”Parhainkaan urasuunnittelija ei olisi osannut suunnitella tätä”

Kehitysyhteistyöasiantuntija Sina Urmas haaveili pienenä kirjastonhoitajan työstä. - Kirjasto oli ikkuna maailmaan. Luin kaikki käteeni saamani lasten ja nuorten seikkailukirjat.
Kehitysyhteistyöasiantuntija Sina Urmas haaveili pienenä kirjastonhoitajan työstä. - Kirjasto oli ikkuna maailmaan. Luin kaikki käteeni saamani lasten ja nuorten seikkailukirjat.

En koskaan unohda hetkeä, jolloin ensimmäisen kerran vierailin köyhyyden keskellä elävän pyhäkoululaislapsen ko­tona Uruguayssa lähetysharjoit­telujaksollani.

 

Kun kaipaan piristystä, kuun­telen ylistysmusiikkia ja kaivan esille pienen vihon, johon olen kirjoittanut Jumalan elämäni ylle antamia lupauksia uskon­taipaleeni alkuajoilta. Olen kirjoittanut sinne myös muita Raa­matusta nousevia lupauksia.

 

Lapsuuden haaveammattini oli kirjastonhoitaja, koska pie­nellä paikkakunnalla 1980-luvulla kasvaessa kirjasto oli ikku­na maailmaan. Luin kaikki kä­teeni saamani lasten ja nuorten seikkailukirjat.

 

Kun katson peiliin, näen nai­sen, jonka pitää välillä nipis­tää itseään todetakseen, että on näin mielenkiintoisessa työssä mukana. Parhainkaan urasuun­nittelija ei olisi osannut suunni­tella tätä minulle.

 

Työssäni maailman lasten parissa on kiehtovaa erityi­sesti se, miten lasten ja nuorten kautta voi koko yhteisö muut­tua, ja sen kautta koko yhteis­kunta.

 

Rakastan lapsissa olevaa elä­mäniloa, aitoutta ja rehellisyyt­tä. Missä on lapsia, siellä on elämän maku.

 

Jos pitäisi aloittaa jokin uusi ura, se voisi olla kielitieteilijä. Minua kiehtovat eri kielet, kos­ka ne ovat avain eri kulttuurei­hin ja ihmisten sydämiin. Olen opiskellut useita eri kieliä ja haluaisin vielä oppia uusien kie­liryhmien kieliä. Rakastan sitä tunnetta, kun uusi kieli alkaa sujua. Lisäksi minua kiehtoo eri kieliryhmien taustalla oleva lo­giikka.

 

Jos saisin ohjata elokuvan, se varmaankin kertoisi Balkanin ja Suomen kulttuurin yhteentörmäyksestä, koska haluaisin tuoda esille sitä, mitä arvokkai­ta asioita voisimme oppia toi­siltamme.

 

Rakastan keskustella kehi­tysmaiden lasten ja nuorten pa­rissa tehtävästä työstä, koska olen nähnyt, että se on Juma­lan sydäntä erityisen lähellä ja että hänellä on suuri ja ihmeellinen suunnitelma, jossa haluaisin mahdollisimman monen olevan mukana.

 

Rukoilen, että kehitysmaiden lapset voisivat nousta siihen suunnitelmaan, joka Jumalal­la on heitä varten omassa yh­teisössään ja yhteiskunnassaan.

 

Jeesus merkitsee minulle kaik­kea.



Anssi Tiittanen



10/2016Kirjallisuus:The

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja