Näkökulma: Antisemitismiä seurakunnissa?

Antisemitismi lisääntyy. Se on herättänyt huolta monella taholla.

Helluntaikirkkojen uskonnonvapauskomissio (Pentecostal Commission on Religious Liberty, PCRL) hyväksyi viime vuonna IHRA-määritelmän antisemitismistä. Siinä antisemitismi määritellään seuraavasti: ”Antisemitismi on tietty juutalaisia koskeva näkemys, joka voi ilmetä vihana juutalaisia kohtaan. Antisemitismin sanalliset ja fyysiset ilmentymät on suunnattu juutalaisiin tai muihin kuin juutalaisiin henkilöihin ja/tai heidän omaisuuteensa, juutalaisyhteisön instituutioihin ja uskonnollisiin tiloihin.” 

PCRL on kahden helluntaikattojärjestön, PWF:n (Pentecostal European Fellowship) ja WAGF:n (World Assemblies of God Fellowship), yhteinen ja edustaa noin sataa miljoonaa helluntailaista. 

IHRA-määritelmän takana on Kansainvälinen holokaustin muistoa kunnioittava liitto (International Holocaust Remembrance Alliance). Määritelmän on hyväksynyt nelisenkymmentä maata ja suuri joukko kristillisiä ja maallisia tahoja. Sen puolestapuhujia ovat olleet muun muassa Canterburyn arkkipiispa George Carey ja Suomessa esimerkiksi piispa Teemu Laajasalo. 

Merkittäviä IHRAn taakse asettuneita tahoja ovat muun muassa Euroopan parlamentti, European Coalition for Israel (ECI), Deutsche Bank, Daimler-yhtiö, Chelsean jalkapalloklubi ja Argentiinan valtakunnallinen jalkapallo-organisaatio. Erilaisia kansalaisjärjestöjä on rintamassa satoja.

Jotkut kristilliset tahot ovat olleet pidättyväisiä suhteessaan IHRAn määritelmään. Muun muassa Kirkkojen maailmanneuvosto on tällainen. Epäröinnin takana näyttää yleensä olevan suhtautuminen Israelin valtioon ja sen politiikkaan. 

Aikakauslehti Christianity Today julkaisi hiljattain aiheesta jutun. Artikkelin alussa kerrotaan Euroopan Evankelisen Allianssin äskettäin yhtyneen IHRAn määritelmään. Siinä valaistaan myös niiden kristillisten tahojen perusteluja, jotka näkevät määritelmään sitoutumisessa ongelmia. 

Demokraattisten valtioiden perusoikeuksiin kuuluu mielipiteen vapaus. Siksi vapauden tulee vallita myös Israelin poliittisten päätösten arvioinnissa. Kristittyjen on kuitenkin tärkeää miettiä, millä perusteilla arviointia tehdään. Erityisen merkittävää se on silloin, jos on kyse Israelin olemassaoloon liittyvistä kysymyksistä. 

Vanhasta testamentista löytyy viisi eri liittoa, jotka Jumala on tehnyt Israelin ja laajemmin koko ihmiskunnan kanssa. 

Liitto Abrahamin kanssa (1. Moos. 12:3) sisälsi lupauksen siunauksesta, joka tulee kaikkien kansojen osaksi. Toinen Abrahamin kanssa tehty liitto koski luvattua maata (1. Moos. 15:18–21), ja kolmas liitto liittyi Mooseksen lakiin (3. Moos. 18:5). Neljäs koski Daavidin suvun ikuista kuninkuutta (2. Sam. 7:11–16). Viides on uusi liitto, jossa Jumalan laki on kirjoitettu sydämiin (Jer. 31:33). 

Liitoista ehdollinen oli vain yksi, lakia koskeva liitto. Siinä vain se, joka täytti lain, pääsi osalliseksi lupauksista. Vain yksi on yltänyt siihen, Jeesus. Kaikki muut liitot ovat ehdottomia. Ne takasi – ja takaa yhä – Jumala. 

Antisemitismi on syvimmiltään näiden liittojen kyseenalaistamista ja Jumalan pelaamista pois näyttämöltä. 

Arto Hämäläinen

Kirjoittaja on Helluntaikirkkojen uskonnonvapauskomission, PCRL:n, puheenjohtaja.