Näkökulma: Alhaalta ylös - "Meidän ei ehkä kannata perustaa käyttöhuoneita, mutta meidän kannattaa olla valmiita, kun lähimmäinen tarvitsee apua"

”Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Ei yhtään hän luotansa sulje, eikä karkota ketään pois.” 

Suomessa käydään tällä hetkellä vilkasta keskustelua valvotuista käyttöhuoneista huumeriippuvaisille. On herätty pohtimaan ratkaisuja nuorten lisääntyneille huumekuolemille, ja valvotut käyttöhuoneet muualla Euroopassa ovat olleet yksi toimiva ratkaisu tähän haasteeseen. 

Valvottu käyttötila olisi tärkeä matalan kynnyksen palvelumuoto huumeita ongelmallisesti pitkään käyttäneille henkilöille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erityisasiantuntija Sanna Kailanto sanoo: ”Käyttötilakokeilulla olisi suuri symbolinen ja eettinen arvo. Se viestittäisi, että myös päihderiippuvuuteen sairastuneilla ihmisillä on oikeus tarvitsemaansa hoitoon, tukeen ja palveluihin.”

      Onko meistä tähän vai onko se muun yhteiskunnan asia?

Me pohdimme usein, kuinka voisimme olla Jumalan käytössä ja kuinka valvoa tilaamme. Hakeudummeko me, armahdetut syntiset, Jumalan valvottuun käyttötilaan, missä otamme vastaan hoitoa, tukea ja palvelua? 

Tulisiko seurakuntien löytää työmuotoja ja tarjota tiloja, missä kohdata lähimmäisiä, jotka ovat tämän yhteiskunnan syrjäytyneimpiä ja hakevat apua tilanteeseensa aivan vääristä lähteistä? Pitääkö meidän mennä niin alhaalle, missä lähimmäinen kulkee, tai on jo jäänyt rotkon pohjalle. Onko meistä tähän vai onko se muun yhteiskunnan asia, jotta me voimme keskittyä vähän vähemmän syrjäytyneisiin lähimmäisiin? 

Edellä kuvatun tyyppisen työn toteuttaminen vaatii nähdäkseni erityisen kutsumuksen ja onnistuu ehkä parhaiten niin sanotuilta kokemusasiantuntijoilta, jotka ovat itse päässeet irti päihdekierteestä. Heillä on omakohtainen kokemus kuntoutumisesta, ja monet ovat sen jälkeen myös kouluttautuneet päihdetyöhön. 

Kokonaisuutena tämän työn tekeminen on kaikille mahdollista rukouksin ja taloudellisen tukemisen kautta. Lähettäjiä siis tarvitaan ja huollon on toimittava, jotta etulinja pystyy taistelemaan. 

Kan ry:ssä pyrimme vastaamaan lähimmäisen pyrkimykseen päästä irti tuhoavasta riippuvuudesta kohti selkeämpää elämänhallintaa. Kristittyinä toimijoina olemme itsekin tilanteessa, jossa olemme myöntäneet, että emme pärjää yksin elämässämme. 

Teemme sen, minkä ymmärrämme tehdä, mutta nöyrin mielin turvaamme Jumalaan kaikessa ja joka päivä. Lapsenomaisella uskolla mutta aikuismaisella ajattelulla teemme voitavamme näissä haastavissa tilanteissa. 

Hengellisyys ja ammatillisuus yhdessä ovat loistava yhdistelmä, joka antaa parhaat eväät kuntoutumisen onnistumiselle. Kuntoutumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää on oman voimattomuuden tunnistaminen, tunnustaminen, avun vastaanottaminen ja sitten päivittäisten hyvien valintojen tekeminen. Ja tähän taitaa perustua jokaisen uskovan elämäkin. 

Meidän ei ehkä kannata perustaa käyttöhuoneita, mutta meidän kannattaa olla valmiita, kun lähimmäinen on siinä tilassa, että haluaa päästä irti kurjasta tilanteestaan. 

”Ja alemma vieläkin tulla Hän tahtois, jos siellä ois joku tunnolla haavoitetulla, jotta korjata kurjan vois.” 

Jouko Vuorenniemi

Kirjoittaja on Kan ry:n toiminnanjohtaja.