”Olin koko elämäni väärässä”

Sami Elorinne on päihteistä irti päässyt ja ateistista kristityksi kääntynyt koti-isä, joka asuu Turussa vaimonsa ja kahden poikansa kanssa. Kuva: Antti Hirviniemi
Sami Elorinne on päihteistä irti päässyt ja ateistista kristityksi kääntynyt koti-isä, joka asuu Turussa vaimonsa ja kahden poikansa kanssa. Kuva: Antti Hirviniemi

Kadun eniten sitä, miten ai­kani päihdehelvetissä vaikutti vanhimpiin lapsiini. Se on asia, jota on vaikea antaa itselle an­teeksi, vaikka ymmärrän, että se oli kaikki, mihin minusta oli silloin.

 

Isyys on lahja, jonka arvon unohtaa liian usein arjen mels­keessä. Isyys on tie ainutlaatui­seen rakkauteen. Se on myös peili, joka kertoo epäonnistu­miset.

 

Rakkautta on, kun saa levä­tä rikkinäisenä toisen sylissä il­man mitään vaatimuksia.

 

Rakkaus on ollut myös suu­ri kipu elämässäni. Ihmissuh­teessa ei aina ole merkitystä sil­lä, miten paljon toinen rakastaa, vaan sillä, että molemmat ra­kastavat yhtä paljon. Kun usein epäonnistuu rakkaudessa, se al­kaa pelottaa ja luo epävarmuu­den tunteita.

 

Ihmisessä arvostan eniten avarakatseisuutta ja rehellisyyt­tä. Elämä ei ole niin yksioikois­ta, että se olisi luettavissa ihmi­sistä ohi kulkiessa.

 

Erityistaitojani ovat valoku­vaaminen ja kirjoittaminen. Löydän usein itseni tilanteista, joissa silmäni räpsivät kuvia ja mieli alkaa pohtia niiden histo­riaa, kauneutta tai surua. Soh­vannurkassa syvennyn pohti­maan elämää kitaran ja kynän avulla. Näissä asioissa koen on­nistumista ja iloa.

 

Musiikki on minulle terapeutti. Se toimii kahdella tavalla: kuun­teleminen hoitaa sieluani, ja bii­sien kirjoittaminen kertoo, mitä minulle kuuluu.

 

Parasta elämässä ovat ne het­ket, kun kevät saapuu, niin vuo­denaikana kuin arjessa. Elä­mään kuuluu pimeitä ja tuuli­sia syksyjä.

 

On tärkeää myös saada toteut­taa itseään arjessa. Oma elä­mänkouluni hakkasi minua suunnasta ja toisesta. Kuin ih­meellä selvisin sieltä hengissä. Koen, että se ihme ei ole yksin minun. Siksi toivoa ja voimaa tulee jakaa kaikille arjen myrs­kyyn.

 

En unohda koskaan sitä het­keä, kun Jeesus kertoi minun olleen koko elämäni väärässä. Se oli päivä, jolloin tulin uskoon. Olin aina ollut varma siitä, että Raamattu oli vain kirja muiden joukossa.

 

Raamatussa hienointa on rak­kaus, ajattomuus ja viisaus. Lei­kin usein ajatuksella maailmas­ta, jossa ihmiset rakastaisivat ja auttaisivat toisiaan ja eläisivät kiireettömästi. Uskon, että haa­veeni toteutuu, kun aikani tääl­lä maan päällä täyttyy.

 

Tulevaisuudessa on kaikki toi­vo ja mahdollisuudet. Eiliseen emme voi enää vaikuttaa, joten tänään meidän pitää pyrkiä op­pimaan virheistämme, jotta oli­simme entistä vahvempia vas­taanottamaan huomisen.

 

 

Elina Mattila




10/2016Kirjallisuus:The

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja