”Palkitsen itseni  armollisilla ajatuksilla”

Tällä hetkellä Sara viettää lukion jälkeistä elämää välivuoden merkeissä. Juuri nyt hän työskentelee Hesburgerissa. Keväällä edessä on meno opetuslapseuskouluun Tampereelle. Kuva: Sara Vesterisen arkisto
Tällä hetkellä Sara viettää lukion jälkeistä elämää välivuoden merkeissä. Juuri nyt hän työskentelee Hesburgerissa. Keväällä edessä on meno opetuslapseuskouluun Tampereelle. Kuva: Sara Vesterisen arkisto

Sara Vesterinen nauttii spontaaneista keskusteluista.

Vapaa-ajalla harrastan kuntosalilla käyntiä. Tykkään kovasti myös lukemisesta, vaikka se monesti arkena saattaa jäädäkin melko vähäiselle. Ajoittain rentoudun katsomalla komediasarjoja netistä.

 

Vuodesta 2019 jäi mieleen esimerkiksi kesällä tehty interrail-matka Eurooppaan. Reissu avasi silmiäni monella tapaa. En esimerkiksi ollut ennen nähnyt niin läheltä kurjuutta muun muassa kodittomien muodossa, mutta toisaalta en myöskään niin sanoinkuvaamattoman upeita ja mielenkiintoisia paikkoja. Opin myös, että jäätelö on parempaa ulkomailla!

 

Nautin spontaaneista jutuista. Yllätyn usein positiivisesti, kun esimerkiksi lähden johonkin ilman erityisen tarkkaa suunnitelmaa.

 

Arkisia ilonhetkiäni ovat pienet juttutuokiot ihmisten kanssa
esimerkiksi ruokakaupassa. Myös aurinkoiset pakkasaamut ja uusien ruokareseptien kokeilu tuovat piristystä arkeen.

 

Onnistumisen hetkenä palkitsen itseni armollisilla ajatuksilla. Helposti itseään ja saavutuksiaan vähättelee, vaikka omista onnistumisista saa ja pitääkin olla iloinen.

 

Kaverit ovat tärkeä henkireikä arjessa. Hyvät ja terveet ihmissuhteet eivät ole itsestään­selvyys, joten olen todella kiitollinen joukosta luotettavia ja välittäviä ystäviä.

 

Juuri nyt odotan keväällä alkavaa opetuslapseuskoulua, Tulisielua. Odotan innolla, mitä kaikkea Jumala tulee tekemään koulun aikana. Odotan kasvavani uskossa ja oppivani lisää Jumalasta mutta myös itsestäni.

 

Nuorisotyö on lähellä sydäntäni. Koen, että minun on helpoin lähestyä juuri nuoria, sillä olen itse käynyt läpi samoja ajatuksia ja vaiheita vastikään.

 

Seurakuntayhteys on oman kokemukseni mukaan välttämätöntä. Yhteys omaan seurakuntaani on vahvistunut viime vuosina, mikä on näkynyt luonnollisesti myönteisesti myös hengellisessä elämässäni.

 

Hiljattain olen huomannut, kuinka tärkeää on oikeasti välillä vain pysähtyä. On ihan okei, jos aina ei jaksa ja haluaa hengähtää. Saan energiaa ihmisten seurasta, mutta oma aika ja kahdenkeskinen aika Jumalan kanssa ovat erityisesti nousseet tärkeiksi viime aikoina.

 

Jeesus on tukeni ja turvani. Pelastajani.

 

 

Pietari Ahonen




10/2016Kirjallisuus:The

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja