Näytä värisi rohkeasti - Rakkaudellinen palveleminen ja omakohtaisten kokemusten kertominen ovat nykyajassa toimivia tapoja pitää uskoa esillä

Minni Heinilä 

”Jeesus pelastaa” -tekstillä varustettuja vaatteita. Evankelioivien laulujen laulamista kadunkulmassa. Traktaattien sujauttamista vastaantulijoiden käteen. Väittelyitä siitä, miksi juuri kristinusko on ainoa oikea tie. 

Tältä näytti takavuosina herätyskristittyjen käsitys siitä, miten uskoa tuli ilmentää ja ilosanomaa viedä eteenpäin. 

– Valitettavasti evankelioinnista on tullut joillekin uskoville kirosana, ja sitä sävyttävät syyllisyyden ja häpeän tunteet, Helsinki Vineyard-seurakunnan johtava pastori Ari Puonti sanoo. 

– Moni tuntee alamittaisuutta, koska ei koe itseään ekstrovertiksi evankelistatyypiksi. 

Evankelistoja on ehkä vain 10–15 prosenttia uskovista. Raamatun mukaan evankelistojen tulisi varustaa seurakuntalaisia palvelutyöhön ottaen huomioon, että kaikki eivät ole ihmistyyppinä evankelistoja. 

Puontin mielestä myös Raamatun kehotus julistaa ”sopimattomalla hetkellä” on ymmärretty väärin. 

– Eräs uskova huusi bussissa ”Jeesus pelastaa” juuri ennen kuin pakeni ulos bussista. Hän toimi ”evankelioimispakon” ajamana eikä uskaltanut kohdata ihmisiä. En usko, että kyse on tästä. 

Mikä sitten olisi ”sopimaton hetki”? 

– Eräs punttisalikaveri valitti, että tuli aina petetyksi yhden illan suhteissaan. Totesin, että sisimpäsi ei tyydyty naisista, vaan ainoastaan Jeesus voi täyttää sisimpäsi tyhjiön. Se upposi. Jumala avaa mahdollisuuksia epäsopivissa tilanteissa, Puonti pohtii. 

Ristin Voitto kysyi lukijoilta, miten kristityt nykypäivänä näyttävät värinsä. Vastauksissa korostui pyrkimys elää omien arvojen mukaan arjessa ja tuoda uskoa esille luontevasti ilman sen alleviivaamista. 

Vastaajat olivat kuitenkin valmiita kertomaan uskostaan ja Jeesuksesta sopivan hetken tullen. 

– Pyrin elämään niin, että sanat ja teot ovat samassa linjassa. Usko pukkaa varmaan puheissa läpi, mutta vältän ”tuputtamista”. Myös somessa pyrin pitämään uskoa esillä sopivassa suhteessa ja luontevalla tavalla, eräs vastaaja sanoo. 

– Toivon, että elämäni ja arvoni todistavat arjessa. Toki luontevan tilaisuuden tullen myös keskustelen uskonasioista. 

Todistamispakko (nuoruuden opetus ”sopivasta ja sopimattomasta hetkestä”) on ahdistanut minua pitkälle keski-ikään saakka, kunnes vapauduin siitä, toinen lukija kertoo. 

Muun muassa ikääntymisen nähtiin tuoneen malttia uskon esillä pitämiseen. 

– Enää ei niin paljoa tule ”hyökkäiltyä” ihmisten kimppuun, vaan tulee odoteltua vastapuolen avausta. Ikä on varmaan tuonut tasaisuutta ja elämä kokemusta. Into on kuitenkin edelleen sama kuin 20 vuotta sitten, eräs vastaaja sanoo. 

– Vuosien myötä malttia on tullut enemmän, mutta evankeliumi ei ole muuttunut miksikään. Käytännön tekoja ja rinnalla kulkemista on nyt hieman enemmän, toinen arvioi. 

Tällä vuosituhannella maailma on muuttunut nopeasti. Kristillisen yhtenäiskulttuurin aika on ohi, mikä haastaa kristittyjä. Onko yhteiskunnan kielteisemmäksi muuttunut suhtautuminen kristinuskoa kohtaan saanut uskovat arkailemaan värinsä näyttämisessä? 

Osa vastaajista kokee, ettei epäröi tuoda esiin uskoaan. Toisia se taas pelottaa, erityisesti tietynlaisissa tilanteissa. Eräs mainitsi pelkäävänsä, että usko vaikeuttaisi työnsaantia. 

– Arkailen tuoda uskoani esille isommassa joukossa, jossa ihmiset puhuvat liberaaleista arvoistaan. Kerran työpaikallani haukuttiin läheiseni yleisönosastokirjoitusta, jossa hän puolusti naisen ja miehen välistä avioliittoa. Kun rupesin puolustamaan läheistäni ja kerroin oman kantani, aloin itkeä. Lopulta nämä toisin ajattelevat lohduttivat minua, eräs vastaaja kertoo. 

– Moni pelkää leimautuvansa suvaitsemattomaksi, jos tuo ilmi, että kannattaa konservatiivisia arvoja. Mutta tässä ajassa on myös mahdollisuus. Ihmiset tulevat nykyään kaapista ulos mitä erilaisimpien mielipiteiden ja ominaisuuksien kanssa. Mekin saamme olla rohkeasti erilaisia. Meillä ole mitään hävettävää, Puonti kannustaa. 

Vaikka kaikki eivät ole evankelistoja, jokainen uskova on kutsuttu todistamaan totuudesta. 

Mutta miten tehdä se, kun tämän ajan ihmiset eivät enää usko yhteen totuuteen? 

– Jos yritämme vakuuttaa ihmisille järjellisesti, että meillä on totuus, he kokevat, että asetumme heidän yläpuolelleen. Vastakkainasetteluita ja väittelyitä tulee välttää. Sen sijaan voimme sanoa, että emme tiedä vastauksia kaikkeen, mutta olemme yhteydessä totuuteen, joka on persoona, Jeesus, Puonti sanoo. 

Hänen mukaansa on hyvä löytää tarttumapintoja, jotka ovat yhteisiä niin uskoville kuin ei-uskovillekin: olemme syntisiä, vajavaisia ja inhimillisiä. Nöyrä, palveleva asenne on tärkeä. 

– Jeesuskin tuli palvelemaan eikä palveltavaksi. 

Lisäksi täytyy ymmärtää, minkälaisessa maailmassa ihmiset nykyään elävät.  

– Ota selvää heidän ajattelustaan. Perehdymmehän me lähetyskentälle lähtiessämmekin paikalliseen kulttuuriin ja opettelemme maan kielen, Puonti vertaa. 

– Suomalaiset ovat vieraantuneita jopa kristinuskon perusasioista. Seurakuntien työntekijöiden tulisi ajatella itseään ennemmin lähetystyöntekijöinä kuin paimenina, kun halutaan tavoittaa uusia ihmisiä. 

Ari Puonti on tehnyt paljon Healing on the Streets -työtä, jossa mennään kadulle tarjoamaan ihmisille rukousta ja sitä kautta mahdollisuutta parantua. Siinä ihmisiä lähestytään heidän tarpeistaan käsin. 

– Ihmiset suhtautuvat yleensä myönteisesti siihen, kun heidän puolestaan halutaan rukoilla. Silloin ei olla käännyttämässä heitä vaan ollaan heidän puolellaan. Moni kokee sen välittämisenä. 

Rukouksen merkitystä ei voi korostaa liikaa, kun haluaa elää uskoa todeksi. Rukouksen kautta Jumala avaa tilanteita, joissa saamme todistaa. 

– Kulkiessani arjessa siunaan ihmisiä mielessäni, autan missä voin, tutustun ihmisiin ja kerron oman tarinani. Kerron evankeliumin selkeästi ja tilanteen tullen johdatan ihmisen Jeesuksen yhteyteen, eräs Ristin Voiton lukija kuvailee. 

– Haastoin keväällä seurakuntalaisia rukoilemaan säännöllisesti kolmen läheisensä puolesta. Tämän seurauksena neljä ihmistä tuli uskoon ja meni kasteelle, Puonti kertoo. 

Tarvitaan myös julistusta, rakkautta ja ennen kaikkea Pyhän Hengen voimaa. 

– Ihmisten hengelliseen pimeyteen eivät lopulta tehoa järkipuheet tai muut inhimilliset keinot vaan Pyhä Henki. Kun rukoillaan Jeesuksen nimessä, Pyhä Henki on paikalla, ja silloin alkaa tapahtua.