”Seurakuntien on muututtava, jos ne haluavat kasvaa”

Porissa on parasta luonto, johon lähden usein mielelläni keskustelemaan Jumalan kanssa.

Elämäni suurimpia ilonaiheita ovat oma perhe, seurakunta, ystävät ja ennen kaikkea se, että saa olla Jumalan armosta uskossa.

Vapaa-aikaa vietän mielelläni rakkaan vaimon kanssa yhteisillä kävelylenkeillä ja matkustellen. Kaverini kanssa käymme myös kalassa, mikä on meille molemmille mieluisa harrastus.

Tänä talvena olen ollut lomautuksella ja saanut enemmän aikaa viettää Jeesuksen seurassa.

Tulen aina hyvälle tuulelle, kun saan hy­vää kahvia ja siihen vielä vaimon leipoman tuoreen herkun.

Tykkään kuunnella saarnoja, joissa on syvällistä opetusta ja joista huomaa, että puhuja on todella perehtynyt aiheeseen ja saarnansa valmistamiseen.

Pelkään eniten seurakuntiemme puolesta sitä, että niihin tulee ”julmia susia, jotka ei­vät laumaa säästä”. Onneksi Raamatussa on heistä ennalta varoitettu. Tiedämme heitä jo olleen jo ennenkin ja vielä tulevan, joten osaamme varautua siihen.

Porin helluntaiseurakunnassa on nykyi­sin kastettu seurakuntaan maahanmuut­tajia niin kuin monissa muissakin seura­kunnissa. Saamme olla tästä Jumalalle kii­tollisia.

Keuruun Hyvä Sanoma -konferenssissa iloitsin eniten innostavasta ilmapiiristä ja innostavista puhujista. Vaikka lauantaipäi­vän ohjelma oli pitkä, sitä jaksoi kuunnella hyvin loppuun asti.

Mielestäni Suomen helluntailiike tar­vitsee jatkuvaa muutosta, josta Keuruun konferenssissa puhuttiin. Kodissa, johon syntyy lapsia, isän ja äidin on kiinnitettä­vä enemmän huomiota heihin ja kodin on muututtava jatkuvasti lasten kasvaessa. Sa­moin seurakuntienkin on muututtava, jos ne haluavat kasvaa. Hengellisten vanhem­pien ja isovanhempien on hyvä muistaa muutoksen keskellä, että vaikka seurakun­ta ei olekaan enää entisensä, heidän roolin­sa esikuvina on edelleen erittäin tärkeä.

Muutos on usein kipeä prosessi, koska sii­nä on luovuttava itselle rakkaista asioista. Jeesuksen seuraajina meidän on kuitenkin hyvä muistaa, ettei hänkään elänyt itsel­leen. Myöskään meidän ei kuulu rakastaa perinteitä vaan toisiamme.

Leevi Launonen