Ole ymmärrettävä! - Kerro uskostasi selkeästi, selväsanaisesti ja tämän päivän kielellä

1 Väärinymmärrysten viidakossa 

– Oletko kuullut, kun seurakunnassa sanotaan aina ”halleluja”? Mitähän sekin oikein tarkoittaa? 

– Höh, etkö tiedä? Tietysti ”hal” niin kuin ”haluan” ja ”leluja”. Haluan leluja. 

Vuosikymmen sitten, tuolloin 4- ja 6-vuotiaiden lasteni keskustelua sivusta kuunnelleena meinasin tukehtua nauruun! Samalla ihailin sitä, miten loogisen vastauksen lapsi oli mielessään kehittänyt sanalle, jota hän ei ymmärtänyt. 

Jäin miettimään, kuinka paljon seurakuntaelämässä viljellään kielenkäyttöä ja sanontoja, joiden merkitys ei avaudu uudelle sukupolvelle tai satunnaiskävijöille. Tällainen kielikulttuuri voi pahimmillaan nousta kynnykseksi ja vaikeuttaa työn sujumista, evankeliumin etenemistä tai uusien ihmisten tavoittamista. 

2 Vältä ”lääkärin käsialaa” 

Lääkäreitä usein moititaan epäselvästä käsialasta. He kirjoittavat lähetteitä ja reseptejä, jotka vilisevät latinankielisiä termejä, lääkeaineita ja annoskokoja. Potilaan on asteltava apteekkiin saadakseen selkokieliset ohjeet lääkekuuriinsa. 

Päteekö sama meillä seurakunnissa? Meillä on maailman paras lääke ja tunnemme Parantajan, mutta osaammeko antaa ohjeet selkokielellä vai tarvitaanko apteekkari tulkkaamaan sanomaa? 

3 Aivinalangoista lahjavanhurskauteen 

Useissa seurakunnissa ollaan aiheellisesti huolestuneita siitä, että nuoret ja nuoret aikuiset eivät löydä seurakuntayhteyttä. Lisäksi nuoren ja vanhan sukupolven välillä tuntuu helposti olevan ammottava kuilu.

      Sanomamme on iankaikkinen,

      mutta se on esitettävä tämän päivän kielellä.

Eräässä pienessä seurakunnassa koettiinkin myönteinen yllätys, kun nuoret tulivat koko joukolla sunnuntain jumalanpalvelukseen. Mutta puhe, jonka tarkoitus oli ruokkia seurakuntaa, antaa ravintoa ja uskon vahvistusta, vilisikin käsitteitä, joita nuorempien oli vaikeaa ymmärtää. Aivinalangat, lahjavanhurskaus, armotalous, veriylkä ja muu kanaan kielen termistö ei avaudu nuoremmalle sukupolvelle tai vastauskoontulleille. Siksi kielenkäyttö on alue, johon seurakunnissa ja uskovina tulisi kiinnittää huomiota. 

4 Kieli muuttuu jatkuvasti 

Maailma ympärillämme muuttuu, ja kieli sen mukana. Jatkuvasti tulee uusia asioita ja esineitä, joille pitää muotoilla nimi. Englannin kielen vaikutus ja lainasanat muokkaavat kieltämme. Oman höysteensä kieleen tuo myös tekniikan kehitys ja digiaika. 

Vaikka sanomamme on iankaikkinen, sen esiintuomisen tulisi olla selkeää, selväsanaista ja tämän päivän kielellä esitettyä niin, että se voi antaa uutta voimaa ja rikkautta arkielämän haasteiden kohtaamiseen. 

Entä osaammeko kertoa Jeesuksesta lapsille heidän ikätasonsa huomioiden, jotta sanoma tuntuu yhä tuoreelta? Sanat, jotka voivat meille olla itsestään selviä, eivät välttämättä ole sitä lapselle. Eräässä pyhäkoulussa minut keskeytti lapsi, joka kysyi, mitä tarkoittaa ”orpo”. Ymmärtämättömäksi jää silloinkin, kun käyttää lapselle vieraita sanoja. Entä miten huomioimme maahanmuuttajien kokeman kielimuurin? 

5 Puhu puusta 

Kielenkäyttöön, kommunikointiin, evankeliumin kertomiseen ja seurakunnassa opettamiseen liittyy erilaisia tasoja. Alin taso saavutetaan, jos saa sanottua asiansa. Tällä tasolla ei kuitenkaan vielä päästä varmistamaan, onko sanoman sisältö mennyt ymmärrettävällä tavalla kuulijan sydämeen asti kasvattaen hänen uskoaan ja muuttaen niin hänen ajatteluaan kuin toimintaansa. Ylemmällä tasolla saa puolestaan sanottua asiansa niin, että osaa ottaa huomioon, millä tavalla mikäkin uppoaa kuulijoihin. 

Jos esimerkiksi puhuu puusta, yleisössä sahan omistaja miettii heti lautakasaa. Taidemaalari puolestaan näkee sielunsa silmin kauniin metsämaiseman. Rekkakuski ajattelee täyttä tukkikuormaansa. Puuseppä suunnittelee mielessään sorvattua keinutuolia. Loput katselevat puulattiaa kengänkärkiensä alla, eivätkä jaksa keskittyä. 

Hyvin erilaisia ajatusmalleja syntyy välittömästi, vaikka puhutaan vain puusta. Tuo puuaines kuitenkin merkitsee eri ihmisille heidän taustastaan ja kokemuksistaan riippuen täysin erilaisia asioita. Siksi ei voida olettaa, että koko seurakunta ymmärtäisi sanoman juuri sillä tavoin kuin puhuja on sen tarkoittanut. 

6 Apostolien esimerkki 

Jos seurakunta tahtoo tavoittaa uusia ihmisiä yhteyteensä, tulisi sen panostaa myös seurakuntakulttuuriinsa. Tulisi käyttää sellaista kieltä, että ulkopuolisetkin sitä ymmärtävät. 

Apostolien tekojen toisessa luvussa kerrotaan, kuinka Jerusalemiin oli tullut vierailulle ihmisiä eri kansallisuuksista. Sen sijaan, että Pyhä Henki olisi antanut heille kyvyn ymmärtää apostolien kieltä, hän antoikin apostoleille eri kieliä niin, että kaikki nämä Jerusalemiin tulleet ihmiset saivat kuulla evankeliumin omalla kielellään. 

Jos Paavalikin toteaa, että hän pyrki olemaan ”juutalaiselle juutalainen” ja ”kreikkalaiselle kreikkalainen”, niin emmekö myös me panostaisi siihen, että puhuisimme kieltä, jota ihmiset ymmärtäisivät – ikään tai uskossaolovuosiin katsomatta? 

Toisaalta edes Paavali ei ollut varma, että osaisi aina julistaa parhaalla tavalla. Siksi hän rukoili, ”että minulle, kun avaan suuni, annettaisiin oikeat sanat julistaakseni rohkeasti evankeliumin salaisuutta” (Ef. 6:19). Juuri siinä on meidänkin toivomme.