Lauantai 20. huhtikuuta.
Nimipäivää viettää Lauha, Arla

Opetuslapseus, rinnalla kulkeminen, nuoret sekä perheiden hyvinvointi ovat Matthias Kuhnin sydämen asia – ”Jätä lavat ja panosta yksilöihin”

Matthias Kuhn on perheihminen, ja viettää viikoittain laatuaikaa sekä vaimonsa että lastensa kanssa.(Kuhnin arkisto)
Matthias Kuhn on perheihminen, ja viettää viikoittain laatuaikaa sekä vaimonsa että lastensa kanssa.(Kuhnin arkisto)

27.2.2024 | Veera Hug 

Kaksi vuotta sitten Matthias Kuhn, 55, totesi elämänsä olevan melko mukavaa. Hän oli tyytyväinen arkeensa idyllisessä Thunin kaupungissa vuoristo- ja järvimaisemien keskellä. 

Kaupungissa oli myös hänen perustamansa 800 hengen GPMC-seurakunta. Kuhnien neljä lasta olivat aikuistuneet ja avioituneet ja neljä lastenlasta rikastuttivat elämää – kaikki Thunissa. 

Pidetty puhuja, evankelista ja kouluttaja matkusti paljon. Häntä haluttiin kuulla sekä Sveitsissä että sen rajojen ulkopuolella.  

 

Haastattelupäivänä 19.2.24 Matthias Kuhn eli ”Kuno” muisteli, kuinka päivälleen kaksi vuotta aiemmin koki Jumalan kutsuvan häntä ja hänen vaimoaan kohti uutta. Siitä vuosi eteenpäin pariskunta muutti tasaisemmalle maalle Bernin esikaupunkialueelle Zollikofenin kylään, johon tarvittiin seurakuntaa. Pikkupaikan hengellinen tarjonta rajoittui lähinnä Euroopan ensimmäiseen mormonikeskukseen. 

– Koimme, että Jumala pyysi meitä jälleen ”likaamaan kätemme” ja tarttumaan ruohonjuuritason työhön, Kuhn kuvaa. 

– Toivottavasti se, että 55-vuotiaana on valmis astumaan pois mukavuusvyöhykkeeltä, voisi rohkaista muitakin seuraamaan kutsua. 

Paikallistyön tarpeiden takia myös puhujamatkat ovat harventuneet. 

 

Kuhnille usko on jo lapsuudesta alkaen ollut vahvasti arjessa elettyä.  

– Minulla oli uskovat vanhemmat, jotka elivät uskoaan todeksi kotona ja auttoivat riippuvuuksien kahlitsemia ihmisiä. He eivät kuitenkaan olleet aktiivisia seurakunnassa, mutta muistan, kun Jumala alkoi puhua minulle siitä, että minun tulisi satsata seurakuntaan, Kuhn muistelee. 

Mies seurasi kutsua ja toimi viisi vuotta avustavana pastorina Thunin helluntaiseurakunnassa. 

– Koin kuitenkin sydämessäni, että saan lähteä tehtävään vain, mikäli seurakuntatyön hedelmänä saa olla uusi seurakunta, Kuhn kuvaa kutsunsa kanssa kipuiluaan.  

Tuolloin seurakuntien istuttaminen ei ollut Sveitsissä mitenkään yleistä.  

Lupa tuli, ja työn ohessa hän alkoi ”harrastusmielessä” istuttaa seurakuntaa omaan asuinkyläänsä. Viiden vuoden jälkeen prosessin tuloksena syntyi GPMC-seurakunta, jonka ensimmäiset toimitilat löytyivät skeittihallista. 

Kuhnin näky oli saavuttaa nuoria ja seuraavia sukupolvia, mihin viittaa myös seurakunnan nimi Generation Postmodern Churches (postmodernien seurakuntien sukupolvi). 

 

Kolmen vuoden kuluttua vuorossa oli seuraava projekti. Kuhn perusti tiimin kanssa seurakunnanistutuskoulun, jossa opiskelijat elivät heidän kanssaan yksitoista kuukautta. 

– Oppiminen ja opetuslapseus eivät tapahdu päässä, vaan ne ovat elämäntyylikysymys. 

Mallintaminen on ollut Kuhnin työlle ominaista alusta asti. Heidän kotinsa ovet ovat olleet esimerkiksi nuorisotyön johtoon kasvamassa oleville ihmisille niin auki, että ihmiset ovat tulleet asumaan heidän luokseen. 

– Opetuslapseuttaminen on elämän jakamista, ei teoreettisen tiedon välittämistä, Kuhn alleviivaa. 

– Itselleni keskeistä on ollut varustaa uskovia hengelliseen kasvuun ja kypsyyteen. Sellaisiksi kasvetaan suhteessa.  

– Tästä syystä kävin pastorina ihmisten kanssa pitkillä metsäkävelyillä. Huomasin ne yhdeksi tehokkaimmista tavoista tukea kasvua, Kuhn jatkaa ja kertoo kokeneensa kutsua vähentää lava-aikaa ja panostaa enemmän henkilökohtaisiin keskusteluihin. 

– Aina välillä joku kysyi minulta, mitä olin tehnyt sen ja sen ihmisen kanssa. Olin viettänyt aikaa, kävellyt kilometritolkulla ja osalle avannut kotimme ovet.

 

 

      Kävin pastorina ihmisten kanssa pitkillä metsäkävelyillä.

 

Opetuslapseus ei ole Kuhnille päälleliimattua. Hän haluaa elää niin lähellä rakastamaansa Jeesusta, että voi Paavalin tavoin sanoa toisille: ”Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja” (1. Kor. 11:1). 

Käytännössä tämä käy ilmi myös hänen kalenteristaan. Jo pitkään tiistai on ollut hänen ”hiljainen päivänsä”, jolloin hän varaa työaikansa kokonaan Jumalan kanssa olemiseen. Tällöin päivää eivät pilko palaverit, tapaamiset tai puhelut. Kyse on kuitenkin Ap. t. 6:n mukaan työajasta.

 

 

       Opetuslapseuttamisen tulisi tapahtua ensisijaisesti perheissä.

 

– Apostoleille ensiarvoista oli viettää aikaa Sanan ja rukouksen parissa, joten näin tulisi olla myös pastoreilla, Kuhn näkee. 

Keskiviikkoisin taas on miehen lepopäivä, jolloin hän on varannut aikaa erityisesti perheelle: aamupäivät avioliiton huoltoon ja iltapäivät koko perheen yhteisiin aktiviteetteihin. Sveitsissä koulu loppuu keskiviikkoisin puoleenpäivään. 

– Pyrimme pitämään perhepäivät niin kivoina ja aktiivisina (vaikka tekeminen ei pastoriperheellä usein voinutkaan olla hintavaa), etteivät lapset kyseenalaistaneet niitä edes kasvaessaan teineiksi. 

– Lisäksi joka viikko yksi lapsista vietti laatuaikaa kanssamme. Hän sai valita sekä vanhemman että tekemisen, Kuhn kuvaa omaa perhearkeaan. 

 

Koulun ja GPMC-seurakunnan myötävaikuttamana Sveitsiin on syntynyt Kuhnin johtama G-movement-liike (Gospel-Movement), joka tukee seurakuntien istuttamista ja kouluttaa siihen. 

Verkostossa mukana olevia seurakuntia yhdistävät samat arvot: seurakunta on missionaalinen yhteisö, ja ytimessä on opetuslapseus ja Jeesuksen seuraaminen ympäröivän yhteiskunnan keskellä niin, että Jumalan valtakunta tulee näkyväksi ajassamme. Liike on laajemmin verkottunut Sveitsissä osaksi maan vapaiden suuntien kattoverkostoa Freikirchen.ch, johon kuuluvat monien muiden mukana myös maan helluntaiseurakunnat.  

 

Kuhn on pääpuhujana seuraavassa NextGen-konferenssissa Tampereella 24.–25.5. Hänen teemoinaan ovat opetuslapseus perheissä, arvojen välittäminen ja vanhemmat vaikuttajina sekä se, kuinka pastorit voivat tukea perheitä vahvoiksi. 

Intohimoinen ”nuoriso- ja lapsifriikki” on kulkenut kipeän tien kohti nykyisiä toimintatapojaan. Aluksi hän esimerkiksi järjesti suuren suosion saaneita lastenleirejä, joiden aikana lapset todella kohtasivat Jumalan, tulivat uskoon ja täyttyivät Pyhällä Hengellä. 

– Tiesin kuitenkin, että monen kohdalla into hiipuisi oman arjen keskellä nopeasti. Ja niin ikävä kyllä myös kävi. 

– Joku taas antoi palautetta, ettei hänen miehensä enää kertonut lapsilleen Raamatun kertomuksia, koska minun kertomanani ne olivat lasten mielestä mielenkiintoisempia. 

– Tavoitteeni olivat olleet täysin päinvastaisia. 

Kuhn kuvaa, että satutti ymmärtää, että sinänsä upea lapsityö ei tukenut perheiden kokonaisvaltaista hengellistä hyvinvointia. 

– Ymmärsin, että opetuslapseuttamisen ja hengellisen kasvun tulisi tapahtua ensisijaisesti perheissä.  

 

Tämän kipeänkin oivalluksen seurauksena koko seurakunnan toiminta mullistui. Seurakunta kokoontuu yhteiseen jumalanpalvelukseen vain kerran kuukaudessa. Sen lisäksi uskovat ovat mukana viikoittaisissa LifeGroup-pienryhmissä, joissa on kaksi ehdotonta sääntöä.  

– Seurakunnallamme ei voi olla pienryhmää, jossa ei syödä yhdessä ja jossa ei lueta Raamattua yhdessä, Kuhn listaa. 

Lapsityö tapahtuu ensisijaisesti perheissä, jotka tapaavat toisiaan ja elävät opetuslapseutta yhdessä arjessaan. Lisäksi Kuhn on järjestänyt esimerkiksi isien ja lasten yhteisiä tapahtumia. Niiden tuloksena monien perheiden hengellinen ja muukin elämä on todella muuttunut. 

Myös esiteinityö tapahtuu ensisijaisesti kodeissa ja perheiden yhteisissä kokoontumisissa. Vasta teini-iässä seurakunta tarjoaa enemmän mahdollisuuksia nuorten omiin, hyvin valmisteltuihin kokoontumisiin, koska ikävaiheeseen kuuluu myös irtaantumista vanhemmista. Mutta perheet halutaan pitää mukana. 

– Nuorisotyössä vanhempainillat eivät ole valinnaisia vaan olennainen osa työtä, Kuhn toteaa. 

– Edelleen seurakunta tukee perheitä nuorten ja lasten opetuslapseuttamisessa, mutta ei tee sitä heidän puolestaan.  
 

Tampereella Kuhn pitää oman kanavan myös pastoreille ja seurakuntien vastuunkantajille. Hän jakaa kokemuksiaan siitä, kuinka seurakunnat voivat vahvistaa perheitä ja tukea niissä tehtävää hengellistä työtä. 

Tällöin seurakunnalla on tulevaisuus.

 


 

NextGen-konferenssi 

  • Valtakunnallinen konferenssi seurakuntien lapsi-, varkki-, nuoriso- ja koulutyöntekijöille sekä pastoreille ja vanhimmille 24.-25.5.2024 Tampereen Helluntaiseurakunnassa. 
  • Lue lisää ja ilmoittaudu: www.nextgensuomi.fi. 


UUTISET