Kirjanjulkistustilaisuus keskiviikkona 12. huhtikuuta teki helluntaikarismaattisten yhteisöjen hiljaisesta viikosta vähemmän hiljaisen.
Jo samana aamuna Helsingin Sanomat oli julkaissut näyttävän jutun Uskontojen uhrien tuki ry:n puheenjohtajan Terho Miettisen sekä rikostoimittaja Raija Pellin uutuuskirjasta Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa (Docendo). Teoksessa kaksikko tarkastelee hengellistä väkivaltaa, hyväksikäyttöä, kaksinaismoraalia ja karismaattisuuden ylilyöntejä etenkin vapaakristillisissä yhteisöissä eli ”lahkoissa ja kulteissa”, kuten he liikkeitä toistuvasti kutsuvat.
Sekä kirjassa että useassa siitä kirjoitetussa uutisessa erityisen kriittisen huomion kohteena on Miettisen entinen taustayhteisö helluntailaisuus. Hesarin haastattelussa Miettinen sanoo helluntailaisten valehtelevan puhuessaan ihmeparantumisista, Kalevan mukaan ”helluntailaisessa liikkeessä tapahtuvia väärinkäytöksiä ei –– ole tiettävästi aiemmin käsitelty vastaavasti”, ja useassa jutussa toistettiin kirjan takakannen lausetta siitä, kuinka Miettinen ”onnistui pitkän prosessin jälkeen pääsemään pois ahtaista helluntailaisympyröistä”.
Toki kunniansa saivat kuulla myös monet muut yhteisöt; esimerkiksi Iltalehdessä Pelli luonnehtii uuskarismaattisia liikkeitä yleisesti uskon varjolla keinottelijoiksi.
Runsaasti huomiota kirjassa ja haastatteluissa saavat Miettisen omat henkilökohtaiset kokemukset – kärkenä mukanaolo otsikkoihin nousseessa kuolleistaherättämissessiossa. Etenkin Hesarin jutussa helluntailiike röykkyytettiin matalaksi, jotakuinkin samaan alhoon, jossa aiemmin ovat olleet vain päättymättömältä tuntuvan pedofiliavyyhdin kanssa kamppailevat katolilaiset. Ja heilläkin sentään on nykyään karismaattinen paavi Franciscus.
Kohinan keskellä sanat ”kiirastorstai” ja ”pitkäperjantai” saivat uusia merkityksiä. Ristiinnaulitsemista vaativat kansanjoukot löytyivät sosiaalisesta mediasta, jossa esimerkiksi Ilta-Sanomien kirjauutista jaettiin nopeasti yli 3 000 kertaa.
Ongelmina yksipuolisuus ja yleistäminen
Kirja aloittaa tarkastelun menneitten vuosikymmenien kotimaisista kulteista kuten kartanolaisuudesta ja korpelalaisuudesta ja etenee yhden johtajan ympärille syntyneisiin nykyajan järjestöihin ja seurakuntiin. Niistä tarkastelu jatkuu karismaattisen kristillisyyden eri ilmiöihin.
Pellin ja Miettisen mukaan heidän tavoitteenaan oli kertoa ”totuudenmukaisesti siitä, mitä elämä on lahkolaisena, kun ollaan syvällä sisällä” (Pelli Iltalehdessä) ja tarjota ”täsmällistä, oikeaa tietoa ja kerrottuna niin, että sen ymmärtää” (Pelli Kalevassa). Tietonsa kirjoittajat kertovat perustavansa Miettisen omien kokemusten lisäksi yli 80 ihmisen haastatteluihin, viranomaislähteisiin, arkistolähteisiin sekä oikeuden pöytäkirjoihin. Myös psykologiset teoriat ja ryhmädynamiikan mallit ovat olleet käytössä. Kirjan etulehden mukaan kaksikko omistaa teoksen ”puolueettomalle totuudelle ja kaikille sitä etsiville”.
Mediaan nämä luonnehdinnat upposivat: kirjaa on kuvattu analyyttiseksi, kiihkottomaksi sekä ”huolella tehdyksi”.
Todellisuudessa kirja ja siitä kertovat uutiset kärsivät voimakkaasta yleistämisestä, yksipuolisuudesta ja toisiinsa liittymättömien asioiden yhdistämisestä. Selkeitä asiavirheitä ovat esimerkiksi baptisti- ja adventtiseurakuntien kutsuminen karismaattisiksi yhteisöiksi sekä väite, että vapaakristillisissä liikkeissä yleisesti odotetaan kaikkien seurakuntalaisten puhuvan kielillä. Vaikka nämä virheet ovat sinänsä pieniä, ne saavat epäilemään kirjan uskontososiologista asiantuntemusta muutenkin.
– Kirjassa luodaan lupaus siitä, että kyse on tietokirjasta, vaikka se ei varsinaisesti sitä ole, Suomen Helluntaikirkon eettisopillisen toimikunnan jäsen, teologian tohtori Matti Kankaanniemi luonnehtii.
– Siinä on paljon hyviä kuvauksia siitä, mitä uskonnollinen väkivalta on, mutta lukija joutuu itse asettamaan ne kartalle: todellisuudessa evankelista Marko Selkomaa ei matkusta samassa junassa korpelalaisuuden kanssa eivätkä metodistit ja baptistit monenkirjavien Amerikan-starojen. Lisäksi kirja kärsii henkilöhahmojen ohuudesta: edes oikeiksi kulteiksi luokiteltavissa yhteisöissä hyvä–paha-asetelma ei ole niin selkeä kuin kirjassa annetaan ymmärtää.
Toisaalta mediakaan ei Kankaanniemen mukaan ole kaikilta osin tehnyt kirjalle oikeutta: kirjassa todetaan aivan oikein, että esimerkiksi helluntaiseurakunnat poikkeavat toisistaan eikä yhden seurakunnan asioita voi siksi yleistää koskemaan koko liikettä. Nykyään seurakunnat myös näyttävät hyvin erilaisilta kuin vaikkapa 1980-luvulla, ja merkittävälle osalle niiden jäsenistä usko on ennen kaikkea voimavara.
Lehtijutuissa nämä asiat hautautuivat ääriesimerkkien, kohujen ja väärinkäytösten vyörytyksen alle. Ja tuntuivatpa kirjoittajat itsekin ajoittain unohtaneen omat hyvät periaatteensa.
Erikoisena yksityiskohtana moni kirjaa kommentoinut näyttää pitäneen Raija Pellin esiintymistä terveen ja turvallisen hengellisyyden peräänkuuluttajana – onhan hän itse kertonut julkisuudessa saavansa viestejä kuolleilta. Seikka ei sinänsä tee kirjan väitteistä perusteettomia, mutta tietty ”pata kattilaa soimaa”-fiilis siitä kyllä tulee.
Valta tarvitsee vahtikoiransa
Kirjan puutteet eivät tarkoita, etteikö myös vakiintuneiden vapaakristillisten yhteisöjen ja niitä lähellä toimivien järjestöjen toiminnassa ole aihetta kritiikkiin. Ongelmallisia käytäntöjä ja painotuksia esiintyy yhä, ja ne ovat epäilemättä yksi syy siihen, miksi takaovi käy monessa yhteisössä säännöllisesti.
Yksi esimerkki aidosta ongelmasta – jota tosin Suomessa esiintynee lähinnä joissakin uuskarismaattisissa yhteisöissä – ovat ulkomaisten julistajien kuulijoidensa ”korvasyyhyyn” antamat sanomat Suomeen pian tulevasta suuresta herätyksestä tai Suomen kristikansalle muuten lankeavasta suuresta tehtävästä. Vaikka nämä ”profetiat” ovat toistuvasti jääneet toteutumatta, niiden lausujia ei koskaan vaadita tilille sanoistaan.
Niin ikään paheksuttavana voi pitää joidenkin saarnaajien tapaa uhata heitä arvostelevia henkilöitä jumalallisella rangaistuksella (kuten amerikkalaisevankelista David Herzog Suomessa vieraillessaan) tai pelotella niitä, jotka eivät maksa kymmenyksiä (kuten Leo Meller, joka opettaa blogissaan, että tällaisessa tapauksessa ”Jumala joka tapauksessa ottaa kymmenykset odottamattomien menojen, onnettomuuksien yms. kautta”).
Meller ja hänen pitkään johtamansa Patmos Lähetyssäätiö on hyvä esimerkki myös epäkohtana pidettävistä ylisuurista palkkioista – vai mitä pitäisi ajatella lahjoitusvaroilla toimivan järjestön useille kärkityöntekijöilleen maksamista keskimäärin noin 100 000 euron vuosiansioista.
Laajemmin helluntai-karismaattista kenttää koskevia epäkohtia ovat muun muassa sellainen uskon ylikorostaminen, joka vaarallisimmillaan on saanut sairaan laiminlyömään lääkkeiden ottamisen, sekä henkikasteen ja armolahjojen vastaanottamiseen liittyvä sosiaalinen paine.
Ongelmallisia ja seurakuntalaisia loukkaavia ovat myös erilaiset tekniikat, joilla henkikasteen vastaanottamista on koitettu edesauttaa – samoin se, että karismaattisuudessa ei aina muisteta kunnioittaa ihmisten temperamenttieroja.
– Sosiaalinen paine ja kikkailut ovat muuttaneet muotoaan, mutta ovat edelleen asia, josta meillä helluntailiikkeessäkin on syytä keskustella. Ei kaikkia kiinnosta hyppiminen ja show. Lakihenkisyys ja lopunaikavouhotus eivät enää ole ongelma, mutta karismaattisuuspuolella olisi pohdittavaa, Matti Kankaanniemi sanoo.
– Toisaalta samalla on ymmärrettävä, että myös ihanne täysin kliinisestä karismaattisuudesta on utopiaa.
Vahvoja väitteitä
Yksi kohu-uutisissa toistunut teema on Miettisen ja Pellin vahva vakaumus siitä, ettei ihmeparantumisia tapahdu ja että parantumisen puolesta rukoileminen on vain show’ta tai jopa suoranaista petkutusta.
Kirjassaan he perustelevat väitettään muun muassa lääketieteen tohtori Matti A. Miettisen tunnetulla tohtorinväitöskirjalla, joka tarkasteli Niilo Yli-Vainion parantumiskokouksissa vuonna 1980 koettuja ihmeparantumisia. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, ettei yksikään ihmeparantumiseksi väitetty tapaus täyttänyt tutkijan yliluonnolliselle parantumiselle asettamia kriteerejä.
Kankaanniemen mukaan Miettisen väitöstutkimus ei asiaa ratkaise. Tutkimus on ongelmallinen ainakin tutkimusotannan valikoimisen ja ihmeparantumisen määritelmän vuoksi. Kankaanniemi tietää itsekin ihmisiä, jotka kokivat pysyväksi jääneen parantumisen Yli-Vainion kokouksissa, ja olemassa on myös muuta uskottavaa evidenssiä ihmeparantumisen puolesta.
– Vaikka näissä asioissa on paljon psykosomaattista kuvitelmaa ja hetkellistä oireiden katoamista, niillä koko ilmiötä ei voida kuitata: ihmiset ovat kokeneet niin erikoisia parantumiskokemuksia, etten minä ainakaan voi älyllisesti ohittaa niitä.
– Mielestäni tavallisille ihmisille tapahtuneita ihmeitä, joiden varaan ei rakenneta mitään järjestöjen markkinointiohjelmaa, voi yleisesti pitää varsin luotettavina. Myös se, että parantumisia tapahtuu tilanteissa, joissa se ei kuulu osaksi show’ta – kuten tavallisissa arki-illan rukouskokouksissa – on merkittävää.
Toinen kirjan liian kevyesti esitetty iso väite koskee kielilläpuhumista. Miettinen ja Pelli korostavat sitä, kuinka kielilläpuhumisessa on kyse ”opittavasta” asiasta, johon ei liity mitään yliluonnollista. Heidän mukaansa tiedossa ei myöskään ole ainoatakaan todistetta siitä, että joku olisi puhunut Pyhän Hengen vaikutuksesta jollakin itselleen tuntemattomalla oikealla kielellä.
Silti tällaisen ilmiön kokeneita henkilöitä on haastateltu Ristin Voitto -lehdessäkin, eivätkä nämä kokemukset ole olleet mielekkäästi selitettävissä kuvitteluna tai valehtelemisena.
– Eräässä kansainvälisesti tunnetussa tapauksessa kielilläpuhumista analysoinut ja ilmiöön kriittisesti suhtautunut tutkija oli nauhoittanut luterilaisen karismaatikon Larry Christensonin kielilläpuhumista. Suomalainen teologi Risto Santala oli kuullut kyseisen nauhan ja tunnistanut kielen arameaksi. Hän oli jopa laatinut äänitteestä translitteroidun tekstin ja käännöksen ja toimittanut ne kyseiselle tutkijalle.
Kankaanniemien mukaan Pelli ja Miettinen syyllistyvät samaan ”vahvauskoisuuteen”, josta he herätyskristittyjä syyttävät, kun he muodostavat laajoista ja monimutkaisista uskontopsykologisistä ilmiöistä voimakkaita kantoja muutaman yksittäislähteen perusteella.
Erikoisia vastakkainasetteluja
Kummeksuntaa kirjassa herättää myös herätyskristillisten yhteisöjen kritisoiminen opetuksista ja käytännöistä, jotka ovat yhteisiä kaikille kirkoille, kuten että ”vahvauskoiset nimittävät toisiaan sisariksi ja veljiksi”, ”lahkolaiselle opetetaan, että –– hiuskarvakaan ei putoa hänen päästään Jumalan tietämättä”, ja ”Vahvauskoisten seurakunnan jäseneksi tullaan rituaalien kautta. Rituaalit seuraavat toisiaan tavallisesti tietyssä järjestyksessä.”
Erikoisia toteamuksia ovat myös muun muassa: ”Helluntailaiset ja muut vahvauskoiset toimijat järjestävät jäsenilleen tarkoituksellisesti tekemistä niin, että nämä ovat toistensa parissa jatkuvasti” ja ”kielilläpuhujat näkevät Jumalan ohjaavan heidän elämäänsä lähes maagisella tavalla”.
Osa kirjassa mainituista esimerkeistä on sellaisia, että niitä on vaikea kieltää, mutta joita lukija ei itse ole koskaan kohdannut minkään vapaakristillisen yhteisön piirissä. Vai kuinka moni on kuullut esimerkiksi opetettavan, että siveyssyistä lähihoitajan on sopivaa hoitaa vain samaa sukupuolta olevia potilaita.
Erikoisena Kankaanniemi niin ikään pitää kirjoittajien tarvetta tehdä eroa yksinomaisen myönteisesti kuvaillun luterilaisen kirkon ja vapaakristillisten yhteisöjen välille. Kummeksuntaa herättää esimerkiksi kohta, jossa Miettinen ja Pelli vertaavat yhteisöjen palkanmaksukäytäntöjä:
”Evankelisluterilaisen kirkon työntekijät nauttivat säännöllistä kuukausipalkkaa. Tästä seuraa, että heillä on hyvin erilaiset käyttäytymisen kannustimet kuin vapaiden suuntien julistajilla. Evankelisluterilaisen kirkon pappi voi huoletta saarnata sitä, mitä seurakunta tarvitsee ––. Kirkon julkisoikeudellinen asema pakottaa asiallisuuteen taloudenhoidossa. Taitava sielunpaimen ei voi kahmia seurakunnan rahoja itselleen, vaikka saarnaisi kuinka tunteikkaasti.”
Kirjoittajilta unohtuu, että myös useimmat vakiintuneiden vapaakristillisten seurakuntien työntekijät saavat kuukausipalkkaa ja seurakuntien ja yhdistysten taloushallinnossa noudatetaan lain mukaisia käytäntöjä.
Samaan tarpeettoman vastakkainasettelun luomiseen sortui myös Hesarin uutinen, jossa väärinkäytökset torjuva kommentti oli pyydetty kirkon piispainkokouksen pääsihteeriltä – näin siitä huolimatta, että toimittaja olisi saanut saman kommentin keneltä tahansa helluntaipastorilta.
Valopääporukoita paimantamassa
Kirjan ja sitä koskeneiden lehtijuttujen suurin ongelma liittyykin lopulta siihen, että niissä käytännössä täysin unohtuu vapaakristillisten yhteisöjen sisäinen kriittisyys ja oma työ väärinkäytösten ehkäisemiseksi.
Lapsi- ja nuorisotyön vastuunkantajilta edellytettävästä turvakoulutuksesta, pastorivaltakirjakäytännöstä tai väärinkäytöksiin puuttumista varten luoduista menettelytapaohjeistuksista ei mainita mitään. Pellin ja Miettisen tavoin myös useimmat vapaakristillisten yhteisöjen paimenet inhoavat huijaamista, hyväksikäyttöä ja hädänalaisen ihmisen riistämistä. Samoin he pitävät vääränä ja ristiriitaisena sitä, jos saarnaaja ylläpitää samanaikaisesti viittä naissuhdetta tai kerää rahaa avustustyöhön ja varastaa sen itselleen.
Kankaanniemi ei tiedä ainuttakaan vapaakristillistä pastoria, joka olisi ollut pahoillaan väärinkäytösten esiin nostamisesta. Monia on kuitenkin harmittanut se, että kuva, joka heidän työstään maalataan, on virheellinen.
– Esimerkiksi helluntailiikkeessä väärinkäytösten ehkäisemisestä ja seurakunnissa haavoittuneiden kohtaamisesta on puhuttu toistuvasti sekä työntekijäpäivillä että Ison Kirjan koulutuksissa. Itsekriittisyyttä on niin paljon, että jopa ulkopuoliset ovat kiinnittäneet siihen huomiota.
– Toki tehtävää on edelleen. Vaikeutena on se, että kun valopääporukka saa päähänsä, että lähdetään kuolleita herättämään, he eivät soita vanhimmiston puheenjohtajalle ja kysy lupaa vaan menevät vain. Perusvire on kuitenkin hyvä, ja sen tähden itsekin olen mukana kuviossa: kaikesta huolimatta näen tässä liikkeessä ainesta.
Turha uhriutua
Kankaanniemi uskoo, että Miettisen ja Pellin teos – kaikesta huolimatta – tarjoaa toiminnan edelleen kehittämiseen tärkeää sanottavaa. Sama asia on noussut esille myös muissa kommenteissa: olisi sääli, jos kirjan puutteet vaikeuttavat sen hyvän, mitä siinä on, vastaanottamista. Kaikki yhteisöt tarvitsevat jatkuvaa kilvoittelua ja parannuksentekoa. Jokainen puoskarointitapaus ja katteeton lupaus on liikaa.
Siksi seurakunnissa ei tulisi uhriutua ja juuttua suremaan epäoikeudenmukaisen mediahuomion evankelioinnille aiheuttamaa imagotappiota. Keskustelu näistä aiheista joka tapauksessa jatkuu. Se puolestaan tarjoaa yhteisöille tilaisuuksia luoda kuvaa avoimesta vapaakristillisyydestä.
Ja jos ryöpytys repi alas väärää ylpeyttä – sikäli kun sitä vielä oli jäljellä – sekin on vain hyvä. Kirjakohu muistuttaa itsetietoisuuteen taipuvaisia karismaatikkoja siitä, kuinka hyvä on se, että kaikki evankeliumin munat eivät ole samassa korissa. Luterilaisten herätysliikkeiden evankelioimistoimintaa lööppiuutiset eivät leimanneet.
Itse asiassa Kankaanniemi uskoo, että kirjan saama julkisuus tulee jo nyt ainakin välillisesti vaikuttamaan siihen, että henkiseen hyvinvointiin kiinnitetään vapaakristillisissä yhteisöissä yhä enemmän huomiota. Valitettavaa on se, että ne, joiden eniten tulisi tuntea kipua ja häpeää, eivät todennäköisesti siihen kykene.
– Varsinaiset lahkot, kuten Koivuniemen lahko, eivät ole tällaisesta kirjasta moksiskaan.
Heikki Salmela
Yhden kokemus ei ole kaikkien kokemus
Totuus jostakin ihmisyhteisöstä löytyy isosta kuvasta, ei yksittäisen ihmisen kokemuksista, vaikka ne hänelle itselleen totta ovatkin, teologian tohtori Matti Kankaanniemi muistuttaa.
Vaikka monet ovat kokeneet vapaakristillisten yhteisöjen piirissä traumatisoivia kokemuksia manipuloinnista ja ahdistavasta karismaattisuudesta suoranaiseen hengelliseen väkivaltaan, enemmistölle yhteisöt ja niissä elettävä usko ovat voimavara, Kankaanniemi arvioi.
Hän viittaa useissa kansainvälisissä tutkimuksissa tehtyihin havaintoihin uskonnollisen sitoutuneisuuden sekä suuremman onnellisuuden, elämän tyytyväisyyden, moraalin tai positiivisten tunteiden välillä.
”Laajassa kuvassa uskoisin, että suomalainen vapaakristillisyys tavoittaa likiarvoisen hyvin sellaisen uskonnollisuuden muodon, joka [tutkimusten mukaan] –– on henkinen voimavara eikä taakka”, Kankaanniemi toteaa Facebookissa julkaisemassaan Terho Miettisen ja Raija Pellin Harhaanjohtajat-kirjaa koskevassa artikkelissa.
Tämä ei tarkoita, etteikö väärinkäytöksiin pidä puuttua, päinvastoin. Ongelmien hoitaminen edellyttää avointa vuoropuhelua ja moniammatillista yhteistyötä, ja Miettisen edustamalla Uskontojen uhrien tuki (UUT) ry:llä on myös oma paikkansa näiden ihmisten tukemisessa.
Kirjan ja UUT:n tapa nostaa joidenkin traumatisoituneen ihmisten ”stoorit” laajemman yhteisöjä koskevan arvioinnin perustaksi saa Kankaanniemeltä kuitenkin kritiikkiä. Vaikka kokemus väärinkohtelusta olisi ihan tuorekin, se on aina subjektiivinen. Jopa muut paikalla olleet ovat voineet kokea asiat eri tavalla.
– Vaikka jokaista uskonnon uhria onkin kaikin tavoin tuettava, hän kertoo tarinaansa aina omista traumoistaan käsin ja omien muistojensa varassa. Psykoterapiassa henkilön subjektiivinen kokemus on kaiken a ja o, mutta jos siitä tehdään tieteellinen objektiivinen totuus, ollaan ongelmissa.
1800-luvun lopulta lähtien kristityt ympäri maailmaa ovat työskennelleet kristittyjen yhteyden puolesta. On pidetty kirkolliskokouksia ja muodostettu...
Opetus1.4.2024 | Samuel Tedder En lakkaa ihmettelemästä sitä, että täältä pienestä maasta Pohjolassa – maailman näkökulmasta laidalta – Jumala on ihmeellisesti lähettänyt ihmisiä antamaan itsensä j...
Juutalaisten pääsiäisjuhlan heprealainen nimi pesah tarkoittaa ohi kulkemista. Nimi tulee siitä, että pääsiäisyönä Jumalan lähettämä tuomion enkeli kulki Egyptin...
Opetus24.3.2023 | Janne Saarela Pitkäperjantain murhe vaihtui kolmannen päivän aamuna hämmästykseen ja riemuun, kun Jeesuksen hauta löydettiin tyhjänä. On mahdollista listata kuusi vankkaa tosiasia...
Opetus13.3.2024 | Merja Hakala Sitten Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääks...
OpetusDaniel Hug | 6.3.2024 Kuulemme usein kertomuksia siitä, kuinka ihmiset löytävät Jeesuksen ja heidän elämänsä muuttuu. Jotkut tulevat uskoon dramaattisesti ja näkyvästi, kuten esimerkiksi Juokse, p...
Opetus29.2.2024 | Onni Haapala Kamelinkarvoihin pukeutunut ja villimehiläisten hunajaa ravinnokseen syönyt profeetta Johannes Kastaja kulki Jeesuksen edellä julistaen: Kääntykää, sillä taivasten va...
Istuin sängylläni. Olin alkanut harjoitella Jumalan äänen kuuntelemista niin, että kirjoitin päiväkirjaani kysymyksiä. Sitten tarkoitukseni oli kuunnella ja kirj...
Opetus4.2.2023 | Anniina Jakonen Raamattua voi hyvällä syyllä sanoa bestselleriksi ja klassikoksi, sillä se on maailman myydyin, levinnein, siteeratuin ja käännetyin kirja. Tilastojen mukaan koko R...
Opetus30.1.2024 | Gordon D. Fee, Douglas Stuart Nuoruudessamme tutustuimme Raamattuun niin, että siitä luettiin vain yksittäisiä jakeita tai osia ja näin etsittiin Jumalalta ”päivän sanaa”. Ajatelt...
Millä tavalla miellämme Jeesuksen? On hyvä pysähtyä miettimään, mitä hän kertoi itsestään. Edellisessä osassa pureuduimme siihen, mitä tarkoittaa, että...
Opetus20.12.2023 | Elina Rautio Huoneessa kaikuu kimeä itku. Kippuralle koukistuneet jalat ja kädet heiluvat ilmassa, pikkuruinen suu hamuaa ruokaa. Vauvan olemus rauhoittuu, kun äiti kietoo lapsen...
Raamatun yksi tärkeimmistä muutoskuvauksista on Israelin kansan muuttuminen erämaavaelluksen jälkimainingeissa muukalaisista omistajiksi. Muukalaisuusidentite...
Opetus30.11.2023 | Gordon D. Fee, Douglas StuartTehdäänpä seuraavat asiat selviksi: Raamattu ei ole pelkästään jokin jumalallinen ohjekirja. Se ei ole kultakaivos lupauksista, joihin tulee uskoa, eikä se ol...
Raamatun lehdillä profeetta Elia tupsahtaa näyttämölle ilman juuri minkäänlaista esittelyä. Tiedämme hänestä kuitenkin jotain hyvin tärkeää: Elia palvelee Israelin Jumalaa (engla...
Opetus7.11.2023 | Anniina Jakonen Onnelliset, aina kuolemaan asti niin myötä- kuin vastoinkäymisissä kestävät avioliitot tuntuvat käyvän yhä harvinaisemmiksi. Myös muut lähi-ihmissuhteemme kokevat...
Opetus1.11.2023 | Onni Haapala Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se l...
Opetus26.10.2023 | Samuel Kuusela Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, m...
Opetus20.10.2023 | Ville Anttila Nämä ovat myös ne kaksi asiaa, joihin keskittymällä tullaan paremmin voivaksi yhteisöksi. Kaksisuuntainen rakkaus on siis sekä hedelmä että juuri. ...
Opetus13.10.2023 | Tanja Närhi Jumalalla on missio tässä maailmassa, ja teologiassa sitä kutsutaan termillä missio Dei. Tämä Jumalan missio lävistää koko Raamatun, ja sen päämäärä on Kristuksen ris...
Opetus2.10.2023 | Martti Ahvenainen Joskus sanotaan, ettei meidän tarvitse seurata aikoja vaan keskittyä pelkästään evankeliointiin. Aikojen seuraaminen ei kuitenkaan estä evankeliointia, päinvasto...
Opetus27.9.2023 | Tomi Kuosmanen Viime kuukausina yhteiskunnallinen keskustelu on laittanut meidät ajattelemaan, mitä on erilaisuuden hyväksyminen ja mitä rasismilla tarkoitetaan. Moni meistä laitt...
Opetus16.9.2023 | Juhani Karvinen Ihmisillä on yleensä jonkinlainen käsitys Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta kun aletaan puhua Pyhästä Hengestä, he eivät yleensä ymmärrä, mistä on kysymys. Jotkut al...
Opetus6.9.2023 | Niilo Närhi On vaikuttavaa lukea Jumalan sytyttämien lähetysihmisten maailman valloittamiseen tähtääviä sitaatteja. Yksi aikansa ihmisiä haastaneista oli Oswald J. Smith, joka peru...
Opetus31.8.2023 | Tuula Palola Päästyään luvattuun maahan Israelin ”kansa palveli Herraa Joosuan koko elinajan ja niiden vanhinten koko elinajan, jotka elivät vielä Joosuan jälkeen” (Tuom. 2:7)...
OpetusMarko Jauhiainen | 22.8.2023 Seurakuntayhteyden kannalta haitallisten ongelmien saralla oman osa-alueensa muodostavat tapaukset, joissa ihailtu, näennäisesti Jumalan vahvassa johdossa ja siunaukse...
OpetusSamuel Kuusela Jumalan valtakunta on hyvin erilainen kuin maalliset valtakunnat. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epä...
OpetusOnni Haapala | 15.8.2023 Miltä tuntuukaan saada uudet silmälasit! Näemme jälleen kirkkaasti, sillä näön puutteet on huomattu tarkastuksessa ja parannuskeinoksi on tehty oikeanlaiset silmälasit. Väl...
OpetusOnni Haapala | 21.7.2023 Kukin Paavalin kuvaama varustuksen osa saa hengellisen merkityksen; totuuden vyö, pelastuksen kypärä, hengen miekka, vanhurskauden haarniska, uskon kilpi ja alttiuden kengä...
Opetus18.7.2023 | Jon Dunn Kun Jeesus Johanneksen evankeliumissa (luku 10) sanoi olevansa hyvä paimen, hän puhui aikansa uskonnollisille johtajille aiheesta, joka oli heille hyvin tuttu. Jeesuksen...
Vesikaste kuuluu Kristuksen opin alkeisiin. Uudestisyntynyt kristitty tunnustautuu ja sitoutuu siinä uuteen elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Kasteen jälkeen häne...
Raamattukouluaikoina teimme säännöllisesti piloja toisillemme. Kerran löysin myslini seasta koiranruokaa. Pitkän salapoliisityön jälkeen sain syyllisen selville ja kesku...
OpetusTanja Närhi Ihminen on kaikkina aikoina etsinyt elämäänsä johdatusta ja suuntaa valintoihinsa. Muinaisessa Mesopotamiassa tulevaisuutta ennustettiin uhrieläinten maksasta. Enteitä, tähtikartt...
(18.4.2023) Daavid, Iisain poika ja kuningas Salomon isä, syntyi ja kasvoi Betlehemissä, kunnes koitti aika astua Jumalan valmistamaan suunnitelmaan...
OpetusTanja Närhi (11.4.2023) Jeesus antoi oppilailleen tehtävän viedä hyvä uutinen kaikille kansoille, mutta hän kielsi heitä lähtemästä liikkeelle, ennen kuin he olivat saaneet taivaasta voiman v...
OpetusTanja Närhi Jeesus antoi oppilailleen tehtävän viedä hyvä uutinen kaikille kansoille, mutta hän kielsi heitä lähtemästä liikkeelle, ennen kuin he olivat saaneet taivaasta voiman varustukseksi...
Liikkeen vainoojasta sen aktiiviksi kääntynyt tarsolainen fariseus Saulus toteaa 50-luvun puolessavälissä Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta: ”Ol...
OpetusSara Saarela Paavali kehottaa Galatalaiskirjeessä: ”Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä” (5:25).1 Paavalille Pyhä Henki ei ole sivuseikka tai jonkinlainen lisä, vaan se on se t...
OpetusNiilo Närhi (16.3.2023) Joosefin ja hänen perheensä vaiheisiin Ensimmäisen Mooseksen kirjan loppuosassa on käytetty peräti neljätoista lukua.1 Se viestittää, että kertomus sisältää jotain aja...
(7.3.2023) Nuori tai muuten ylivirittynyt usko voi nähdä paholaisia sielläkin, missä niitä ei välttämättä ole. Toisaalta monille Sielunvihollisen rooli on kutistunut j...
OpetusLassi Mäkinen (1.3.2023) Jumala loi kaiken shalom-tilaan. Vallitsi täydellinen rauha, turva, hyvinvointi, terveys ja eheys. Syntiinlankeemuksessa tämä rikkoutui, ja yhä edelleen synti rikkoo...
OpetusSara Saarela (22.02.2023) Maailmassamme on tarjolla monenlaisia kertomuksia siitä, keitä me olemme, mikä on elämän tarkoitus, miten maailma on tullut olemaan ja niin edelleen. Jeesuksen seura...
OpetusVille Kalaniemi Kristikunnalla on paastoon liittyvä rikas hengellinen perintö. Paasto oli osa Mestarimme elämää. Se kuului tärkeänä osana ensimmäisten kristittyjen ja alkuseurakunnan elämänta...
OpetusEsko Matikainen (2.2.2023) Apostoli Paavali kirjoittaa Jumalan salaisuudesta: ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut, minkä Jumala on valmistanut niille,...
OpetusSara Saarela Seurakunnissa kolmiyhteistä Jumalaa lähestytään usein Uuden testamentin, etenkin Jeesuksen, kautta. Tämä on hyvä tapa, koska Raamattu itse sanoo, että Poika Jumala näyttää Isä Ju...
OpetusElina Rautio Kuka hän on, joka ajanlaskun sai alkamaan? Syrjittyjen viereen hän jäi istumaan. Kuka hän on, joka kertoi valtakunnasta, jossa jokainen on arvokas? Nämä Iltan Kuka hän o...
OpetusRisto Huttunen (30.12.2022) Tilaisuudessa, jossa tulin uskoon, koin suurta iloa, kun ymmärsin saaneeni suuren syntitaakkani anteeksi. Tuo ilo herätti minussa välittömästi halun antaa om...
OpetusAnniina Jakonen Mitä tekoa me olemme? Miksi Jumala oli valmis näkemään ihmiskunnan puolesta niin suuren vaivan ja uhrauksen, että hän lähetti ainoan Poikansa kärsimään ja kuolemaan puolestamm...
OpetusLassi Mäkinen The Passion of the Christ -elokuvan loppukohtauksessa Jeesuksen kuolinhetkellä taivaasta putoaa yksi pisara, kuin kyynel. Osuessaan maahan se saa maan järisemään ja te...
Joskus uskoontulon yhteydessä voi olla helppoa ottaa vastaan Jeesus ja hänen anteeksiantonsa, mutta seurakunnan rooli jää ymmärtämättä. Siitäkin huolimatta, että Raama...
OpetusTomi Kuosmanen Jos pappani Wiljam Kuosmanen olisi vuosikymmeniä sitten puhujamatkoillaan kehunut olevansa ylpeä vaimostaan, lapsistaan tai seurakunnastaan, palautevyöry olisi saattanut olla m...
Jeesus käskee lähetyskäskyssä menemään kaikkialle maailmaan ja tekemään opetuslapsia. Juutalaisille opetuslapseus oli ilmiönä tuttu, olihan heidän keskuudessaan esimerkik...
Kristityn elämässä on paljon kiusauksia ja koettelemuksia. Kiusauksia tulee joka päivä, ja ne voivat olla suuria tai pieniä, ulkoisia tai sisäisiä. Kiusaukset ovat melko y...
Alkuvuodesta esikoispoikamme Huugo kuoli vajaan neljän vuoden iässä. Talven ajan toistuneet infektiot olivat tuhonneet valtaosan keuhkoista, jotka olivat harvi...
OpetusRon Mehl Oletko koskaan kuullut kymmentä käskyä kuvattavan rakkauskirjeeksi, lempeän sydämelliseksi sanomaksi suoraan Jumalalta? Ehkä et. Kuitenkin olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että käsk...
OpetusJuhani Karvinen Paavali kirjoittaa Herrasta Jeesuksesta: ”Joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodo...
OpetusJanne Saarela Jesajan kirjan luvusta 40 eteenpäin kansalla on tuplaongelma. Ensimmäinen ongelma on maallinen: kansan pitäisi palata takaisin omaan maahansa. Jumalan vastaus tähän haaste...
Jesajan kirjan tärkeyttä Raamatussa on vaikea liioitella. Teologialtaan teos on Vanhan testamentin Mount Everest, eikä liene sattumaa, että Uudessa testamentissa ainoast...
OpetusAnniina Jakonen Yhdysvalloissa tehtiin eläinkoe, jossa tutkittiin hiirten motivaatiota ja kestävyyttä eri olosuhteissa. Aluksi hiiret jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän hiiret laite...
OpetusLeevi Launonen Seurakunnan täti ihmettelee uskovia nuoria, jotka ovat laittaneet kasvoihinsa lävistyksiä ja käsivarsiinsa näyttäviä tatuointeja. Yläkoululainen kertoo kotona, että Setan edust...
OpetusMarko Halttunen Habakukin tunnuslause näkyy myös apostoli Paavalin julistuksessa Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa: ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse...
OpetusRick Warren Pauli Parkkinen avasi Länsirannan seurakunnan kirkkoneuvoston kuukausikokouksen täsmälleen klo 19. ”Meillä on tänään pitkä asialista, joten on parasta, että aloitamme heti”, Pauli...
OpetusMatti Niemelä Herätyskristillisenä liikkeenä helluntailaisuutta kutsutaan toisinaan kokemus- tai ratkaisukristillisyydeksi. Helluntailiikkeessä korostetaan omakohtaista us...
OpetusAnniina Jakonen Vuorisaarnassaan Jeesus kehottaa omiaan kokoamaan aarteita taivaaseen.1 Raamattu muistuttaa myös sen arvioinnista, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaist...
OpetusDavid Petts Pyhän Hengen saamisen merkitys näkyy korostetusti siinä, että Paavali kysyy välittömästi Efesokseen saavuttuaan sieltä löytämiltään opetuslapsilta: Saitteko Pyhän Hengen, kun tuli...
OpetusNiilo Närhi Danielin kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäiset kuusi lukua sisältävät enimmäkseen Danielin ja hänen kolmen toverinsa kokemuksia. Luvut 6–12 sisältävät apokalyptisia näkyjä ja...
OpetusKlaus Korhonen Vanhan liiton aikana siunaamiseen liittyi usein profeetallinen ulottuvuus. Siunaaja lausui sanoja, jotka olivat merkityksellisiä siunattavan henkilön tai kokonaisen...
OpetusAri-Pekka Niemelä Kuten olemme huomanneet, raha on välttämätön osa luomisjärjestykseen kuuluvan tehtävämme toteuttamista. Rahan avulla voimme luoda k...
OpetusNiilo Närhi Danielin kirjan kertomukset pakkosiirtolaisiksi joutuneiden nuorten juutalaispoikien rohkeudesta ovat puhutelleet ja innoittaneet Herraan turvaavia säilyttämään uskollisuutensa Ju...
OpetusJuhani Karvinen Ihmiskunnan kulttuuripiirit ovat täynnä erilaisia jumalia. Esimerkiksi hindulaisuudessa jumalia tiedetään olevan miljoonittain. Maailmassa on kuitenkin olemassa kolme yk...
OpetusValtter Luoto Kun Jeesusta tultiin vangitsemaan Kidronin puron toisella puolella olevasta puutarhasta, missä hän juuri tuolloin oleskeli opetuslastensa kanssa, ei Jeesus paennut,...
OpetusJouko Ruohomäki Rukous on uhraamisen ohella vanhin jumalanpalveluksen muoto. Rukous on edelleen olennainen osa sekä yksilöllistä että yhteisöllistä jumalan...
OpetusElina Rautio Kirjailija ja kirjallisuuden tutkija C.S. Lewis kertoo teoksessaan Ilon yllättämä (Kirjapaja 2013) uskoontulostaan. Hän kuvaa prosessia Jumalan väsytystaisteluksi, jossa ”Suuri K...
OpetusPetri Mäkilä Ennen vanhaan käytettiin paljon niin sanottuja mannalappuja, joissa oli jokin raamatunlause. Lappuja poimittiin niitä täynnä olleesta astiasta. Väheksymättä yhtään lukijan mahdol...
OpetusAnniina Jakonen Muutaman viime vuoden aikana meille on tullut valitettavan tutuksi koko maailmaa koskettava uhka, jota tuskin kukaan olisi toivonut. Ympärillämme tuntuu olevan jatkuvaa levott...
OpetusMarko Halttunen Hesekielin aikainen suurvalta Babylon kuningas Nebukadnessarin johdolla oli aloittanut aggressiivisen laajentumispolitiikkansa kohti länttä. Se oli tehnyt ensimmäisen hyökkäyk...
OpetusElina Rautio ”Uuvuttaa. Mikään ei innosta. Tunnen itseni tarpeettomaksi marionetiksi, jonka tekemisillä ei ole mitään vaikutusta muihin ihmisiin. Silti täytyy vain painaa eteenpäin, koska eva...
OpetusJanne Saarela Pietaria ei tunnettu alun perin Pietarina, vaan hän sai syntymänimekseen tuon ajan suosituimman juutalaisen miehen nimen, Simon. Myöhemmin Jeesus antoi hänelle aramean...
OpetusRisto Kauppinen Pelastus on uskosta1; pelastus on parannuksen kautta2; pelastus on tunnustuksen kautta3; pelastus on uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta4; pelastus...
Ne raamatulliset esimerkit paastosta, jotka ovat tutuimpia, tuntuvat nostavan paaston riman korkeuksiin, joihin on mahdotonta yltää. Jeesus oli syömättä neljäkymme...
OpetusNapoleon osoitti kerran Kiinan karttaa ja totesi: ”Siinä on nukkuva jättiläinen. Jos se joskus herää, sitä ei pysäytä mikään.” Näin on myös seurakunnan kohdalla.
OpetusJoulun ja kaamoksen keskellä valot ilahduttavat ihmisten mieliä. Tunnelmaa ovat luomassa kuusen kynttilät, ikkunoissa ja talojen seinillä roikkuvat värivalot ja tietysti perinteiset kyn...
OpetusHalu tietää tulevaisuus on yleisinhimillinen. Esimerkiksi assyrialaiseen, noin vuodelta 2800 ekr. peräisin olevaan savitauluun on kaiverrettu sanat: ”Meidän maamme rappeutuu nä...
Opetus”Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan –– ”, laulaa Pekka Simojoki laulussaan Kahden maan kansalainen. Laulun sanat kuvaavat hyvin kristity...
OpetusJumalanpalvelus on seurakuntaelämän keskus. Se ei ole vain yksi toimintamuoto toisten joukossa vaan pikemminkin sydän, josta virtaa uutta voimaa koko seurakunnan elämään. ...
OpetusIhminen tekee joka päivä tuhansia valintoja. Eri lähteiden mukaan päivittäisten päätösten määrä vaihtelee muutamasta tuhannesta aina 35 000:een saakka. Pelkästään ruokaa k...
OpetusUskova elää tässä ajassa katsellen kolmeen suuntaan – taaksepäin
menneeseen, eteenpäin tulevaisuuteen ja näkymättömään maailmaan, jonka
kautta Jumala hallitsee.
OpetusMies tuli uskoon herätyskokouksessa, jossa puhuja kehotti valvomaan lakkaamatta. Kolmen päivän päästä mies käveli saarnaajan juttusille ja sanoi, ettei hänestä olisi...
OpetusNykyisin ei taida olla kovinkaan muodikasta puhua uskoville vastoinkäymisten kestämisestä ja yleensä kestämisestä loppuun asti. Raamatussa...
OpetusJumalan Henki, Pyhä Henki, on ollut mukana kaikessa Jumalan toiminnassa. Luomistapahtumassa ”Jumalan henki liikkui vetten päällä”.1 Sen jälkeen lähti liikkeelle Jumalan luova sana. I...