”Sairaalateologina parasta on ihmisten kohtaaminen”

Kuva: Antti Kokkola
Kuva: Antti Kokkola
Tuula Portin työskentelee sairaalateologina ja keikkailee laulajana. Hän julkaisi viime vuonna esikoislevynsä Risti vain jäljelle jää (Aikamedia).
Portin tunnetaan myös vuoden 1986 Miss Suomena.


Perheeseeni kuuluvat mieheni Ismo ja lapset Emilia miehensä Mikaelin kanssa sekä Aliina ja Eetu. Meillä on myös kolme kissaa.

Läheisteni mielestä olen luotettava ja huolehtija. Ainakin perheen keskellä olen tietynlainen primus motor, joka pitää kaikki langat käsissä.

Kun kaipaan piristystä, menen ystävän kanssa kävelylenkille mieluiten metsään. Varsinkin iän myötä olen huomannut, miten hoitava elementti luonto on. Sen lisäksi, että luonnossa mieli rauhoittuu, samalla myös mieliala kohenee.

Minua ärsyttää roskaaminen. Viime vuosina olen huomannut, että roskaaminen on selvästi lisääntynyt. Se on surullista senkin takia, että Suomea on aina pidetty hyvin siistinä maana. Mielestäni se kertoo myös ihmisten lisääntyneestä välinpitämättömyydestä.

Unelmoin kesälomasta ja rennosta olemisesta perheen kanssa. Normaali arki on usein hektistä ja perheenjäsenet viettävät paljon aikaa erillään, joten kesän lähestyessä erityisesti huomaan kaipaavani yhteistä aikaa ja tekemistä.

Opiskelin teologiaa, koska halusin Jumalan valtakunnan työhön. Uskon että Jumala vaikutti minussa tahtomista ja tekemistä, kun hakeuduin teologiseen tiedekuntaan.

Sairaalateologin työssä parasta on ihmisten kohtaaminen. Olen ollut työssäni nyt noin 13 vuotta, ja vaikka työni on pääsääntöisesti vakavan sairauden ja kuoleman äärellä olemista, se on silti erittäin rikasta ja antoisaa.

Kauneinta, mitä tiedän, on Luojan luoma luonto. Oman kotimme takapihalta pääsee suoraan metsään, ja lempimaisemani avautuu lenkkipolulta. Nytkin maa on siellä täynnä valkovuokkoja. Jos ajatellaan sellaista kauneutta, joka saa haukkomaan henkeä, minulle se  tarkoittaa nimenomaan luonnon kauneutta.

Missiajoilta muistan parhaiten upeat kuvausmatkat muun muassa Tahitille ja Bora Boran saarille. Toivoisin, että voisin joskus viedä perheeni sinne katsomaan paratiisimaisia maisemia ja rantoja.

Lempilauluani on mahdoton valita monien hyvien joukosta! Se riippuu tilanteesta. Yksi erityisen tärkeä on Pekka Simojoen Hymni. Kun kuulin sen ensimmäisen kerran Radio Deistä, liikutuin kyyneliin saakka, mitä ei yleensä radiota kuunnellessa tapahdu. Soitin silloin Simojoelle ja kiitin häntä tästä laulusta.

Viime vuoden aikana tekemilläni laulukeikoilla olen oman todistuspuheenvuoroni jälkeen laulanut Hymnin, jossa herkällä tavalla kutsutaan ihmisiä Jumalan luo. Sen laulaminen tuntuu aina hyvältä. Kun koostin omaa äänitettä, oli itsestäänselvää, että haluan Hymnin mukaan. Siinä lauletaan kaiken ylle kaareutuvasta ristinpuusta, ja siitä myös levyni sai nimensä, Risti vain jäljelle jää.

Jeesus on Herrani ja Vapahtajani. On ihanaa tietää, että Jeesus on lupauksensa mukaan kanssani jokaisena päivänä ja hetkenä. Jeesus on ainut tie Jumalan luokse. Niin kuin hän itse sanookin: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”


10/2016Kirjallisuus:The

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja