Maanantai 28. marraskuuta.
Nimipäivää viettää Heini, Sten

Näkökulma: Maailmankonferenssi korealaisittain

Tapahtumassa jäi kaipaamaan afrikkalaisten julistajien osuutta, joka on globaalin helluntailaisuuden kannalta hyvin keskeinen, Esko Matikainen kertoo. - Monille afrikkalaisista ei oltu myönnetty viisumia Etelä-Koreaan.
Tapahtumassa jäi kaipaamaan afrikkalaisten julistajien osuutta, joka on globaalin helluntailaisuuden kannalta hyvin keskeinen, Esko Matikainen kertoo. - Monille afrikkalaisista ei oltu myönnetty viisumia Etelä-Koreaan.

(3.11.2022) Seurakunnan johtaja, tohtori Young Hoon Lee astuu puhujapulpettiin. Hän pyytää yleisön seisomaan, ja sitten kaikki huutavat yhteen ääneen kolmesti: ”Herra, Herra, Herra!” Valtavat kirkkourut alkavat soida, ja pastori Leen johdolla tuhannet seurakuntalaiset rukoilevat kovaan ääneen kielillä puhuen. Äänten pauhu on valtava. Muutaman minuutin rukouksen jälkeen pastori soittaa kelloa. Urut vaikenevat ja rukouksen pauhu katkeaa kuin veitsellä leikaten. 

Olemme Etelä-Korean Soulissa, jossa maailman suurin helluntaiseurakunta, Yoido Full Gospel Church isännöi Helluntaiherätyksen 26. maailmankonferenssia. Vaikka kyse oli kansainvälisestä konferenssista, oli paikallisen seurakunnan tavat ja kansallinen väri vahvasti esillä. 

 

Maailmankonferenssin järjestää Pentecostal World Fellowship (PWF), joka on globaali helluntaikirkkoja ja liikkeitä yhdistävä verkosto. Maailmankonferenssi antoi laajan näkökulman tämän päivän helluntailaisuuteen. Puhujia oli paljon, ja samassa tilaisuudessa saattoi olla kolmekin saarnaa. 

Tapahtumassa jäi kaipaamaan afrikkalaisten julistajien osuutta, joka on globaalin helluntailaisuuden kannalta hyvin keskeinen. Afrikkalaisten puuttuminen johtui pitkälti siitä, että Etelä-Korea ei myöntänyt viisumeita läheskään kaikille tulijoille ja noin 3 000 konferenssivierasta jäi tulematta viisumiongelmien vuoksi. 

Konferenssin teema suomennettuna oli ”Helluntailainen herätys seuraavalle sukupolvelle”. Niinpä puheissa ja kanavissa kyllä puhuttiin seuraavasta sukupolvesta, mutta nuoren sukupolven puhujia ei juuri lavalla näkynyt. Heitä edusti vain yksi musiikkiryhmä, joka esiintyi lähinnä ennen varsinaisten tilaisuuksien alkua ”lämppärinä”. 

 

Konferenssin hienossa päätöstilaisuudessa huomioitiin kauniilla tavalla Arto Hämäläisen mittavaa uraa PWF:n lähetyskomission perustajana ja pitkäaikaisena puheenjohtajana. Puheenjohtajaksi siirtyi Max Barroso, joka on toiminut komission varapuheenjohtajana. Arto Hämäläinen on ollut myös PWF:n Advisory Boardin jäsen, ja tämä tehtävä siirtyi nyt Esko Matikaiselle seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Päättäjäisjuhlassa esitettiin Suomen tervetulovideo seuraavaan Maailmankonferenssiin, joka on Helsingissä 2025. 

Suomesta Soulissa oli kaikkiaan 17 henkilön joukko. Ryhmä koostui kanavapuhujista ja erilaisten komissioiden jäsenistä, joilla oli kokouksia konferenssin aikana. Seitsemän suomalaista tutustui PWF:n erityisvieraina konferenssin järjestelyihin ja taustaorganisaatioon sekä neuvotteli tulevan Helsingin konferenssin järjestelyistä. Mukaan kertyi paljon tarpeellista taustatietoa ja tärkeitä kontakteja Soulin konferenssin vastuunkantajiin sekä sitä edeltäneen Calgaryn konferenssin järjestäjiin. 

 

Maailmankonferenssi pidetään kolmen vuoden välein. Vaikka väli ei ole pitkä, monissa keskusteluissa todettiin, että maailma on muuttunut monella tavalla sitten viime konferenssin. Vuoden 2019 Calgaryn konferenssin jälkeen olemme eläneet covid-pandemian ja Ukrainan sodan aikaa, ja huolestuneina mietimme energiakriisiä ja tulevaa talvea. 

Miltä mahtaakaan maailma näyttää kolmen vuoden kuluttua, kun konferenssia pidetään Helsingissä? 

 

Esko Matikainen 

 

Kirjoittaja on Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja. 



UUTISET