”Rakastan tilannehuumoria, joka syntyy tahattomasti"

Mekdes Miettisen suhde Etiopiaan on syventynyt viime vuosina. Hänet adoptoitiin  yksivuotiaana Suomeen.

Asun Helsingissä Vuosaaren Aurinkolahdessa, uudenkarheassa kivitalossa, jossa parasta on iso terassi. Työskentelen ravintolapäällikkönä Lähetysseurakunnan omistamassa Roba Cafessa, jossa tarjoilemme herkullista kotiruokalounasta ja tummapaahtoisia erikoiskahveja. Koulutukseltani olen restonomi ja elintarviketieteiden ylioppilas. Ikää minulla on 44 vuotta. Olen kihloissa ihanan Akin kanssa.

Kun katson peiliin, näen hämmentävän aikuisen näköisen naishenkilön, joka suhtautuu elämään yhä vieläkin lapsenomaisella uteliaisuudella. Vuodet ovat muuttaneet ulkoista olemusta mutta vain vähän sisäistä lasta.

Kun kaipaan piristystä, turvaudun muutamiin hyväksi havaittuihin temppuihin: aivan ykkösenä tulee Jerry-kissan halailu. Sen lempeä kehräys saa minut aina ilahtumaan. Soitan myös Akille, ja hassuttelemme puhelimessa. Tepsii varmasti. Anislakritsa on viimeisenä, takuuvarmana konstina.

Ahdistun, kun luen netin vihakirjoituksia tai kuuntelen uutislähetyksiä, joissa kuvaillaan seikkaperäisesti ihmisten toiselle ihmiselle tai luontokappaleelle tekemiä pahuuksista.

Lempihuumoriani on tilannehuumoritapahtumat, jotka syntyvä tahattomasti. Niitä ei paraskaan koomikko kykene keksimään, ne vain syntyvät.

En ikinä unohda hetkeä, jolloin sain kuulla että biologinen isäni onkin hengissä ja voi hyvin. Aloin vasta silloin tajuta, miten osia omasta identiteetistäni oli ollut hukassa koko elämäni ajan.

Parasta elämässä ovat rakkaat ihmiset ja luontokappaleet. Ilman perheen ja ystävien tukea tästä arjesta ei kyllä tulisi mitään!

Olen kateellinen ihmisille, jotka saavat urheilusta nautintoa ja jotka väsymättä jaksavat taistella lisääntyvää vartalon pyöreyttä vastaan.

Paras lapsuusmuistoni on kesät Savossa, Puulajärven rannalla. Järvi oli suuri ja tuntuu, että vesi oli aina lämmintä. Kylältä saatu ruislimppu oli parasta ja saunan löylyt pehmeät.

Olen syntynyt Etiopiassa. Suhde synnyinmaahani on utelias, koska olen vasta aikuisiällä saanut tietää juuristani asioita, jotka ovat lisänneet mielenkiintoa tuota muinaista kulttuuria kohtaan.

Toivon ensi vuodelta pitkää, kuumaa kesää, lyhyttä talvea ja paljon ihania onnistumisen hetkiä niin työpaikalla kuin omassa elämässäni.

Lempikahvini on tummapaahtoinen, pehmeäarominen, itsepaahdettu etiopialainen kahvi.

Parasta Roba Cafessa on kaunis työympäristö ja uuden ruokapaikan kehitysmahdollisuudet. Parasta on myös seurakuntalaisten antama jatkuva tuki.

Rukoilen, että Jumalan siunaus ja varjelus olisi työmme ja elämämme yllä myös jatkossa.

Jeesus konkretisoi rakkauden kaksoiskäskyn tavalla, joka vetää sanattomaksi joka kerta, kun pohdin asiaa



10/2016Kirjallisuus:The

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja