Christian Valtanen, 31, on urheiluun erikoistunut valo- ja videokuvaaja. Valtasen repertuaariin ovat kuuluneet muun muassa muutamat viimeisimmät olympialaiset.
Kun katson kameran etsimen läpi, yleensä näen jotain, mikä liikkuu musiikin tahdissa.
Rakastan keskusteluja tekniikasta, koska tiedän paljon erilaisia käsittämättömiä ja turhia juttuja. Erityisesti valokuvaus-, video- ja äänentoistolaitteet kiinnostavat.
On kätevää olla pitkä mies, koska voi kuvata aasialaisten takaa ja ylettyy korkealle ottamaan hyllystä tavaroita.
Olympialaisissa on tarkat turvatoimet. Välillä on kiire paikasta toiseen, mutta pääsääntöisesti työ on rauhallista. En majoitu virallisiin kisakohteisiin, vaan etsin paikallisia kohteita, mikä tuo peliin oman jännityksensä.
Mukavin urheilulaji kuvata on cheerleading. Laji on visuaalisesti näyttävä, ja siinä on esimerkiksi korkeita hyppyjä.
Vaimossani Hannassa parasta on kyky hoitaa vauvaa ja kotia.
Tapasimme vaimoni kanssa, kun hän tuli soittamaan selloa naapuristudiossa tehtävälle levylle. Heti ei tapahtunut mitään, enkä huomannut häntä, mutta aloimme jutella Facebookissa. Ystävystyimme, ja siitä se sitten lähti.
Uusi asia elämässäni on puolivuotiaan Toivo-vauvan hoito, joka on sujunut vaihtelevasti. Vaimoni on tässäkin asiassa minua parempi.
Haluaisin tehdä tulevaisuudessa vaikkapa pörssiyhtiöiden kvartaalivideoita. Olisi mukava kuvata myös sijoittajatapahtumia, koska ala kiinnostaa. Myös mainoskuvauksia voisi kokeilla.
Lempiruokani on metsästäjänleike vihanneksilla. Laihdutin muutama vuosi sitten rajusti, jolloin löysin vihannekset.
Unelmieni oma elokuvani kertoo koskettavan tarinan ihmisestä ja saa yleisön itkemään sekä nauramaan. Draamaelokuvan tekeminen ei kuitenkaan juuri enää kiinnosta, nykyisin tahtoisin tehdä dokumentteja.
En koskaan unohda hetkeä, jolloin Hanna sanoi ”nyt saa kysyä”.
Kun kaipaan piristystä, pyörin netissä ja katson vaikkapa NCIS-sarjaa.
Lapsuuden haaveammattini oli puuseppä, koska tykkään rakentaa asioita.
Studiossa tylsintä on kännykän toimimattomuus, koska seinät ovat liian paksut.
Kun katson peiliin, näen ihmisen joka ei tiedä, mitä tulevaisuudelta odottaisi.
Kamalin kokemukseni kuvauskeikoilta on se, kun kameran näyttö hajosi. Pahin uni, jota näen välillä, on se, että olen kuvannut monta tuntia liikuntatapahtumaa ja tallennus ei ole ollut päällä.
Odotan jo kesää, koska silloin pääsee Rion olympialaisiin ja kävelemään Toivo-pojan kanssa nurmikolle. Silloin saa myös syödä jäätelöä.
Jeesus haluaa, että ihmiset rakastavat toisiaan. Toivoisin, että kaikki voisivat kunnioittaa ja arvostaa eri tavalla ajattelevia.