Toisaalta se on inhimillistä. Eihän kukaan jaksa aina toimia mallikkaasti. Sekin, joka suhtautuu kaikkeen yleensä lehmän levollisuudella, saattaa muuttua riidan hetkellä punaiseksi kuin joulutonttu ja räjähtää äkkiarvaamatta – tai lamaantua kasvot kivisinä huoneen nurkkaan ja esittää kuuromykkää. 

Miksi meillä jokaisella on erilainen tapa reagoida riitoihin? Miksi ristiriidat usein kärjistyvät juuri juhlapyhinä? Miten voisi riidellä rakentavasti ja rakkaudella – tai mitä virheitä ei riidellessä ainakaan kannattaisi toistaa? 

Älä lähde sivupolulle. Jos johdattelee riitatilanteessa asiaa sivuraiteelle, ei varsinaisesta ongelmasta päästä keskustelemaan kunnolla. Tapa voi usein toimia puolustusstrategiana: toinen ohjaa keskustelua omalle vahvuusalueelleen. 

Älä sorru vertailuun. Äkäinen puuskahdus siitä, että toinen on taas aivan kuin isänsä tai äitinsä, ei vie keskustelua eteenpäin. Sanomaa terävöitetään usein pistävällä katseella ja kyllästyneellä äänenpainolla. Heitto aiheuttaa pelkkää mielipahaa, mitätöi oikean asian eikä vie lähemmäksi ratkaisua. 

Älä analysoi. Toinen voi alkaa tahallaan analysoida keskustelua, jotta toinen tuntisi itsensä altavastaajaksi. Analysoija nostattaa omaa asemaansa tukeutumalla tutkimustietoon tai omaan tietämykseensä asiasta. Tavoitteena on jättää toinen sanattomaksi ja otsa laskoksille. 

Älä kaiva vanhoja kaunoja. Riidat saattavat helposti luisua samaan vanhaan uraan. Samat aikoja sitten sanotut asiat toistetaan pilkuntarkasti ja yhä uudestaan. Se osoittaa, että minkäänlaista armeliasta unohdusta tai anteeksiantoa ei ole tapahtunut. Anteeksiantamattomuus on sama kuin kirurgi avaisi potilaan ja jättäisi kaiken mätänemään, eikä ompelisi haavaa kiinni. Katkera katsoo taaksepäin, toiveikas katsoo eteenpäin. Joskus toivossa pitää riippua kiinni, melkein väkisin. 

Älä heittäydy marttyyriksi. Marttyyri kiillottaa riitatilanteessa omaa sädekehäänsä painottamalla sanoin, elein tai äänensävyin, kuinka paljon hän on uhrautunut muiden eteen. Marttyyri on esimerkiksi käynyt aina kodin kaaoksen kimppuun samalla tarmolla kuin lähtisi valloittamaan Karjalaa takaisin, mutta sillä aikaa toinen on vain maannut sohvalla selällään kuin ruumis. Marttyyrius on vallankäyttöä, jonka tarkoituksena on osoittaa omaa erinomaisuutta ja toisen huonoutta. 

Älä lyttää. Lyttääjä lyö toista arkaan paikkaan ronkkimalla hänen haavoittuvia kohtiaan asialla, jolle tämä ei voi mitään. Ulkonäköongelma, ikävä suku, sairaus tai riippuvuus vedetään rumasti esiin, mikä satuttaa toista ja aiheuttaa häpeää. 

Älä pakene. Harva meistä rakastaa riitelyä niin paljon, ettei toisinaan tekisi mieli poistua ovet paukkuen paikalta. Lähtijä saattaa tarvita kipeästi omaa rauhaa ja kokee saaneensa ahtaan häkin, vaikka puoliso on mielestään antanut kokonaisen preerian. Ovenpaukkeessa kaikuvat turvattomuus, hylkääminen ja pettymys. Rakkautta on, ettei helposti lähde. 

Älä uhkaile erolla. Jos puoliso uhkaa erolla ja kyseenalaistaa yhteisen tulevaisuuden, toinen saattaa halvaantua paikoilleen huolesta ja turvattomuudesta. Tulevaisuuden tumma uhka syö menneidenkin kesien valon lisäten etäisyyttä ja välinpitämättömyyttä suhteessa. On vaikeaa katsoa tulevaisuuteen, jos siellä ei ole mitään katsomista.

Anniina Jakonen

”Toivoa on!” 

Olen saanut treenata sekä rakastamista että riitelyä puolisoni kanssa nyt yli 20 vuoden ajan ja testannut kaikki tässä artikkelissa mainitut virheet. Vähitellen olemme onneksi löytäneet toimivampiakin tapoja. Siksi haluaisin kuuluttaa kaikille kaltaisilleni kiukkupusseille, että toivoa on! Nämä kannattaa muistaa: 

1. Kiitä kumppania pienistä ja isoista asioista säännöllisesti niin, että hän tuntee itsensä tärkeäksi ja arvostetuksi. Kiitosta voi tehostaa kosketuksella ja katseella. Suurenkin kuilun saa kurottua umpeen yllättävän pienillä asioilla, kun ne toistuvat riittävän usein. 

2. Naurakaa yhdessä. On tärkeää löytää yhteinen huumori ja tietää, mikä saa puolison hyvälle tuulelle. Vakiovitsejä voi käyttää voimavarana vaikeissa hetkissä. 

3. Tästäkin selvitään. Vaikeinkin aika muuttuu joskus pelkiksi muistoiksi. Sitten voi ajatella, että olipas se, mutta siitäkin selvittiin. 

4. Etsikää omat konstinne. Hiljaisempi saattaa mennä vain enemmän lukkoon, jos toinen vyöryttää asiaansa huutamalla. Silloin voi ottaa aikalisän ja purkaa ajatuksia omalla tavallaan, esimerkiksi kirjoittamalla, urheilemalla, laulamalla tai soittamalla. 

5. Ylivoimainen apu on aina rukouksen mitan päässä. Jumala on voimallinen kääntämään kohtaloita epätoivoisimmissakin tilanteissa. Jo sanaan ”ristiriita” sisältyy paras riidan ratkaisukeino, risti. 

(AJ)