Muut mediat 35/2016

17-vuotias Heini Torvinen kokee evankelioinnin kutsumuksekseen (Nuotta 8/16).

– Rakkaus ei vaadi lähtemään, vaan osallisuus Jumalan valtavasta rakkaudesta saa näkemään armoa ja rakkautta tarvitsevat ihmiset ympärillä.

Heinillä on sydämessään kaipuu nähdä, että ihmiset tulevat Jeesuksen luo, vapautuvat ja paranevat.

– Jumala on luonut minut sellaiseksi, että haluan palvella koko elämälläni ja viedä evankeliumia eteenpäin muun muassa katuevankelioinnin kautta. Kaikki tavat kertoa ilosanomaa ovat yhtä arvokkaita. Olemme kaikki Jeesuksen todistajia ja meillä on yhtä hieno ja suuri kutsu.


Jukka Sariola ottaa kolumnissaan kantaa elokuvaan Kerro minulle jotain hyvää, joka käsittelee vammaisen eutanasiaa (Kotimaa 33/16).

Millaisen viestin tämä viihdemaailman tuotos antaa ulkoisesti rajoittuneemman ihmisarvosta? Onko siinä jotain samaa kuin japanilaisen joukkosurmaajan ajattelussa? Ikään kuin vammaisen ihmisen elämän yksi varteenotettava vaihtoehto olisi avustettu itsemurha, koska näyttää siltä, että hänen elämänsä ei luultavasti ole elämisen arvoista. Armoton viesti on, että yhteiskunnastamme tulee parempi paikka, kun minunkaltaisteni vammaisten henkilöiden olemassaolo ei häiritse tavallisia kansalaisia.

Kun haluan kertoa jotain hyvää, niin kerron siitä, että kaikenlainen Jumalan luoma elämä on arvokasta. Emme voi varmuudella etukäteen tietää, mitä annettavaa elämällä on meille itse kullekin. Rajallisen ajan kestävä vajavainenkin elämä on lahja, jota kannattaa kunnioittaa.


Suurperheen äiti Heini Paajanen haluaa opettaa lapsilleen, että usko voi olla iloista ja rohkeaa (Uusi Tie 33/16).

– Minun tehtäväni ei ole esimerkiksi osoittaa lapsille tiettyä seurakuntaa, joka olisi ylitse muiden, vaan rukoilla heidän elämälleen hyvän Jumalan johdatusta. Heini Paajanen uskoo, että koko kansamme tarvitsee paljon rukousta.

– Itku ja kipu synnin tähden on valtaisa. Myös me kristityt olemme vaarassa elää vain itsellemme. Jumalan armo pysyy kuitenkin muuttumattomana vuosisadasta toiseen.

Hän arvostaa käytännön ekumeniaa, ja toivoo kristittyjen siunaavan toisiaan.

– On valtavan tärkeää, että pidämme toisistamme huolta ja rohkaisemme toisiamme. Samalla meidän on jatkuvasti rukoiltava rakkautta ja viisautta viedä sanomaa Jeesuksesta niille, jotka elävät erossa Jumalasta. Emme saisi koskaan olla liian tyytyväisiä omaan seurakuntaamme. Sieltä puuttuu vielä monia, hän muistuttaa.


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja