Näkökulma: Laulu mielen täyttää

Musiikin merkitys ihmiselle on kiistaton. Se voi tuottaa voimakkaita tunnemuistoja ja näin liittyä vahvasti tunteisiin. Usein musiikki tuo hyvää oloa ja vähentää stressiä. Se lievittää ahdistuneisuutta ja kipua ja voi helpottaa masennusta. Musiikki myös stimuloi aivoja ja aktivoi aivoissa useita tunteisiin, kognitioon ja motoriikkaan liittyviä alueita. 

Musiikki voi vaikuttaa terveyteen parantavasti, ja sitä verrataankin jopa lääkkeisiin ja terapiaan. Useissa tutkimuksissa on myös todettu lasten musiikkiharrastuksen edesauttavan aivojen kokonaisvaltaista kehittymistä.

Musiikin vaikutukset ihmiseen olivat psykiatrian erikoislääkäri Kirsi-Maria Haapasalo-Pesun luennon aiheena Helluntaiseurakuntien musiikki ry:n viimesyksyisellä musiikkiristeilyllä. Hänen mukaansa musiikin terveysvaikutusten saamiseksi kyseessä täytyy olla kuuntelijan lempimusiikki. 

Me kaikki olemme kokeneet, kuinka lempikappaleen kuuntelu antaa suurta mielihyvää ja nostaa mielialaa. Aivokuvaukset kertovat, että mielimusiikkimme sävelet aiheuttavat liikettä niillä aivoalueilla, jotka säätelevät muistia, tunteita, vireyttä, huomiokykyä ja käsitteellistä ajattelua. Lempimusiikki aktivoi myös niitä aivojen rakenteita, jotka yleensä tarvitsevat hyvin voimakkaan mielihyvää tai pelkoa aiheuttavan ärsykkeen. Musiikki saa tämän saman vaikutuksen aikaan ikään kuin huomaamatta. 

Jokaisella on oma musiikkimakunsa, ja joskus jopa kiivailemme siitä, mikä on parasta ja oikeaa musiikkia: vanha kitarakuorolaulu vai oma, juuri YouTubessa julkaistu biisi. 

Tiedot aivojemme toiminnasta osoittavat, että myös musiikin hengelliset vaikutukset ovat yksilöllisiä. Tätä totuutta on turha kiistää tai yrittää muuttaa. 

Vuosia sitten opiskellessani musiikkiterapiaa opintoihini kuului harjoittelujakso. Tein sen pienluokassa samassa yläkoulussa, joka oli silloinen työpaikkani. Pienluokassa oppilaat olivat käytöshäiriöiden, koulupinnauksen ja monen muun ongelman takia. Musiikin tunnit olivat maanantaiaamuisin, ja ajoitus oli haastava. Oppilaat tulivat, jos tulivat, ja usein myöhässä. 

Ensimmäisen oppitunnin tervehdys oli herättävä: ”Mitä sä täällä teet? Me ei tehdä mitään musiikkia. Jos sä pakotat, me tapetaan sut.” Siitä alkoi retki musiikin ihmeelliseen maailmaan. 

Usein aamun ensimmäinen tunti meni jutellessa. Oppilaat kertoivat liian vauhdikkaasta viikonlopustaan. He tarvitsivat kuuntelijaa. Musiikkia tehdessään he samalla pääsivät ilmaisemaan tunteitaan. 

Yksi oppilas pyysi kerran, että laulettaisiin ja soitettaisiin heille tärkeä laulu, Rakkaus on lumivalkoinen. Se laulettiin kerran, sitten uudelleen, ja loppujen lopuksi taidettiin sama laulu laulaa oppilaiden pyynnöstä kymmenen kertaa. Laulun sanoma ja melodia vangitsivat rikkinäiset nuoret ja hoitivat heitä. 

Keväällä sitten sain tältä luokalta mieleenpainuvan kiitoksen: ”Jos sä et tuu ensi syksynä meitä opettamaan, me tapetaan sut.” 

Markku Sandberg 

Kirjoittaja on director musices ja Helluntaiseurakuntien musiikki ry:n puheenjohtaja.