Näkökulma: Onko herätys täällä?

Voisikohan olla niin, että Jumala on silmiemme edessä vastaamassa rukouksiimme, Tino Grönfors pohtii kertoessaan romaninuorten parissa vaikuttavasta herätyksestä.
Voisikohan olla niin, että Jumala on silmiemme edessä vastaamassa rukouksiimme, Tino Grönfors pohtii kertoessaan romaninuorten parissa vaikuttavasta herätyksestä.

Viime aikoina on paljon puhuttu herätyksestä ja sen kaipaamisesta sekä odotettu, että Jumala lähettäisi jostain meille voimakkaan herätyksen. Kaiken aikakautemme keskellä lisääntyvän pimeyden keskellä ainakin itsessäni olen joskus huomannut ehkä jo uskonkin herätyksen tuloon hiipuvan. Monissa seurakunnissa kastekokoukset ovat käyneet harvinaisiksi ja seurakuntalaisten ikääntyessä väkimäärä uhkaa vähentyä pelottavasti. 

 

Näiden realiteettien keskellä kuitenkin edelleen lähetyskäsky on voimassa ja seurakuntien perustehtävä on evankelioida ympäröivää maailmaa. Edelleen Jumalan sana lupaa, että evankeliumi on muutosvoima, joka voi muuttaa jokaisen ihmisen elämän. Tähän uskoen myös Elämä ja Valo -järjestönä olemme halunneet tehdä seurakuntien kanssa yhteistyötä rukoillen ja uskoen, että vielä Jumala liikkuu kansamme keskellä. Rehellisesti sanottuna joskus on näyttänyt siltä, että kyllä ihmisten herääminen on hidasta, vaikka kuinka yrittäisi parhaansa.

 

 

      Syystä tai toisesta nuoret ovat vain alkaneet heräämään evankeliumin totuudelle.

 

Aivan viime kuukausina olemme kuitenkin yllättäen alkaneet kuulla samanaikaisesti eri puolilta maatamme samanlaista viestiä: romaninuoria on alkanut sankoin joukoin tulla uskoon – ja vieläpä hyvin vanhanaikaisesti tulemalla synnintuntoon, syntejä tunnustamalla, hylkäämällä ne ja parannusta tehden. Äskettäin tein puhelukierroksen, jossa kyselin eri paikkakunnilta uskoon tulleiden romaninuorten määriä, ja lyhyellä matematiikallani pääsin helposti noin 150 uskoon tulleeseen. 

Haluan heti myös alleviivata, että ilmiö ei ole Elämä ja Valo -työn ansiota ja on muutenkin tapahtunut ilman yhteistä tekijää. Syystä tai toisesta eri puolilla samanaikaisesti nuoret ovat vain alkaneet heräämään evankeliumin totuudelle. Siksi uskallankin uskoa, että tämä on ollut Jumalan aikaansaamaa, jossa on ilo olla myös mukana. 

 

Herätys tuo aina mukanaan myös haasteita. Usein rukoilemme ja kaipaamme Jumalan antamaa herätystä, mutta valmistaudummeko kuitenkaan siihen, kun Jumala vastaa rukoukseemme? Onko meillä valmiutta ottaa uskoon tulleita vastaan, kohdata heitä rakastaen, opettaa ensiaskeleissa eteenpäin sekä – ehkäpä se kaikista vaativin – kulkea heidän rinnallaan? 

Haastankin teitä, seurakuntien ihmiset, huomaamaan myös nämä viime aikoina uskoon tulleet romaninuoret ja ohjaamaan heidät mukaan seurakunnan elämään. Uskon, että heissä on niitä ihmisiä, jotka Jumala haluaa asettaa elämään ja palvelemaan juuri sinun seurakuntasi keskelle. Ehkäpä he ovatkin vastaus teidän rukouksiinne! 

 

Olen joskus kuullut puhuttavan sellaisistakin profetioista, että kun Jumala laskee romanien pariin herätyksen ja uskoon tulleita ihmisiä tulee sankoin joukoin seurakuntien keskelle, alkaa se leviämään myös laajemmin muihin ihmisiin.  

En tiedä, ovatko nämä profetiat kuinka totta ja oikeassa, mutta se on varmaa, että uskoon tulleet tuovat seurakunnan keskelle aina uutta elämää, jota meidänkin herätysliikkeemme seurakunnat monin paikoin kaipaavat. 

Voisikohan olla niin, että Jumala on silmiemme edessä vastaamassa rukouksiimme? 

 

Tino Grönfors 

 

Kirjoittaja on Elämä ja Valo ry:n toiminnan koordinaattori.




40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja