Perjantai 29. maaliskuuta.
Nimipäivää viettää Joonas, Jouni, Joni, Joona, Jonne, Jonni

”Nyt on lupa puhua” – Mistä kriisit kumpuavat ja miten niihin tulisi suhtautua?

Epäily ja kriisit ovat luonnollinen osa elämää. - Pidän sanonnasta, jonka mukaan uskon vastakohta ei ole epäusko vaan varmuus. Erityisesti nykyajassa on tärkeää osata elää epävarmuudessa. Se on mahdollista vain, jos turva ei perustu oikeassa olemiseen vaan jumalasuhteeseen, perheterapeutti Elli Meklin kiteyttää. Kuvituskuva. (Unsplash)
Epäily ja kriisit ovat luonnollinen osa elämää. - Pidän sanonnasta, jonka mukaan uskon vastakohta ei ole epäusko vaan varmuus. Erityisesti nykyajassa on tärkeää osata elää epävarmuudessa. Se on mahdollista vain, jos turva ei perustu oikeassa olemiseen vaan jumalasuhteeseen, perheterapeutti Elli Meklin kiteyttää. Kuvituskuva. (Unsplash)

"Kymmenen vuotta sitten erosin seurakunnasta ja jätin ne kuviot taakseni. Seurakunnan sisäiset ristiriidat, omat uskoon liittyvät vaikeat kysymykset ja elämäntilanteesta johtuva ajankäyttö olivat päällimmäisinä [syinä]. "

 

"Sanoin Jumalalle, että en jaksa enää yrittää etsiä ja olla uskova. En jaksa enää pettyä, kun en saakaan apua ongelmiini. Koin täydellisen hengellisen burnoutin. "

 

Sakarin ja Heidin tarinat ovat esimerkkejä 1990- ja 2000-luvun seurakuntanuorten jakamista uskonkriiseistä METRO 90s–00s -Facebook-ryhmässä. 

Älylliset ristiriidat, pettymykset jumala- ja ihmissuhteissa, hengelliseen suorittamiseen väsyminen sekä loppuunpalaminen seurakunnan vapaaehtoistyössä ovat tuttuja teemoja myös kristitylle terapeutille. 

– Nyt on annettua lupa puhua, ja se onkin yksi Metro- ja Retro-ryhmien parhaista puolista. Toipumisen kannalta monille on tärkeää saada purkaa traumoja siinä kontekstissa, missä ne ovat syntyneet, perheterapeutti Elli Meklin toteaa.

 

 

     Vahvat porskuttavat, vaikka saarnapöntöstä tulisi mitä. 

 

 

Facebook-ryhmien tarinoissa syyt uskonkriisin syntyyn ovat moninaiset. ”Väsyin uskovaisuuden ankaruuteen ja seurakuntaelämän tekopyhyyteen”, Tiina kirjoittaa. ”Tulin ulos ensin hellarikuplasta ja sitten koko protestanttisesta kuplasta. Koko maailmankuvani murentui”, Joose kuvaa. 

Myös Elli Meklin näkee kriisien taustalla monenlaisia tekijöitä. Juurisyy voi olla esimerkiksi epäaito tai suorituskeskeinen seurakuntakulttuuri, elämänkriisit ja pettymykset tai mielenterveysongelmat, kuten masennus, ahdistuneisuus tai OCD eli pakko-oireinen häiriö. 

– Joskus syy on rikki meneminen lapsuuden ihmissuhteissa. Silloin ihminen tulkitsee helposti myös hengellisiä asioita rikkoutuneen minuuden ja haavojen kautta, Meklin toteaa. 

– Jos Jumalaan ei muodostu rakkaudellista suhdetta, kriisejä on odotettavissa, hän lisää. 

 

Usein alkanut kriisi näkyy ulospäin siten, että ihminen jättää seurakuntayhteyden ja hengellisen elämäntapansa. 

”En tällä hetkellä kykene edes säännölliseen raamatunlukuun, koska se tuntuu pakolta ja väkisin uskossa pyristelyltä”, Jutta kirjoittaa Metro-ryhmässä. ”Minkäänlainen muotokristillisyys ei anna mitään, mitkään pakolliset tekemiset ja suorittamiset eivät kiinnosta”, Satu jatkaa. 

Joskus kriisin kohde on ennen kaikkea seurakunta tai sen ihmissuhteet, ei niinkään Jumala. 

– Seurakuntien johtajien pitäisi olla hirveän tietoisia siitä, että he käyttävät valtaa, Meklin huomauttaa. 

Hän muistuttaa tarpeesta hankkia tietoa Jumalan lisäksi myös Jumalan luomasta ihmisestä ja psykologisista lainalaisuuksista. 

– Seurakunnissa on monenlaisista taustoista tulevia ihmisiä – myös niitä, jotka eivät osaa tai uskalla arvioida kuulemaansa. Vahvat porskuttavat, vaikka saarnapöntöstä tulisi mitä, mutta heikommat ovat entistäkin heikommilla.

 

 

      "Jos Jumalaan ei muodostu rakkaudellista suhdetta, kriisejä on odotettavissa."

 

Mekliniä huolettavat erityisesti lapset ja nuoret sekä se, tuetaanko seurakunnissa riittävästi minäkuvan kehittymistä. 

– Jos seurakunnissa tarjotaan vain valmiita vastauksia, nuori ei opi, mitä itse tuntee, tarvitsee ja ajattelee. Silloin prosessi jää vaillinaiseksi. 

Parhaiten minäkuvan kehitystä tukee kyselevä ja keskusteleva opetustyyli – samanlainen kuin Jeesuksella evankeliumeissa. 

– Lasten ja nuorten edessä tulisi olla lakki kourassa ja sillä asenteella, ettei tarjota ylhäältäpäin yhtä itse omaksuttua totuutta, Meklin sanoo. 

– Se auttaa myös älyllisiin kysymyksiin. 

Moni iso kriisi alkaa nimittäin siitä, kun ihminen tajuaa kulkeneensa laput silmillä tai olleensa täysin ulkoapäin ohjautunut. Lasse kirjoittaa kokemuksistaan näin: ”Omaksuin todella tiukan ja mustavalkoisen herätyskristillisen identiteetin. Aikuisemmalla iällä tajusin tuon identiteetin olleen pitkälti ulkoapäin annettu ja kasassa vain ryhmäpaineen ansiosta.” 

Erityisen vahingollista ulkoapäin tulleen identiteetin varassa eläminen on silloin, kun se ajaa hengelliseen työhön. 

– Olenkin sanonut, että jos olet vähän yli kaksikymppinen etkä ole kytköksissä omiin todellisiin ajatuksiisi ja tunteisiisi, ei ole aika lähteä Herran työhön vaan terapiaan, Meklin toteaa. 

 

Ovat juurisyyt sitten mitkä tahansa, asiasta keskustelu ja peilin saaminen toisesta ihmisestä ovat tärkeitä askelia toipumisessa. 

”Minun tieni tästä käännekohdasta eteenpäin on sisältänyt kasoittain kirjoja, podcasteja, YouTube-videoita ja keskusteluita. Parhaita ovat olleet eri näkemyksiä edustavat debatit”, Sakari kuvaa. Joose kirjoittaa: ”Suurin apu tässä mun uskonkriisissä oli muutama sparraaja, joka ei luovuttanut silloin, kun ite en enää vaan jaksanut. –– Pari valveutunutta ikäistäni teologia vastasi mun epäilyksentäyteisiin kysymyksiini. He suhtautuivat mun kriisiini niin, että tää mitä nyt tapahtuu, on ihan normaalia, eikä tartte hyperventiloida ja olla hädissään.” 

Yksi apuväline kriisin selättämiseen löytyykin Joosen tarinasta: se, että kriiseihin suhtauduttaisiin terveinä ja elämään kuuluvina asioina. 

– Olisi tärkeää, että se myös sanottaisiin ihan ääneen seurakunnissa. Kriisien ei tulisi olla kauhea poikkeus, joka pitäisi äkkiä tukahduttaa. Päinvastoin: kun kriisin selättää, elämästä tulee oman näköistä ja aikaisempaa laadukkaampaa, Elli Meklin painottaa. 

Samaa puhuvat myös kokemustarinat. Esimerkiksi Heidi summaa uskonkriisinsä päätöksen näin: ”Siitä alkoi uus matka, jossa itse en oo yrittänyt mitään, mutta Jeesus on kohdannut mua ja oon oppinut tuntemaan häntä ihan uudella tavalla! –– Oon saanut eheytyä hengellisen väkivallan traumoista ja nähdä Jeesuksen sellaisena kuin hän oikeasti on! Ja hän on ihana!!!!” 

 

Uskonkriisiä käsittelevät tarinat on poimittu METRO 90s–00s -Facebook-ryhmästä. Henkilöiden nimet on muutettu. 

Elina Rautio

 



UUTISET