”Olen kiitollinen Jumalalle soittamisen lahjasta”

Sami Koivukangas työskentelee Suomen Kansallisoopperassa soolokontrabasistina. Hän on mukana myös Helsingin muusikot ry:n johtokunnassa sekä kotiseurakuntansa Saalemin orkesterissa. Helsingissä asuvan muusikon perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi teini-ikäistä tytärtä.
Sami Koivukangas työskentelee Suomen Kansallisoopperassa soolokontrabasistina. Hän on mukana myös Helsingin muusikot ry:n johtokunnassa sekä kotiseurakuntansa Saalemin orkesterissa. Helsingissä asuvan muusikon perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi teini-ikäistä tytärtä.
Kontrabassoa aloin soit­taa 9-vuotiaana, kun isäni ky­syi musiikkiluokan opettajalta, voisiko näin pieni poika soittaa kontrabassoa. Taisi kotiorkeste­rista semmoinen vielä puuttua huilun, viulun, trumpetin ja pia­non rinnalta.

 

Suomen Kansallisooppera on unelmatyöpaikka! Rakkaasta harrastuksesta on tullut ammat­ti, ja saan päivittäin soittaa mu­siikinhistorian upeimpia teok­sia huippuammattilaisten kans­sa. Soolokontrabasistina vastaan 8-henkisen kontrabassoryhmän taiteellisista päätöksistä ja soitan koko teoksen lisäksi siinä olevat yhden basson soolot.

 

Rentoudun parhaiten ole­malla poissa tutuista ympyröis­tä, joten lomalla suuntaan mie­lelläni pois kotoa. Ympäristön vaihtuessa ja omien tavaroiden puuttuessa viereltä ei heti ajau­du toteuttamaan loputtomia to do -listoja.

 

Vaimoni kanssa olemme hyvä tiimi ja parhaat ystävät. Täy­dennämme hyvin toisiamme, ja vahvuutemme on aina ollut pu­huminen vaikeistakin asioista.

 

Lasteni kanssa keskustelin viimeksi tänään. Pyrimme ko­koontumaan kerran päivässä yhteiselle päivälliselle, jossa jo­kainen voi kertoa päivän kuu­lumisensa.

 

Paras opettajani on ollut edes­mennyt Sibelius-Akatemian kontrabasso-opettajani Jussi Javas, joka oli todella omistau­tunut oppilailleen ja kutsui mei­tä omiksi lapsikseen. Yksi tun­neilta mieleeni syöpynyt lause on: ”Älä selitä, vaan soita!” Toi­mii muuten aika monessa hom­massa…

 

Omasta mielestäni olen seu­rallinen ja ulospäinsuuntautu­nut ekstrovertti, mutta kaipaan myös omaa rauhaa.

 

Asioita, joita vielä haluaisin tehdä, tulee jatkuvasti eteen. Pyrin toteuttamaan niitä sitä mukaa kuin pystyn. Tänä ke­sänä onnistui purjelento, seu­raavaksi haluaisin kokeilla ve­sihiihtoa.

 

Kotiseurakuntani orkeste­rissa haluan palvella kiitolli­suudesta Jumalaa kohtaan hä­nen antamastaan soiton lahjas­ta. Haluan olla myös tukemassa ajatusta seurakuntamusiikin monipuolisesta tarjonnasta. Li­säksi olen vastuussa seurakun­tamme tervetulotiimistä.

 

Luen Raamattua tällä hetkel­lä säännöllisen epäsäännöllises­ti, mutta parin edellisen vuoden aikana olen lukenut Raamatun läpi vuosittain.

 

 

Marika Anttila




40/201

Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan