Näkökulma: Lahja 70-vuotiaalle raamattuopistolle

Ilman kannattajajäsenten tällä hetkellä yli 100 000 euron vuosittaista panosta opisto ei olisi selviytynyt. Isossa Kirjassa arvostetaan sekä vuosittaisen kannatusmaksun maksavia opiston ystäviä kuin ainaisjäseniä.
Ilman kannattajajäsenten tällä hetkellä yli 100 000 euron vuosittaista panosta opisto ei olisi selviytynyt. Isossa Kirjassa arvostetaan sekä vuosittaisen kannatusmaksun maksavia opiston ystäviä kuin ainaisjäseniä.

Tänä vuonna on vietetty Iso Kirja -opiston 70-vuotismerkkivuotta. Vuoden kohokohtana voitaneen pitää Juhannuskonferenssin juhlatilaisuutta, jossa opiston historiaa muisteltiin myös suuren retrokuoron tahdittamana. Huolimatta konferenssin aiempaa pienemmästä kävijämäärästä ja myyntituotosta Isolle Kirjalle kerättyjen kolehtien osuus ylsi kuitenkin budjettilukemiin – kuin lahjana juhlivalle opistolle. 

 

Opisto on aina ollut tärkeä lahjoituskohde herätysliikkeelle. Kun Paimion seitsemän vuoden jälkeen aloitetiin Katinalan opiston rakentaminen, silloinen puheenjohtaja Eino Ahonen totesi, että hanketta voitiin pitää ”hullun yrityksenä”. Yritykseen kuitenkin ryhdyttiin, sillä luotettiin kenttäväen sitoutumiseen. Rakentaminen tapahtui talkoilla ja Ristin Voitto -lehdessä esitetyt keräysvetoomukset ”lämpömittareineen” saivat aikaan ihmeitä – jopa niin, että ilmoitettiinpa lehdessä kerran ilouutinen: ”Mittari särkyi!” Vetoomukset sisälsivät myös vahvan hengellisen viestin: ”Annamme Herralle – uutta opistoa varten”.

 


       Lehdessä esitetyt keräysvetoomukset ”lämpömittareineen”

       saivat aikaan ihmeitä.

 

Katinalan vihkiäisjuhlien yhteydestä syksyllä 1959 alkoi myös elokeräysperinne. Idean isä, Helsingin Saalem-seurakunnan johtaja Eino I. Manninen (toinen legendaarinen Eino), oli esittänyt kevään työntekijäpäivillä Kouvolassa, että seurakunnissa järjestettäisiin syksyllä viikon mittainen keräys opiston hyväksi. Manninen kehotti seurakuntalaisia muun muassa pidättäytymään keräyksen aikana kahvinjuonnista ja antamaan säästyneet kahvirahat opistolle. 

Perinteinen elokeräys on viime vuosina luonnollisesti muuttunut enemmän ”eurokeräykseksi”. Lisäksi elokeräystä on toteutettu seurakunnissa muun muassa järjestämällä lounas- tai kahvitarjoiluja opiston hyväksi. Mannisen idea kahvista kieltäytymisestä on ikään kuin kääntynyt toisinpäin: kahvin nauttimisellakin voidaan tukea opistoa. 

 

Yksi merkittävä lahjoitustapa opistolle lähes alusta asti on ollut kannattajajäseneksi liittyminen. Jo opiston ensimmäinen johtaja Toivo Heikkinen korosti kannattajajäsenten tärkeyttä viittaamalla saarnaaja Lauri Hokkasen sanoihin: ”Minä annan raamattuopistolle perinnön. Perustamme Raamattuopiston kannatusyhdistyksen! Se tulee taloudellisesti tukemaan opiston toiminnan. Minä luotan uskoviin. Miksi en luottaisi heihin, koska Jumalakin luottaa heihin ja on asettanut koko toiminnan heidän varaansa? Ja jos me muistutamme ja kehotamme heitä, ovat he valmiit kantamaan osuutensa kuormasta” (Jouko Ruohomäki: Yhden kirjan koulu, Aikamedia 2020, s. 152). 

 

Ilman kannattajajäsenten tällä hetkellä yli 100 000 euron vuosittaista panosta opisto ei olisi selviytynyt. Isossa Kirjassa arvostetaan sekä vuosittaisen kannatusmaksun maksavia opiston ystäviä kuin ainaisjäseniä. Vuosijäsenten määrä on nykyisin reilu 3 000. Mitä jos 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi jäsenmäärä nousisi 7 000:een? Se vahvistaisi merkittävästi opiston perintöä tuleville polville. 

Lisätietoa erilaisista tukimahdollisuuksista löytyy nettiosoitteesta . 

 

Marko Halttunen 

 

Kirjoittaja on Ison Kirjan konferenssikeskuksen johtaja.




40/201

Toiminnan vilkastumisen myötä yrittäjien maksamat lähetyskannatukset ovat jopa nousussa – Inflaation myötä lähetystyö on kallistunut
Opinnäytetyössä tutkittiin, kenen ääni kuuluu kristillisissä lehdissä
Myös Gazassa on pieniä uskovien ryhmiä – mediatyön hedelmää näkyy
Fifteenit täyttyneet nopeasti – Suosituimmat leirit täyttyvät minuuteissa