”Olen kiitollinen perheestä”

Lähi-idässä lähetystyössä toiminut Pirkko Helenius asuu miehensä Jounin kanssa Turengissa. Perheeseen kuuluvat myösJounin lapset Jasmina, Josefiina ja Joonatan. Kuva: Jouni Helenius
Lähi-idässä lähetystyössä toiminut Pirkko Helenius asuu miehensä Jounin kanssa Turengissa. Perheeseen kuuluvat myösJounin lapset Jasmina, Josefiina ja Joonatan. Kuva: Jouni Helenius
Rakkain arkirutiinini on istahtaa työpäivän jälkeen keittiön pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia mieheni Jounin kanssa.

 

En koskaan unohda uskovan esikuvaa, jonka äitini minulle antoi. Äiti rakasti Jeesusta, ja se vaikutti hänen päätöksiinsä. Hän oli antanut Jumalan muovata luonnettaan.

 

Työskentelen terveyskeskussairaalassa auttaakseni vanhoja ihmisiä parempaan elämään. Koordinoin kotiutukseen liittyviä asioita, jotta heidän olisi turvallista elää viimeisiä vuosiaan kotona. Olemme juuri aloittaneet tuon työmuodon, ja on hienoa olla kehittämässä jotakin uutta.

 

Miehessäni Jounissa arvostan luottamusta Jumalaan sekä sitä, kuinka hän haluaa elää Jumalaa lähellä ja kuinka hän osoittaa rakkauttaan minuun.

 

Luonteeltani olen avoin ja joustava tiimipelaaja. Siellä, missä on paljon naurua ja puhetta, siellä on Pirre. Tutustun helposti ihmisiin. Saatan kaupassakin jutella ja vaihtaa reseptejä ventovieraiden ihmisten kanssa.

 

Uusperhe-elämä on kääntänyt elämäni ylösalaisin. Olen onnellinen, että Jumala on antanut minulle perheen. On kivaa, kun on rakkaita ihmisiä, joille kokata ruokaa ja joiden kanssa viettää aikaa.

 

Kirja, joka teki minuun vaikutuksen, on Herbert Schmitdtin Uskollinen kuolemaan asti. Se vakuuttaa Jumalan kaikkivaltiudesta äärimmäisen vaikeissa elämäntilanteissa ja siitä, kuinka Jumala antaa voiman uskolliselle palvelijalleen.

 

Seurakunta on minulle tärkeä, koska siellä on hienoa kohdata Jumalaa yhdessä toisten kanssa. Meillä on hienoja nuoria, joiden kasvua uskossa on upea seurata. Olen ollut lähetystyössä, nyt työskentelen oman toimeni ohessa nuorisotyöntekijänä. Se, että tietää seurakunnan rukoilevan ja kantavan, kun on itse hengellisessä työssä ja mahdollisesti vaikeissakin tilanteissa, on arvokasta.

 

Keväisin nautin pihatöiden tekemisestä yhdessä rakkaani kanssa. On ihanaa nähdä luonnon puhkeavan taas eloon ja kuunnella aamulla herätessä lintujen laulua.

 

Unelmoin, että elämäni vakuuttaisi toiset Jumalan todellisuudesta. Olen aina unelmoinut, että kotini olisi avoin kaikenlaisille ihmisille ja että siellä olisi rakkaudellinen ilmapiiri.

 

Jeesus on elämäni sisältö ja ohjaaja, joka vie elämääni eteenpäin. Hän on antanut minulle niin paljon merkitystä elämääni, että haluan antaa elämäni hänen käyttöönsä.

 

 

Mira Kariluoto

 




10/2016Kirjallisuus:The

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja