”Olen yhdistelmä reppanaa ja maailmanvalloittajaa”

En koskaan unohda hetkiä, kun tyttäreni syntyivät. Ensim­mäinen oli dramaattinen ja verinen tapahtuma, äiti vietiin pois ja jäin yksin tytön kanssa parik­si tunniksi. Toisen tyttären syn­tymä oli nopea, helppo ja täynnä iloa.

Kun kaipaan piristystä, kat­son amerikkalaisia poliisisarjo­ja ja toimintaelokuvia. Myös kalastus ja haulikolla ampuminen on siistiä.

Lapsuuden haaveammattini oli ninjapoliisi. Mutta lapsuu­dessani en ainoastaan haaveil­lut, vaan todella olin oikea sa­lapoliisi. Kun sain ninjapuvun äidiltä lahjaksi, liikuin se päällä Helsingin Malmin varjoisilla ku­jilla ja metsiköissä.

Kun katson peiliin, näen isomahaisen herkän pikku po­jan ja rohkean sankarin. Sellai­nen sekoitus reppanaa ja maail­manvalloittajaa.

Lapissa minua innostaa eri­tyisesti unelma Jumalan an­tamasta herätyksestä Lapin ih­misten sydämiin. Tietysti myös verraton luonnon kauneus, lo­hijoet ja metsästysmaat.

Huomaan itseni evankelis­taksi siinä, että en voi olla pu­humatta Isän rakkaudesta ihmi­siä kohtaan ja Jeesuksen todel­lisuudesta minun elämässäni. Tämä pulpahtelee esiin sopi­valla ja sopimattomalla hetkel­lä, mutta ei nyt ihan joka hetki ja jokaisessa tilanteessa. Joskus uuden tuttavan kanssa se tulee esiin viidessä minuutissa, jos­kus parin tunnin kuluessa.

Jos pitäisi aloittaa jokin uusi ura, se voisi olla näyttelijä, myyntimies, taiteilija, ninjapo­liisi tai laulaja. Mutta hei, vain viimeinen on kokematta!

Vaimossani Caritassa arvos­tan puhdassydämisyyttä ja rak­kaudellisuutta. Carita on niin kaunis sisältä ja ulkoa! Minä us­kon Caritaan. Hän on suurnai­nen ja tulette vielä kuulemaan hänestä.

Jos saisin ohjata elokuvan, se varmaankin kertoisi siitä, kuinka Vesa-Matti Loiri tulee uskoon Inarinjärvellä. Se olisi oikeastaan dokumentti siitä.

Rakastan keskustella teologi­asta, seurakunnasta, ihmissuh­teista, sydämen kivuista ja nii­den kohtaamisesta, unelmista ja visioista, joissa Jumalan val­takunta ilmestyy tavallisten ih­misten elämässä kaikenlaisena hyvyytenä.

Rukoilen, että Kristuksen läs­näolo minussa olisi enemmän kuin vain Raamatun totuus.

Jeesus merkitsee minulle Herraa ja Pelastajaa, jonka joh­dossa tahdon olla, ja jonka pe­lastavasta armosta olen täysin riippuvainen. Mutta tämän sa­nottuani, tiedän, että kosketan vasta oven karmeja. Hän on se ovi, josta minä olen astunut si­sälle Isän sydämen rakkauteen. Minä tunnen häntä vielä niin vähän. Rakas Jeesus!

Anssi Tiittanen