Niin kiire ei saa olla, ettei ehdi rakastaa

Kangasalla asuvat Tanja ja Jukka Kajava hoitavat avioliittoaan arjessa huomioimalla toista ja järjestämällä yhteistä aikaa. He ovat mukana myös avioparityössä seurakunnassa ja leireillä.
Kangasalla asuvat Tanja ja Jukka Kajava hoitavat avioliittoaan arjessa huomioimalla toista ja järjestämällä yhteistä aikaa. He ovat mukana myös avioparityössä seurakunnassa ja leireillä.
Kangasalla asuvan Kajavan perheen arki on hektistä. Viisitoista vuotta avioliitossa olleet  Tanja ja Jukka myöntävät, että välillä yhteinen aika rajoittuu vain yhdessä nukkumiseen.

– Sellaisia viikkoja pyrimme kuitenkin välttämään ja varaamaan iltoja myös perheen yhdessäoloon. Myös loma-aikoina olemme yhdessä koko perhe, Kajavat kertovat.

Tanja on ateriapalvelujen tuotannonsuunnittelija ja Jukka esimiehenä VR:llä. He ovat molemmat opiskelleet korkeakoulututkinnon työn ohessa lasten ollessa vielä pieniä. Rakkaus seurakuntaan näkyy siinä, että pari on mukana avioparityössä, maahanmuuttajatyössä, musiikissa ja lapsityössä – ja riittääpä aikaa vielä median parissa häärimiseen.

Voi oppia kuuntelemaan

Miten ihmeessä Kajavat ehtivät vielä parisuhdettakin hoitamaan?

– Toimimme vapaaehtoisina ryhmänvetäjinä avioliittoleireillä ja olemme mukana seurakunnan avioliittotyötiimissä. Näissä työmuodoissa avioliittomme tunnesuhde on syventynyt. Leirit ovat tuoneet meille ymmärrystä siitä, kuinka tärkeää on hoitaa avioliittoa.

Arjen keskellä suhteen hoitaminen tarkoittaa sitä, että on tehtävä tietoisia valintoja puolison hyväksi.

– Toistemme kuunteleminen ja ymmärtäminen on joskus haastavaa, mutta olemme opetelleet sitä ja kehittyneetkin siinä.

Tanja ja Jukka ovat sitä mieltä, että henkilökohtainen suhde Jumalaan on yksi tärkeimmistä vaikuttimista onnelliseen elämään ja avioliittoon.

Pariskunnalla on 7-, 11- ja 13-vuotiaat tytöt, joten vanhempien on jo helpompi järjestää kahdenkeskistä aikaa – piipahtaa vaikka yhdessä kaupassa tai käydä lenkillä.

– Joskus järjestämme lapset hoitoon ja teemme jotain mukavaa yhdessä.

Mies jarrutti mutta innostui

Tanja ja Jukka Kajava arvelevat synkkien avioerolukujen taustaksi sitä, että apua haetaan liian myöhään – silloin kun tahtoa suhteen korjaamiseen ei enää ole.

– Avioliittoleireillä olemme tavanneet pariskuntia, joille leiri on ollut viimeinen oljenkorsi hajoamassa olevaan parisuhteeseen. He ovat löytäneet avun ja jatkaneet onnellisesti yhdessä.

Mies painaa usein jarrua, kun aletaan puhua leirille osallistumisesta. Jukka myöntää, että alkuun näin oli heilläkin. Kun ensimmäinen leiri oli käyty, Jukka ehdottikin jo toiselle leirille lähtöä.

Leireiltä Kajavat ovat saaneet hyviä ja käytännöllisiä vinkkejä kommunikointiin, kuuntelemiseen ja tunteiden ilmaisuun.

– Olemme tutustuneet toisiimme paremmin ja vaihtaneet ajatuksia aiheista, joista ei välttämättä muuten olisi koskaan tullut puhuttua.

Lapsiperheille seurakunnan tukea

Kajavat puhuvat säännöllisen suhteen hoitamisen puolesta. Silloin luottamus säilyy, vaikka joskus riideltäisiinkin, eikä suhteessa tapahdu erilleen kasvamista.

Jumalasuhdetta on myös hoidettava. Kajavat pitävät tärkeänä, että lapsiperheet kokevat olonsa tervetulleiksi seurakuntaan.

– Yhteys toisten uskovien kanssa on tärkeää kaikissa elämän vaiheissa. Myöskään avioliittoa vahvistavien aiheiden esillä pitämistä seurakunnassa ei pitäisi unohtaa.


Tanja Katajisto


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja