En koskaan unohda hetkeä, jolloin ensimmäisen kerran vierailin köyhyyden keskellä elävän pyhäkoululaislapsen kotona Uruguayssa lähetysharjoittelujaksollani.
Kun kaipaan piristystä, kuuntelen ylistysmusiikkia ja kaivan esille pienen vihon, johon olen kirjoittanut Jumalan elämäni ylle antamia lupauksia uskontaipaleeni alkuajoilta. Olen kirjoittanut sinne myös muita Raamatusta nousevia lupauksia.
Lapsuuden haaveammattini oli kirjastonhoitaja, koska pienellä paikkakunnalla 1980-luvulla kasvaessa kirjasto oli ikkuna maailmaan. Luin kaikki käteeni saamani lasten ja nuorten seikkailukirjat.
Kun katson peiliin, näen naisen, jonka pitää välillä nipistää itseään todetakseen, että on näin mielenkiintoisessa työssä mukana. Parhainkaan urasuunnittelija ei olisi osannut suunnitella tätä minulle.
Työssäni maailman lasten parissa on kiehtovaa erityisesti se, miten lasten ja nuorten kautta voi koko yhteisö muuttua, ja sen kautta koko yhteiskunta.
Rakastan lapsissa olevaa elämäniloa, aitoutta ja rehellisyyttä. Missä on lapsia, siellä on elämän maku.
Jos pitäisi aloittaa jokin uusi ura, se voisi olla kielitieteilijä. Minua kiehtovat eri kielet, koska ne ovat avain eri kulttuureihin ja ihmisten sydämiin. Olen opiskellut useita eri kieliä ja haluaisin vielä oppia uusien kieliryhmien kieliä. Rakastan sitä tunnetta, kun uusi kieli alkaa sujua. Lisäksi minua kiehtoo eri kieliryhmien taustalla oleva logiikka.
Jos saisin ohjata elokuvan, se varmaankin kertoisi Balkanin ja Suomen kulttuurin yhteentörmäyksestä, koska haluaisin tuoda esille sitä, mitä arvokkaita asioita voisimme oppia toisiltamme.
Rakastan keskustella kehitysmaiden lasten ja nuorten parissa tehtävästä työstä, koska olen nähnyt, että se on Jumalan sydäntä erityisen lähellä ja että hänellä on suuri ja ihmeellinen suunnitelma, jossa haluaisin mahdollisimman monen olevan mukana.
Rukoilen, että kehitysmaiden lapset voisivat nousta siihen suunnitelmaan, joka Jumalalla on heitä varten omassa yhteisössään ja yhteiskunnassaan.
Jeesus merkitsee minulle kaikkea.