Oliko se kirahvipuku kiva?” kysyy nuori
nainen puhelimessa Tukholman päärautatieasemalla. Olipa hän turisti tai
ruotsinsuomalainen, hän ei selvästikään arkaile puhua suomea yleisellä
paikalla. Eivätkä arkaile monet muutkaan – suomea kuulee Tukholman seudun
kaduilla ja liikennevälineissä vähän väliä. Mihinkä lienevät nuokin paikallisjunassa
juttelevat vanhat miehet menossa?
Suomen kielen muuttunut maine Ruotsissa
näkyy myös kielikurssien suosiossa. Osa niistä toisen polven ruotsinsuomalaisista,
jotka aikoinaan häpesivät vanhempiensa äidinkielen puhumista, opiskelevat nyt
sitä. ”Nykyään suomen kielen osaaminen voi olla Tukholmassa jopa vähän
muodikasta tai ainakin kiinnostavaa”, Helsingin Sanomat kirjoitti
hiljattain.
Tämä on hyvä lähtökohta matkata Ruotsiin
etsimään suomenkielisiä helluntailaisia. Puhutaanko finskaa enää
seurakunnissa?
Ihania ongelmia
Södertäljen kansainvälisen seurakunnan
lähetyskirpputorilla ensimmäinen korviin kuuluva kieli on odotetusti ruotsi.
Kirpputorin kahvilassa suomella kuitenkin pärjää.
– Kaksi tuollaista sämpylää, lähetyspastori
Mika Halkola sanoo ja osoittaa myytävänä olevia laskiaispullia.
Suomesta tullutta vierasta hymyilyttää. Ruotsin sana sämla tarkoitta
sekä pullaa että sämpylää. Ensimmäinen sekakielinen ilmaisu bongattu.
Noin 40 kilometrin päässä Tukholman
eteläpuolella sijaitseva Södertälje on perinteistä suomalaisaluetta. Halkola
ja seurakunnan johtava pastori Petri Kosonen ovat hyvällä tuulella. Seurakunnan ylläpitämä käytetyn tavaran
aarreaitta on jälleen mukavan täynnä väkeä ja hengellinen toiminta
myötätuulessa. Viime vuoden toukokuussa yhteisöön liitettiin 20 uskovan
arabin ryhmä, ja ryhmään kuuluvasta Magdy Ebrahimista tuli Kososen ja Halkolan kollega.
Kaikkiaan seurakuntaan liittyi viime
vuonna 50 ihmistä. Heistä noin 30 oli muita kuin suomalaistaustaisia.
Jäsenmäärä oli vuoden lopussa 215.
Samaan syssyyn vaihtui myös seurakunnan
nimi. Suomalaisesta helluntaiseurakunnasta tuli kansainvälinen seurakunta,
Södertälje internationella kyrka.
– Viime vuosi oli jäsenkehitykseltään
seurakuntamme historian paras. On äärettömän ihanaa, kun on yhteisiä jumalanpalveluksia
ja mennään kokouksen jälkeen yhdessä kahvioon, jonne me tosin emme enää mahdu.
On tullut ihania ongelmia, Mika Halkola kertoo.
Käytännössä kahden kieliryhmän
rinnakkaiselo toimii siten, että erillistilaisuuksien lisäksi järjestetään säännöllisesti
yhteisiä tilaisuuksia. Niissä pääkielenä on ruotsi, jota tulkataan arabiaksi ja
tarvittaessa suomeksi. Suomalaisväestöstä 95 prosenttia pysyy täysin mukana
ruotsin kielellä, vaikka se ei tunnekieli olekaan, pastorikaksikko arvioi.
Petri Kososen mukaan arabiankielisessä
työssä on sama ilme kuin oli suomalaistyössä 1980-luvulla: paljon lapsia, eikä
vielä osata ruotsia.
– Södertäljessä 51 prosenttia asukkaista
on ensimmäisen tai toisen polven siirtolaisia eri maista. Jos haluamme seurakuntana
koskettaa kaupunkia ja sen asukkaita, on luonnollista, että se näkyy
seurakunnassamme. Me emme edes käytä sanaa maahanmuuttajatyö; meille nämä
ihmiset ovat osa meitä.
Kirpputorin johtaja Carita Jokimäki pitää arabien mukaantuloa suurena
siunauksena.
– Seurakuntamme lähetystyöntekijä Anja Nousiainen toimi 20 vuotta Jordaniassa arabien keskuudessa.
Nyt me saimme kerralla siunata seurakuntaamme 20 arabia, Jokimäki kertoo ja
näkee numeroiden yhtäläisyydessä mukavaa symboliikkaa.
Kylmiä tosiasioita
Ruotsinsuomalaisista helluntaiyhteisöistä
viisi on itsenäisiä seurakuntia – Haaparanta, Göteborg, Borås, Södertälje ja
Skövde. Kaikki muut ryhmät toimivat ruotsinkielisten seurakuntien yhteydessä.
Ryhmien katto-organisaationa palvelevan
Ruotsinsuomalaisen Helluntaisäätiön nettisivuilla paikkakuntia on lueteltu
yli 40. Lista on kuitenkin osittain harhaanjohtava: viikoittaista suomenkielistä
kokoustoimintaa on enää vain noin 20 kunnassa ja kaupungissa, arvioi
Helluntaisäätiön julkaiseman Uusi Yhteys -lehden päätoimittaja,
pastori Timo Hakkarainen.
Muutos on ollut 2000-luvulla merkittävä.
– Täällä on monia alueita, joissa jäljellä olevat harvat ensimmäisen
polven helluntaiuskovat eivät enää jaksa jatkaa työtä. Kylmät realiteetit
lyövät vasten kasvoja. Tämä on se tie, jota meidän on täällä kuljettava.
Vielä tämän
vuosikymmenen alussa suomalaisryhmiin arvioitiin kuuluvan lähes 2 000
aktiivijäsentä, nyt määrä on 1 200–1 500:n välillä, pastori-päätoimittaja ynnäilee.
Vastaavaa
laskusuhdannetta on koettu suomenkielisissä adventisti- ja vapaakirkollisissa
yhteisöissä. Esimerkiksi suomalaisia vapaakristillisiä ryhmiä on Ruotsissa
enää neljä.
Hakkarainen
rinnastaa seurakunnat eri maanosien aikoinaan vahvoihin Suomi-seuroihin. Hiipumisen
keskeiset syyt ovat samat: muuttoliikkeen heikkeneminen sekä toisen ja
kolmannen polven siirtolaisten etsiytyminen kantaväestön aktiviteetteihin.
Viimeksi mainittu
liikehdintä täytyy pitää mielessä myös silloin, kun arvioidaan ruotsinsuomalaisten
vapaakristittyjen kokonaismäärää. Ruotsinkielisissä seurakunnissa heitä on
satoja.
– Heitä on
perinteisissä seurakunnissa, karismaattisissa seurakunnissa ja Hillsongissa,
ja he tuovat suomalaisuuttaan ylpeinä esille muissa yhteyksissä. Esimerkkinä
tästä käyvät omat lapseni: molemmat ovat syntyneet täällä ja puhuvat suomea,
mutta toimivat ruotsinkielisissä seurakunnissa, koska heidän puolisonsa eivät
osaa suomea.
– Myös Suomen
seurakunnissa on runsaasti henkilöitä, jotka ovat täällä tulleet uskoon.
Härmäläiset konservatiivit
Harmaa kevättalvinen sunnuntai alkaa
hämärtää. Tukholman Filadelfia-seurakunnan alakerrassa raikuu tuttu laulu:
”Pyhä, pyhä, pyhä! Kiitoslaulu suuri…”. Seurakunnan suomenkielinen ryhmä,
noin 450 jäsenen Finska Filadelfia, muutti helmikuun alussa vuokratiloista
äitiseurakunnan kirkkorakennukseen Rörstrandsgatanille. Syynä oli vanhojen
tilojen roima vuokrankorotus.
Nyt menossa on
jumalanpalvelus, jonka jälkeen on luvassa ”fiikka”, kahvittelu, ruokasalissa.
Muuton vuoksi myös
Finska Filadelfiassa on ollut huolta. Miten käy suomenkielisen toiminnan osana
noin 5 600-jäsenistä megaseurakuntaa?
Huolta ei ole
hälventänyt sekään, että suomalaistyön kakkospastoriksi palkattiin viime
vuonna suomenruotsalainen Stefan Sigfrids. Ensi kesänä Sigfridsistä tulee ryhmän johtava paimen Timo
Hakkaraisen tilalle.
– Muutos on ollut
haastava meille jokaiselle. On ihana, kun seurakunnassa voi puhua suomea.
Toisaalta totuus on sekin, että me emme pitkällä tähtäimellä voi säilyttää
perisuomalaista identiteettiä, vaan meidän on sopeuduttava tietyssä määrin,
jotta voimme saavuttaa muita, seurakuntalaiset Eija ja Lasse Korhonen pohtivat.
Suomalaisryhmän
vanhimmistoon kuuluva Mika Lallukka tarkastelee asiaa suomenkielisen toiminnan
laajemman tarpeen kautta. Tukholman alueella asuu noin 100 000 ihmistä, joilla
suomi on vähintään kakkoskieli. Silti kaupungissa järjestetään sunnuntaisin
tiettävästi vain kolme suomenkielistä jumalanpalvelusta, vaikka kaikki
kirkkokunnat laskettaisiin mukaan.
– Suomesta muuttaa
tänne koko ajan porukkaa työn perässä, ja täällä tarvitaan aina evankeliumin
julistamista suomeksi, Lallukka linjaa.
Puoliso Laila Lallukka toivoo muuton madaltavan kynnystä ottaa
ruotsinkielisiä ystäviä mukaan seurakuntaan.
– Esimerkiksi meidän
tyttäremme kaikki kaverit ovat ruotsinkielisiä. Puhtaasti suomenkielisellä
seurakunnalla ei ole tulevaisuutta, kun sinne ei voi tuoda kavereita. Pitää
löytää keskitie. Seurakuntamme identiteetti on vahvasti suomalainen, mutta voi
olla, että tämä muutto on meille erittäin hyväksi, ettemme jää vanhoihin
uriin.
Yksi vastarintaa
nostattanut tekijä on ollut Filadelfian rukoushuoneen sukupuolineutraali vessa.
Etenkin suomalaisryhmään kuuluville romaneille ajatus mukavuushuoneesta, jossa
miehet ja naiset kyykkivät viereisissä looseissa, on ollut vaikeasti sulateltava.
Näin siitä huolimatta, että Ruotsin ostoskeskuksissa tällaisia käymälöitä on
ollut jo vuosia.
Suomalaisten
protestoitua asiasta kirkkorakennuksen alakertaan järjestettiin pelkästään
naisille tarkoitetut WC-tilat.
Vessakeskustelu on esimerkki siitä, miten
Ruotsissa suomalaisuus näkyy opillisena ja käytännöllisenä
konservatiivisuutena. Olipa kyse jumalanpalveluskulttuurista,
naisjohtajuudesta, seurakuntajäsenyyden kriteereistä tai eri kirkkokuntiin
kuuluvien paikallisseurakuntien yhdistymisestä, suomalaisilla on taipumus pitää
kiinni totutuista linjauksista.
Seurakunnan maahanmuuttajatyössä
suomalaiset ovat jo pitkään olleet koko Filadelfia-yhteisön profiilipelaajia.
Oma siirtolaistausta helpottaa kohtaamista.
– Työelämässäkin ulkomaalaiset pärjäävät
keskenään paremmin. Monessa vuorovaikutustilanteessa tuntuu, että toiselle
maahanmuuttajalle on helpompi, kun ilmenee, etten olekaan ruotsalainen, Mika
Lallukka toteaa.
Hyvä yhteistyö vaatii ystävyyttä ja aikaa
Vaikka useimmilla suomalaisilla
helluntairyhmillä ei ole enää voimavaroja pitää kokouksia tai tehdä
ulospäinsuuntautuvaa evankelioimistyötä, toiset auttavat niitä – esimerkiksi
hengellisten radio-ohjelmien muodossa.
Göteborgin itäpuolella sijaitsevan
Boråsin suomenkielinen helluntaiseurakunta tuottaa ohjelmasisältöä
paikallisen lähiradioyhdistyksen kanavalle yhdessä viiden muun
suomalaistoimijan kanssa.
Kristillisiä ohjelmia tekevät myös
ruotsinsuomalainen Sley, paikallinen Israelin ystävät -yhdistys sekä Ruotsin
kirkon suomenkielinen työ. Maallisia toimijoita ovat Suomi-seura ja SisuSampo-yhdistys.
Boråsissa tuotettujen hengellisten
sisältöjen lisäksi kanavalla kuuluu Radio Deistä tuttu Raamattu
kannesta kanteen -ohjelma. Viikoittain suomenkielistä lähetystä on
yhteensä 31 tuntia.
– Kanavan kuuluvuusalue ulottuu noin 60
kilometrin päähän, lähes Göteborgiin asti. Lisäksi kanavaa voi kuunnella
netin kautta. Taannoisen kuuntelijatutkimuksen mukaan jokaisella suomenkielisellä
lähetyksellä on keskimäärin noin 1 100 kuulijaa, Boråsin suomenkielisen
helluntaiseurakunnan pastori Timo Pellinen kertoo.
– Raamattu kannesta kanteen -ohjelma
kuuluu myös Trollhättanissa ja Södertäljessä luterilaisten kustantamana.
Göteborgissa suomalainen helluntaiseurakunta tekee televisiotyötä. Heidän
lähetyksensä näkyvät kaapeliverkon kautta myös muualla maassa.
Pellinen kehuu hengellisten ja maallisten toimijoiden yhteyttä.
Radiotyön lisäksi Boråsissa tehdään laajapohjaista yhteistyötä esimerkiksi
vanhusten virkistystoiminnan ja yhteisten äitienpäivä- ja
itsenäisyyspäiväjuhlien järjestämisessä.
Kristillisten
suomalaisyhteisöjen välinen ekumenia on noin 70 000 asukkaan Boråsissa kenties
parasta koko maassa. Vahva yhdistäjä on suomalaistahojen yhdessä perustama
Israelin ystävät -yhdistys.
Boråsissa
luterilaisen kirkon suomalaistyö, Israelin ystävät ja suomalainen
helluntaiseurakunta järjestävät kaikki suurimmat tapahtumat yhdessä – Israel-viikonloput,
miestenpäivät, joulujuhlat. Kerran kuukaudessa on vastuuhenkilöiden kokous,
jossa suunnitellaan tulevia tapahtumia niin, etteivät ne mene päällekkäin.
Jos luterilaisten ryhmällä ei ole säestäjää, helluntaipuolelta kysytään apua.
– Kun laulaja Joel Hallikainen muutama vuosi sitten vieraili täällä,
hän sanoi aistineensa täällä erityisen yhdessä tekemisen ilmapiirin. Samaa
olivat sanoneet monet muutkin, Timo Pellinen kertoo.
Suomalaisryhmien
yhteistyön merkitys korostuu vielä enemmän paikkakunnilla, joilla väki on
todella vähentynyt. Kun oma ryhmä hiipunut, voidaan siirtyä käymään toisen
yhteisön tilaisuuksissa.
– Kun Boråsissa
toiminut suomalainen vapaaseurakunta sulautui vastaavaan ruotsalaiseen seurakuntaan,
osa suomenkielisistä vapaakirkollisista tuli meille.
Kielirakkauden
lisäksi yhteistyöhakuisuutta ruokkii ympäristö. Ruotsissa herätyshenkisten
seurakuntien kanssakäyminen on
yleisesti hyvin
vahvaa.
Kovaa maaperää auraamassa
Kanssakäymisestä iloitsee myös Boråsin
luterilaisen seurakunnan suomenkielistä työtä luotsaava pastori Sakari Kalliomaa.
Noin 70 prosenttia
ruotsinsuomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon, mikä on enemmän kuin
ruotsalaisista keskimäärin. Aktiivisia on kuitenkin vähän. Esimerkiksi Boråsin
noin 10 600:sta nimellisesti luterilaisesta suomalaisesta säännöllisesti
tilaisuuksissa käy alle 50.
Oman väen vähyys saa
arvostamaan yhteyttä. Työnsä ohella Kalliomaa toimii Suomen Evankelis-luterilaisen
Kansanlähetyksen työntekijänä Ruotsissa, ja vapaakristittyjä tulee vastaan
myös niissä tilaisuuksissa.
– Viime aikoina on
korostunut ilmiö, että tilaisuuksissamme käy eri seurakuntiin kuuluvia uskovia.
Kansanlähetyksen seuroissa 30 osallistujasta 20 voi olla helluntailaisia. Se
on iloinen asia. Sydämen uskovien joukko yhdistyy Jeesuksen kautta.
Pastoria surettaa
Ruotsin luterilaisen kirkon vieraantuminen Raamatusta. Samaa sukupuolta
olevien parien kirkolliset vihkimiset, Jumalasta käytettävät sukupuolineutraalit
ilmaisut sekä piispatason kommentit, joissa Jeesus rinnastetaan profeetta
Muhammediin, ovat vain jäävuoren näkyvä huippu siitä maallistumisprosessista,
joka kirkossa ja sen jäsenistössä on jatkunut jo pitkään.
– Se on surullista.
Kirkko on pääosin kadottanut sanoman, joka sillä pitäisi olla. Toimituskeskusteluissa
joutuu lähtemään liikkeelle ihan kristinuskon aakkosista. Sama koskee
useimpia suomalaistaustaisia. Maaperä on todella kova, ja Jeesuksesta
puhuminen ja Jumalan sanasta kiinni pitäminen aiheuttaa ristiriitoja. Onneksi
teräviä iskujoukkojakin on hereillä.
Yksi tapa päästä
kontaktiin toisen ja kolmannen polven ruotsinsuomalaisten kanssa löytyy kielestä.
Ruotsissa luterilaiset seurakunnat ovat yksi taho, joka on alkanut järjestää
suomen kielen ja kulttuurin kursseja.
Täydellinen yhdistelmä
Kaikki juttua varten haastatellut
kokevat ruotsalaisen yhteiskunnan menneen huonompaan suuntaan 2000-luvulla.
Maahanmuuton ongelmat ovat kärjistyneet. Poliiseihin kohdistuneet hyökkäykset
kertovat arvomaailman syvärakenteiden murroksesta. Suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus
kietoutuvat omituiseksi kudelmaksi, jossa ei välillä tiedä, kumpi on kumpaa.
– Olimme poissa
yhteensä yhdeksän vuotta Ruotsista. Kerjäläiset ovat täällä ihan uusi asia.
Väkivalta on lisääntynyt, samoin turvattomuus, Petri Kosonen luonnehtii.
– Pinnan alla kytee
jonkinlainen pelko. Ilmassa on epävarmuutta, Eija Korhonen toteaa.
Silti harva
ruotsinsuomalainen haaveilee enää paluusta Suomeen. Ongelmista huolimatta
Ruotsi on suomalaistaustaiselle kristitylle monin tavoin hyvä paikka asua.
Eikä Suomen vetovoimakaan ole enää entisellään. Esi-isien kotimaa tuntuu
vieraalta.
Ja ehkä niin on hyvä. Jos joku tässä
ympäristössä voi selvitä, niin ruotsinsuomalainen herätyskristitty.
Ruotsalaisuudesta on tarttunut aimo ripaus ihmisläheisyyttä, avoimuutta ja
positiivisuutta. Samalla on säilynyt periaatteellisuus ja kyky tehdä ratkaisuja.
Täydellinen yhdistelmä.
Mikä
Ruotsinsuomalaiset
» Ruotsissa asuu yli 700 000 henkilöä, joiden isovanhemmista
vähintään yksi on syntynyt Suomessa. Äidinkielenään suomea puhuvia on noin 220
000.
» Vahvoja suomalaisalueita ovat muun muassa Tukholman
ja Göteborgin ympäristöt.
» Aiemmin suomalaisia pidettiin hyvinä
työntekijöinä, toisaalta väkivaltaisina tappelijoina ja juoppoina. Nykyään
suomalaisten maine Ruotsissa on yleisesti hyvä. Suomalaistaustaisia on näkyvillä
paikoilla etenkin kulttuurielämässä.
» Vuonna 2000 suomesta tehtiin virallinen vähemmistökieli yhdessä
meänkielen, saamen, romanin ja jiddishin kanssa. Tietyissä kunnissa kunnalliset
palvelut ovat tarjolla myös suomeksi.
Heikki Salmela
”Hyvä pomo on usein suomalaistaustainen”
Södertäljessä asuva Carita Jokimäki on yksi niistä toisen polven ruotsinsuomalaisista,
jotka ovat säilyttäneet vahvan suomalaisidentiteetin. Myös hänen suomen kielensä
on vahva, kiitos vanhempien tekemien valintojen.
– Kävin alakoulun suomenkielistä luokkaa. Kyllähän meitä aina
finneiksi nimiteltiin, mutta ajattelin, että minähän olen finne. Muuten en
kohdannut sen enempää kiusaamista, Jokimäki muistelee.
– Kaupunginosaamme tuli 1980-luvulla iso rysäys syyrialaisia.
Äitini sanoi silloin, että he pelastivat suomalaisten maineen. Näihin uusiin
tulijoihin verrattuna ruotsalaiset pitivät meitä samanlaisina itsensä kanssa.
Jokimäki ei ole koskaan hävennyt suomea. Hän kuitenkin tietää
monia, jotka eivät ole puhuneet suomea julkisilla paikolla tai eivät ole
opettaneet sitä lapsilleen.
– Suomen opettaminen omille lapsille on vaativaa, koska monen
toisen polven maahanmuuttajan oma suomi on lapsen tasolla.
Jokimäellä on Rovaniemeltä muuttanut aviomies ja muutoinkin
keskivertoa tiiviimmät kytkökset Suomeen. Myös kotiseurakunta on ollut aina
suomenkielinen.
– Lapsena kävin äidin mukana suomenkielisessä seurakunnassa, eikä
ruotsinkielinen toiminta tuntunut omalta myöhemminkään. Toisaalta jo nuorena
kaipasin seurakuntaan kansainvälistä identiteettiä ja sitä, että osa
toiminnasta olisi ollut ruotsiksi. Silloin olisin voinut saada kavereitani
paremmin mukaan tilaisuuksiin.
– Nyt pidän tärkeimpänä sitä, että seurakunnassa palvotaan
Jeesusta. Mieheni ei kuitenkaan lähtisi ruotsinkieliseen seurakuntaan; hän
etsisi vaikka kivenkolosta suomenkielisen ryhmän.
Jokimäen mukaan Ruotsissa asuminen on vaikuttanut suomalaisiin.
Kantaväestön ylenkatseen varjossa on pitänyt tehdä kovasti töitä ja olla
korostetun reilu, rehti ja avulias. Tästä on ollut hyötyä. Harjoitetut hyveet
ovat tarttuneet.
– Olen huomannut, että jos jollakin työpaikalla on hyvä pomo,
niin hänellä on hyvin todennäköisesti suomalaiset juuret.
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...