Päätöksentekijät tarvitsevat rukoustuen – Jorma Lahikainen tietää, miten yhteiskunnallinen rukous saadaan pidettyä irti puoluepolitiikasta

Anssi Tiittanen 

(18.3.2023) Rukouksessa tärkeitä on se, että se on harrasta ja kestävää, Jorma Lahikainen muotoilee. 

– Rukoilemaan oppii rukoilemalla. Sitä ei voi omaksua kirjoista lukemalla, vaikka rukoukseen rohkaisevat kirjatkin ovat tärkeitä. 

Suomessa kokoontuu useilla paikkakunnilla yhteiskristillisiä rukousryhmiä, jotka ovat ottaneet kärkiasiakseen rukoilla maan päätöksentekijöiden puolesta. 

– Jos puhutaan yli puoluerajojen toimimisesta, toiminnan täytyy olla myös seurakuntarajat ylittävää, pääkaupunkiseudulla koordinaattorina toimiva Lahikainen määrittelee. 

Lahikainenkin tietää, että uskon yhteys on usein helpointa löytää yhteisen rukouksen kautta. Eri kirkoissa ja seurakunnissa on paljon rukouksen ihmisiä, ja usein he löytävätkin toisensa, jos saadaan syntymään oikeanlainen yhdistävä tilanne. 

Pääkaupunkiseudulla eri seurakunnissa kokoontuvassa ryhmässä käy ihmisiä kaikkiaan 30:stä eri seurakunnasta. Ryhmä kiertää tarkoituksellisesti eri yhteisöissä. Tavoitteena on monipuolisuus ja leimautumattomuus yksittäisen seurakunnan – tai vain koordinaattori Lahikaisen – toiminnaksi. 

Ryhmä kokoontui ensimmäisen kerran vuonna 2011. Tarkoitukseksi asetettiin systemaattinen, kansallinen rukous esivallan puolesta. 

– Ei siis vain vaalien alla, vaan koko ajan. 

Esikuva toiminnalle saatiin yllättävältä suunnalta. Ugandassa samanlaista toimintaa on ollut vuosikymmenten ajan pastori Michael Kimulin johtamana. 

Suomessa toiminta on sittemmin laajentunut. Kansallisen rukouksen ryhmiä toimii ainakin Jyväskylässä ja Tampereella. Kaikkiaan Lahikainen on ollut kätilönä kymmenelle ryhmälle eri puolilla maata.  

Suomessa on toiminut Kansallinen rukousverkosto kaikkiaan kolmisenkymmentä vuotta. Sen perusti nyt väistyvä kansanedustaja Antero Laukkanen 1990-luvulla toimiessaan aikanaan eduskunta-avustajana. 

– KRV ei ole mikään etujärjestö, mutta sen puitteissa pidetään yhteyttä rukoilijoihin eri puolilla maata, Jorma Lahikainen kuvailee. 

– Itse olen ollut viime aikoina todella rohkaistunut. Tuntuu, että Suomessa rukoillaan enemmän kuin koskaan sotien jälkeen. 

Antero Laukkasen toinen pitkäaikainen projekti, Kansallinen rukousaamiainen, sai talvella tuoretta nostetta Laukkasen puhuessa tapahtumassa jo selvästi ALS-sairauden heikentämänä. 

Ajatusta siitä, että kyseessä saattoi olla perustajan viimeinen rukousaamiainen, ei voinut välttää. 

Jorma Lahikainen, 73, tuli uskoon vuonna 1988. Hän teki elämäntyönsä vaatekauppiaana. 

Jo 1990-luvun alussa hän sai rukoustyön sydämelleen. 

– Koin, että Jumala kutsuu minua siihen. Kutsu on jatkunut näihin päiviin asti. 

Mukana työssä on myös Anneli-vaimo. Lahikaiset tunnetaan sydämellisinä ja energisinä persoonina, joilla on lahja koota ja kutsua ihmisiä yhteyteen. 

Rukoustyö on monessa mukana olleiden Lahikaisten tärkein, elämänmittainen kutsumus. Aiemmin he tekivät muun muassa maahanmuuttajatyötä kiinalaisten ja kongolaisten parissa. 

– Tuntui, että moni muu asia on ollut kuin projekti. Rukoustyössä taas ei ole viimeistä käyttöpäivää. 

Puoluetaustaltaan Lahikainen sanoo olevansa melko kirjava.  

– Sinä aikana, kun olen ollut uskossa, olen äänestänyt neljää eri puoluetta. 

Tunnustavia kristittyjä kansanedustajia on eniten ja painottuneesti kristillisdemokraattisessa puolueessa. Miten rukousryhmä saadaan pidettyä sellaisena, ettei se ole vain KD:n rukoustukiryhmä? 

Jorma Lahikainen sanoo ymmärtävänsä kysymyksen ja painottaa jälleen pitkäjänteisyyttä ja kokemusta rukouksesta.  

– Se, ettei rukouksemme kulminoidu vain yhteen puolueeseen, tulee kokemuksen kautta. Voin tyytyväisenä todeta, että meillä on mukana ryhmässä juurikin hyvin harjaantuneita ihmisiä.  

– Rukoilemme yleisesti, että saisimme viisaita päättäjiä ja nykyisille päättäjille viisautta. 

Mukana ryhmässä on aktiivisesti noin 15 ihmistä. Lahikainen toivoisi, että pastoritkin löytäisivät tiensä ryhmään silloin tällöin. 

– Ymmärrän hyvin, että pastoreilla on paljon erilaista ohjelmaa. Se, että hengelliset johtajat ovat mukana, rohkaisee silti rukoilijoita paljon. 

Toinen kipeä rukoukseen liittyvä kysymys on, ettei päätöksenteossa tunnu rukouksesta huolimatta syntyneen viime vuosina enää juurikaan päätöksiä, jotka tukisivat raamatullisia arvoja yhteiskunnassa. 

Jorma Lahikainen palaa jälleen pitkäjänteisyyteen ja harjaantumiseen rukouksessa. Jumalan kanssa tiheästi yhteyttä pitävä ei masennu, vaikka kehitys tuntuu kulkevan väärään suuntaan. 

– Tietysti rukoilijalle tulee epätoivon hetkiä. On rukoiltu pitkään, mutta silti asiat menevät niin kuin menevät, Jorma Lahikainen sanoo. 

– Kaiken takana on kuitenkin ajatus, että Jumala kyllä vastaa ajallaan. 

Lahikainen silti toivoo, että seurakunnat heräisivät Suomessa laajasti yhteiskunnalliseen rukoukseen. Hän siteeraa Toisen aikakirjan ajatusta ”ja jos silloin kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, annan sen synnit anteeksi ja teen sen maan jälleen terveeksi”. 

– Meidän täytyy tutkia itseämme ja seurakuntaa Suomessa. Onko jotain, mikä estää sen, että Jumala vuodattaa siunauksensa. 

– Jumala itse ohjaa meitä parannuksen alttarille, Lahikainen sanoo hymyillen. 

– Tämäkin on jotain mihin opimme, kun rukouksemme on harrasta ja kestävää.