Näkökulma: Totuus ja vuorovaikutus vievät kasvuun

(01.12.2022) ”Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen”, sanotaan Kolossalaiskirjeessä (3:9–10). 

On tärkeää, että puhumme totta toisillemme ja olemme rehellisiä niin itsellemme kuin muille, sillä Jumalahan tietää täysin meidän elämämme. Raamatun mukaan elämämme on jatkuva prosessi, jossa me kasvamme parempaan Jumalan tuntemiseen ja jopa pääsemme lähemmäksi hänen ominaisuuksiaan.

Saako olla heikko ja tarvitseva, vai pitääkö olla vain palava ja aina valmis palvelemaan?

Edellä mainittu voi kuulostaa vaatimukselta, mutta todellisuudessa se saattaakin olla parasta ja mielenkiintoisinta, mitä meille elämässä kohdalle osuu. Päihde- ja riippuvuusongelmien kohdalla muutos on selkeästi nähtävissä jopa ulkoisesti, mutta tämä sama prosessi tapahtuu jokaisessa meissä. 

Vauvan kehitykselle on välttämätöntä vuorovaikutus läheisten kanssa. Uskon, että me kaikki opimme parhaiten vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja samanaikaisesti peilaten asioita Vapahtajamme kanssa. Meidät on tarkoitettu yhteyteen Jumalan ja lähimmäisten kanssa. Vuorovaikutuksessa on tärkeää puhua ja kuunnella – niin toisia kuin itseään. 

Henkilökohtaisesti saan usein ahaa-elämyksiä juuri silloin, kun pohdiskelen asioita yhdessä jonkun toisen kanssa. Esimerkiksi kun juttelin miniäni kanssa elämän unelmista, syntyi tällainen ajatus loppuelämäni sisällöksi: toivon, että voisin elää Hyvällä Tuulella, eli voisin elää Pyhän Hengen johdatuksessa, hyvillä mielin ja hyvin ihmissuhtein läheisteni kanssa. 

Kan-kodeissa kuntoutuksen ytimessä ovat henkilökohtaiset ja ryhmissä tapahtuvat keskustelut, joissa jokainen pääsee pohtimaan omaa tilannettaan ja löytämään uutta elämänsisältöä vanhan tilalle. On tärkeää, että itse pystyy sanoittamaan, missä on menossa ja mihin haluaa elämänsä menevän. 

Kun pohjana on vielä Jeesuksen sovitustyö sekä armo ja rakkaus rakennusaineina, niin kuntoutuminen edistyy. Vaikeiden, usein myös häpeällisten, asioiden rehellinen tunnistaminen, tunnustaminen ja ääneen lausuminen antaa hyvän lähtökohdan kasvulle ihmisenä ja jopa Jumalan kuvana. 

Ja tätähän meidän kaikkien pitäisi saada tehdä. Jokaisella pitäisi olla ystävä tai useampikin, jonka kanssa pohtia haastavia tilanteita, mitä elämässä vastaan tulee. 

Seurakunnastahan tällaisia ystäviä löytyy – vai löytyykö? Onko seurakunta yhteisö, jonka keskellä saa olla heikko ja tarvitseva, vai pitääkö olla vain palava ja aina valmis palvelemaan? Onko sinulla luotettavaa henkilöä, jolle voit vapaasti kertoa, mitä sinulle kuuluu? 

Välillä mietiskelen, olenko laiminlyönyt kuuntelun, kun olen niin innokas puhumaan. Joulu on tulossa, ja voisimme kokeilla kuuntelemisen lahjaa ja tarjota lähimmäisille aikaa, jolloin kiinnostuneena ja rauhassa voisimme kuunnella hänen tarinaansa. 

Jeesus syntyi tänne meitä varten, ja hän todella kohtasi ihmisiä heidän elämäntilanteissaan. Me saamme tehdä sitä samaa. 

Jouko Vuorenniemi

Kirjoittaja on Kan ry:n toiminnanjohtaja.