushuoneesta, jossa
miehet ja naiset kyykkivät viereisissä looseissa, on ollut vaikeasti sulateltava.
Näin siitä huolimatta, että Ruotsin ostoskeskuksissa tällaisia käymälöitä on
ollut jo vuosia.
Suomalaisten
protestoitua asiasta kirkkorakennuksen alakertaan järjestettiin pelkästään
naisille tarkoitetut WC-tilat.
Vessakeskustelu on esimerkki siitä, miten
Ruotsissa suomalaisuus näkyy opillisena ja käytännöllisenä
konservatiivisuutena. Olipa kyse jumalanpalveluskulttuurista,
naisjohtajuudesta, seurakuntajäsenyyden kriteereistä tai eri kirkkokuntiin
kuuluvien paikallisseurakuntien yhdistymisestä, suomalaisilla on taipumus pitää
kiinni totutuista linjauksista.
Seurakunnan maahanmuuttajatyössä
suomalaiset ovat jo pitkään olleet koko Filadelfia-yhteisön profiilipelaajia.
Oma siirtolaistausta helpottaa kohtaamista.
– Työelämässäkin ulkomaalaiset pärjäävät
keskenään paremmin. Monessa vuorovaikutustilanteessa tuntuu, että toiselle
maahanmuuttajalle on helpompi, kun ilmenee, etten olekaan ruotsalainen, Mika
Lallukka toteaa.
Hyvä yhteistyö vaatii ystävyyttä ja aikaa
Vaikka useimmilla suomalaisilla
helluntairyhmillä ei ole enää voimavaroja pitää kokouksia tai tehdä
ulospäinsuuntautuvaa evankelioimistyötä, toiset auttavat niitä – esimerkiksi
hengellisten radio-ohjelmien muodossa.
Göteborgin itäpuolella sijaitsevan
Boråsin suomenkielinen helluntaiseurakunta tuottaa ohjelmasisältöä
paikallisen lähiradioyhdistyksen kanavalle yhdessä viiden muun
suomalaistoimijan kanssa.
Kristillisiä ohjelmia tekevät myös
ruotsinsuomalainen Sley, paikallinen Israelin ystävät -yhdistys sekä Ruotsin
kirkon suomenkielinen työ. Maallisia toimijoita ovat Suomi-seura ja SisuSampo-yhdistys.
Boråsissa tuotettujen hengellisten
sisältöjen lisäksi kanavalla kuuluu Radio Deistä tuttu Raamattu
kannesta kanteen -ohjelma. Viikoittain suomenkielistä lähetystä on
yhteensä 31 tuntia.
– Kanavan kuuluvuusalue ulottuu noin 60
kilometrin päähän, lähes Göteborgiin asti. Lisäksi kanavaa voi kuunnella
netin kautta. Taannoisen kuuntelijatutkimuksen mukaan jokaisella suomenkielisellä
lähetyksellä on keskimäärin noin 1 100 kuulijaa, Boråsin suomenkielisen
helluntaiseurakunnan pastori Timo Pellinen kertoo.
– Raamattu kannesta kanteen -ohjelma
kuuluu myös Trollhättanissa ja Södertäljessä luterilaisten kustantamana.
Göteborgissa suomalainen helluntaiseurakunta tekee televisiotyötä. Heidän
lähetyksensä näkyvät kaapeliverkon kautta myös muualla maassa.
Pellinen kehuu hengellisten ja maallisten toimijoiden yhteyttä.
Radiotyön lisäksi Boråsissa tehdään laajapohjaista yhteistyötä esimerkiksi
vanhusten virkistystoiminnan ja yhteisten äitienpäivä- ja
itsenäisyyspäiväjuhlien järjestämisessä.
Kristillisten
suomalaisyhteisöjen välinen ekumenia on noin 70 000 asukkaan Boråsissa kenties
parasta koko maassa. Vahva yhdistäjä on suomalaistahojen yhdessä perustama
Israelin ystävät -yhdistys.
Boråsissa
luterilaisen kirkon suomalaistyö, Israelin ystävät ja suomalainen
helluntaiseurakunta järjestävät kaikki suurimmat tapahtumat yhdessä – Israel-viikonloput,
miestenpäivät, joulujuhlat. Kerran kuukaudessa on vastuuhenkilöiden kokous,
jossa suunnitellaan tulevia tapahtumia niin, etteivät ne mene päällekkäin.
Jos luterilaisten ryhmällä ei ole säestäjää, helluntaipuolelta kysytään apua.
– Kun laulaja Joel Hallikainen muutama vuosi sitten vieraili täällä,
hän sanoi aistineensa täällä erityisen yhdessä tekemisen ilmapiirin. Samaa
olivat sanoneet monet muutkin, Timo Pellinen kertoo.
Suomalaisryhmien
yhteistyön merkitys korostuu vielä enemmän paikkakunnilla, joilla väki on
todella vähentynyt. Kun oma ryhmä hiipunut, voidaan siirtyä käymään toisen
yhteisön tilaisuuksissa.
– Kun Boråsissa
toiminut suomalainen vapaaseurakunta sulautui vastaavaan ruotsalaiseen seurakuntaan,
osa suomenkielisistä vapaakirkollisista tuli meille.
Kielirakkauden
lisäksi yhteistyöhakuisuutta ruokkii ympäristö. Ruotsissa herätyshenkisten
seurakuntien kanssakäyminen on
yleisesti hyvin
vahvaa.
Kovaa maaperää auraamassa
Kanssakäymisestä iloitsee myös Boråsin
luterilaisen seurakunnan suomenkielistä työtä luotsaava pastori Sakari Kalliomaa.
Noin 70 prosenttia
ruotsinsuomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon, mikä on enemmän kuin
ruotsalaisista keskimäärin. Aktiivisia on kuitenkin vähän. Esimerkiksi Boråsin
noin 10 600:sta nimellisesti luterilaisesta suomalaisesta säännöllisesti
tilaisuuksissa käy alle 50.
Oman väen vähyys saa
arvostamaan yhteyttä. Työnsä ohella Kalliomaa toimii Suomen Evankelis-luterilaisen
Kansanlähetyksen työntekijänä Ruotsissa, ja vapaakristittyjä tulee vastaan
myös niissä tilaisuuksissa.
– Viime aikoina on
korostunut ilmiö, että tilaisuuksissamme käy eri seurakuntiin kuuluvia uskovia.
Kansanlähetyksen seuroissa 30 osallistujasta 20 voi olla helluntailaisia. Se
on iloinen asia. Sydämen uskovien joukko yhdistyy Jeesuksen kautta.
Pastoria surettaa
Ruotsin luterilaisen kirkon vieraantuminen Raamatusta. Samaa sukupuolta
olevien parien kirkolliset vihkimiset, Jumalasta käytettävät sukupuolineutraalit
ilmaisut sekä piispatason kommentit, joissa Jeesus rinnastetaan profeetta
Muhammediin, ovat vain jäävuoren näkyvä huippu siitä maallistumisprosessista,
joka kirkossa ja sen jäsenistössä on jatkunut jo pitkään.
– Se on surullista.
Kirkko on pääosin kadottanut sanoman, joka sillä pitäisi olla. Toimituskeskusteluissa
joutuu lähtemään liikkeelle ihan kristinuskon aakkosista. Sama koskee
useimpia suomalaistaustaisia. Maaperä on todella kova, ja Jeesuksesta
puhuminen ja Jumalan sanasta kiinni pitäminen aiheuttaa ristiriitoja. Onneksi
teräviä iskujoukkojakin on hereillä.
Yksi tapa päästä
kontaktiin toisen ja kolmannen polven ruotsinsuomalaisten kanssa löytyy kielestä.
Ruotsissa luterilaiset seurakunnat ovat yksi taho, joka on alkanut järjestää
suomen kielen ja kulttuurin kursseja.
Täydellinen yhdistelmä
Kaikki juttua varten haastatellut
kokevat ruotsalaisen yhteiskunnan menneen huonompaan suuntaan 2000-luvulla.
Maahanmuuton ongelmat ovat kärjistyneet. Poliiseihin kohdistuneet hyökkäykset
kertovat arvomaailman syvärakenteiden murroksesta. Suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus
kietoutuvat omituiseksi kudelmaksi, jossa ei välillä tiedä, kumpi on kumpaa.
– Olimme poissa
yhteensä yhdeksän vuotta Ruotsista. Kerjäläiset ovat täällä ihan uusi asia.
Väkivalta on lisääntynyt, samoin turvattomuus, Petri Kosonen luonnehtii.
– Pinnan alla kytee
jonkinlainen pelko. Ilmassa on epävarmuutta, Eija Korhonen toteaa.
Silti harva
ruotsinsuomalainen haaveilee enää paluusta Suomeen. Ongelmista huolimatta
Ruotsi on suomalaistaustaiselle kristitylle monin tavoin hyvä paikka asua.
Eikä Suomen vetovoimakaan ole enää entisellään. Esi-isien kotimaa tuntuu
vieraalta.
Ja ehkä niin on hyvä. Jos joku tässä
ympäristössä voi selvitä, niin ruotsinsuomalainen herätyskristitty.
Ruotsalaisuudesta on tarttunut aimo ripaus ihmisläheisyyttä, avoimuutta ja
positiivisuutta. Samalla on säilynyt periaatteellisuus ja kyky tehdä ratkaisuja.
Täydellinen yhdistelmä.
Mikä
Ruotsinsuomalaiset
» Ruotsissa asuu yli 700 000 henkilöä, joiden isovanhemmista
vähintään yksi on syntynyt Suomessa. Äidinkielenään suomea puhuvia on noin 220
000.
» Vahvoja suomalaisalueita ovat muun muassa Tukholman
ja Göteborgin ympäristöt.
» Aiemmin suomalaisia pidettiin hyvinä
työntekijöinä, toisaalta väkivaltaisina tappelijoina ja juoppoina. Nykyään
suomalaisten maine Ruotsissa on yleisesti hyvä. Suomalaistaustaisia on näkyvillä
paikoilla etenkin kulttuurielämässä.
» Vuonna 2000 suomesta tehtiin virallinen vähemmistökieli yhdessä
meänkielen, saamen, romanin ja jiddishin kanssa. Tietyissä kunnissa kunnalliset
palvelut ovat tarjolla myös suomeksi.
Heikki Salmela
”Hyvä pomo on usein suomalaistaustainen”
Södertäljessä asuva Carita Jokimäki on yksi niistä toisen polven ruotsinsuomalaisista,
jotka ovat säilyttäneet vahvan suomalaisidentiteetin. Myös hänen suomen kielensä
on vahva, kiitos vanhempien tekemien valintojen.
– Kävin alakoulun suomenkielistä luokkaa. Kyllähän meitä aina
finneiksi nimiteltiin, mutta ajattelin, että minähän olen finne. Muuten en
kohdannut sen enempää kiusaamista, Jokimäki muistelee.
– Kaupunginosaamme tuli 1980-luvulla iso rysäys syyrialaisia.
Äitini sanoi silloin, että he pelastivat suomalaisten maineen. Näihin uusiin
tulijoihin verrattuna ruotsalaiset pitivät meitä samanlaisina itsensä kanssa.
Jokimäki ei ole koskaan hävennyt suomea. Hän kuitenkin tietää
monia, jotka eivät ole puhuneet suomea julkisilla paikolla tai eivät ole
opettaneet sitä lapsilleen.
– Suomen opettaminen omille lapsille on vaativaa, koska monen
toisen polven maahanmuuttajan oma suomi on lapsen tasolla.
Jokimäellä on Rovaniemeltä muuttanut aviomies ja muutoinkin
keskivertoa tiiviimmät kytkökset Suomeen. Myös kotiseurakunta on ollut aina
suomenkielinen.
– Lapsena kävin äidin mukana suomenkielisessä seurakunnassa, eikä
ruotsinkielinen toiminta tuntunut omalta myöhemminkään. Toisaalta jo nuorena
kaipasin seurakuntaan kansainvälistä identiteettiä ja sitä, että osa
toiminnasta olisi ollut ruotsiksi. Silloin olisin voinut saada kavereitani
paremmin mukaan tilaisuuksiin.
– Nyt pidän tärkeimpänä sitä, että seurakunnassa palvotaan
Jeesusta. Mieheni ei kuitenkaan lähtisi ruotsinkieliseen seurakuntaan; hän
etsisi vaikka kivenkolosta suomenkielisen ryhmän.
Jokimäen mukaan Ruotsissa asuminen on vaikuttanut suomalaisiin.
Kantaväestön ylenkatseen varjossa on pitänyt tehdä kovasti töitä ja olla
korostetun reilu, rehti ja avulias. Tästä on ollut hyötyä. Harjoitetut hyveet
ovat tarttuneet.
– Olen huomannut, että jos jollakin työpaikalla on hyvä pomo,
niin hänellä on hyvin todennäköisesti suomalaiset juuret.
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...