Pekka Ilmari Kurki 90 vuotta

Ilmari-isä syntyi Raudussa, Kärsälän kylässä 17. helmikuuta 1926. Isän isä eli ”äijä”, tullirajavartija Hannes Kurki, oli kätilönä synnytyksessä. Muutaman vuoden perhe asui vielä Kannaksella, mutta sitten tuli muutto Tornionlaaksoon; ensin Ylitorniolle ja sieltä Muonioon.

Lapin sodan aikaan isä joutui armeijaan ja muu perhe lähti evakkoon Pohjois-Ruotsiin.
Armeijasta palattuaan hän purki omin luvin miinoja ja oli menettää henkensäkin polkumiinan kanssa.

Naimisiin isä meni vuonna 1954 Kihlankiin asuntolanhoitajaksi tulleen Aune Kohtalan kanssa. Aluksi pariskunta asui kylän koululla, mutta Ahtin ollessa puolivuotias koulu syttyi palamaan. Isä näki kaukaa tulen loimotuksen, mutta ei ehtinyt ajoissa paikalle. Äiti sai kuitenkin pelastettua esikoisen tulen kynsistä. Kaikki omaisuus paloi, mutta henki säästyi.

Ilmari rakensi isänsä kanssa talon joen rantaan, ja perhe pääsi uuteen kotiin. Aune piti koulua talon pirtissä jonkin aikaa, kunnes sairastui keuhkotautiin ja joutui parantolaan. Perheen lapsiluku kasvoi, kun Leena syntyi. Hänet vietiin heti syntymän jälkeen Oulun Joulumerkkikotiin yhdeksäksi kuukaudeksi hoitoon äidin sairauden vuoksi.

Vastuu lapsista jäi isälle, vaikka kotiin saatiinkin kodinhoitaja. Isä kävi savotoilla lähialueen
kämpillä. Vuosikymmenen lopulla syntyi kolmas lapsi, Juha. Pihapiiriin rakennettiin uusi navetta, ja karjanhoidon vuoksi metsätyöt jäivät vähemmälle. 60-luvulla perheeseen adoptoitiin vielä uusi jäsen, Mika-poika. Isä jatkoi maanviljelystä 90-luvulle asti ja metsätöitä aina viime aikoihin saakka.

Vuonna 1969 kääntyi uusi lehti perheen elämässä. Kylälle ilmestyi teltta, jossa kaksi innokasta nuorta miestä julisti evankeliumia. Viimeisen tilaisuuden jo päätyttyä isä koki sisimmässään sanat: ”Jos nyt et tee parannusta, etsikkoaikasi päättyy!” Isä lysähti polvilleen ja huusi: ”Jeesus, auta!” Vähän myöhemmin äitikin tuli uskoon.

Kylän nuoria tuli herätykseen, ja 1975 alettiin puuhata Muonioon omaa  helluntaiseurakuntaa. Isä oli alusta saakka rohkea todistamaan uskostaan, ja koko kylä saikin nähdä pian ”Väylän” rannassa kastetilaisuuden, jossa kuusi henkeä meni kasteelle.

Oman seurakunnan toiminta on ollut isälle aina tärkeää. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen
hän innostui myös siellä tehtävästä hengellisestä työstä ja kävikin useita kertoja Vienan Karjalassa. Myös Gideon-työ on ollut isälle ja äidille rakasta. Sen kautta he ovat saaneet uusia ystäviä yli seurakuntarajojen.

Positiivinen elämänasenne vaikeissakin elämäntilanteissa, rakkaus Jumalan sanaan ja rukous ovat näiden vuosien kuluessa olleet voiman lähteinä isän elämässä. Esirukoukset ovat kantaneet lapsia, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia eteenpäin.

Nyt täyttäessäsi 90 vuotta toivomme sinulle isä ja sinulle äiti edelleen Jumalan siunausta ja
varjelusta yhteisiin vuosiin elämän ehtoossa.


Ahti, Leena, Juha ja Mika
lastenlapset Saara, Lauri, Johanna, Meeri, Mari, Pekka ja Leevi
lastenlastenlapset Bea, Alisa, Lassi, Viivi, Ella, Liisi ja Elias