Tellus kutsuu – kuuleeko Suomi?

Näin tavoitetaan suurkaupungit

Etiopian Addis Abebassa on yli kolme miljoonaa asukasta. Suurkaupunkien väkimäärä tulee kasvamaan erityisesti Afrikassa, mikä muuttaa myös lähetystyön painopisteitä, toteaa Ari Joensuu. Kuva: Daniel Lepojärvi

Vuonna 2050 Lagosin kaupungissa Nigeriassa asuu yli 60 miljoonaa ja koko Nigeriassa 410 miljoonaa ihmistä. Näin arvioivat tulevaisuudentutkijat. Tämän myötä Nigeriasta tulee maailman kolmanneksi väkirikkain valtio heti Kiinan ja Intian jälkeen.

Maailma muuttuu ja lähetystyö sen mukana. Strategiat suurkaupungeissa asuvien evankelioimiseksi ovat osa lähetystyön ja seurakuntien arkea nyt ja tulevaisuudessa. Työhön tarvitaan sekä kokeneita konkareita että nuoria osaajia.

– Muuten suurkaupunkien lapset ja nuoret jäävät helposti kohtaamatta, toteaa Ari Joensuu, joka työskentelee tällä hetkellä enimmäkseen Itä-Afrikassa Fidan vanhempana neuvonantajana.

Kansainvälinen nuorten verkosto, joka yhteisvoimin levittää evankeliumia eri mantereilla, on yksi Fidan lähetysstrategian tavoitteista. Tällainen verkosto on jo pikku hiljaa rakentumassa. Tänä keväänäkin Ugandaan lähtee tiimejä, joissa on nuoria Helsingin Saalemista ja Porin helluntaiseurakunnasta. Yhtenä tavoitteena on tutustuminen paikallisten nuorten elämään ja vertaisoppiminen puolin ja toisin. Nuoret Porista osallistuvat maanlaajuiseen nuorisokongressiin Ugandassa, joka on lajissaan ensimmäinen.

Lyhyilläkin lähetysmatkoilla voi olla merkittävä vaikutus, kun ne toteutetaan osana suurempaa suunnitelmaa. Esimerkiksi oppilaitosvierailut voivat auttaa rakentamaan pitkäaikaisia suhteita seurakuntaan. Myös vaikkapa jonkin taiteenalan osaajat voivat lyhyen vierailun aikana järjestää pienimuotoista koulutusta, esimerkiksi auttaa ylistysbändin toiminnan aloittamisessa.

Tärkeimpänä asiana Joensuu pitää kuitenkin ihmissuhteiden luomista. Yksin ei voi kukaan voittaa maailmaa Jeesukselle. Tarvitaan kontakteja toisiin uskoviin, myös kansainvälisesti. Tarvitaan myös kontakteja heihin, jotka eivät vielä tunne Jeesusta, sillä evankeliumi ei kulje eteenpäin tyhjiössä – ilman viestinviejiä tehtävä ei onnistu.

Urheilun avulla kontakti seurakuntaan

– Lahjat on tarkoitettu käyttöä varten, Ari Joensuu toteaa.

Urheilu, musiikki, teatteri tai kuvataiteet voivat kaikki olla välineitä evankeliumin eteenpäin viemisessä.

Urheiluteemainen yliopistovierailu voitaisiin rakentaa vaikkapa tällaiseksi: Pidetään salibandyottelu yliopistolla. Tämän jälkeen nuori pelaaja kertoo hyvien harrastusten positiivisista vaikutuksista elämään ja hyvinvoinnin lähtökohdista, joihin liittyen on huomioitava niin ruumis, sielu kuin henki.

Vierailu havainnollistaa, millä tavalla liikuntamahdollisuuksia voidaan pienellä vaivannäöllä tuoda kampukselle. Samalla luodaan kontakti seurakuntaan.

Vieraileva musiikin ammattilainen voisi puolestaan kouluttaa esimerkiksi seurakuntia. Joensuu toivottaisi tervetulleeksi niin nuoren ylistyksenjohtajan kuin eläkkeelle jääneen musiikinopettajankin.

– Musiikkikoulutuksen järjestämistä on mietitty esimerkiksi Keniaan.

Ilman paloa kritiikki yltyy

Joensuu on usein kuvannut elämäntehtävän toteuttamista seuraavasti: lahjat + palo x ihmissuhteet.

– On syntymässä saatuja lahjoja ja elämänkokemuksen kautta tulleita lahjoja.

Pelkät lahjat eivät yksinään riitä. Tarvitaan paloa ja ihmissuhteita, jotta lahjat voidaan parhaalla mahdollisella tavalla valjastaa Jumalan käyttöön.

– Jos jollain on lahjoja muttei paloa eli halua niiden käyttöön, niin niiden avulla kritisoidaan ihmisiä.

Palo pehmittää kritiikkiä, koska se suuntaa katseen lahjojen käyttöön.

Tarvitaan myös kontakteja toisiin. Ilman seurakunnan ulkopuolisia ihmissuhteita lahjat jäävät vain pienen piirin sisälle.

– Luovuus on Jumalan antama lahja, jolla voi palvella ihmisiä. Seurakunta on paikka, jossa lahjoja voi kehittää edelleen.

Kaiken kaikkiaan tarkoituksena on tuoda kunniaa Jumalalle.

– Lahjan avulla on tarkoitus voimaannuttaa toisia, ei olla itse tähtiä.

Paikalliset karttavat slummeja

Suurkaupunkien hengellisiä tarpeita kartoitettaessa on lähdettävä liikkeelle siitä, että opetellaan tuntemaan asumalähiöiden ja väestön ominaispiirteet.

– On selvitettävä eri kohteiden ensisijaiset ongelmat, Joensuu toteaa.

– Keitä alueella asuu? Mitä he tarvitsevat? Ovatko he opiskelijoita, työttömiä, ikääntyneitä?

Jollakin alueella tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että lapsille ei ole koulutusta. Tällöin voidaan pohtia, pystyttäisiinkö lähetystyön puitteissa järjestämään koulutusta.

Slummit ovat osa suurkaupunkien kokonaiskuvaa. Paikalliset välttelevät niitä, sillä ne mielletään usein prostituution, alkoholismin ja rikollisuuden tyyssijoiksi.

– Moni nairobilainen ei ole koskaan käynyt slummissa.

Koska Afrikan suurkaupungeissa erityisesti lasten ja nuorten osuus tulee kasvamaan, tärkeää on nuorisotyöntekijöiden kouluttaminen.

Niin suurkaupungeissa kuin muillakin alueilla sovelletaan Fidan ja Suomen helluntaiseurakuntien uutta IMU-lähetysstrategiaa. Siinä on kolme tärkeää osa-aluetta: seurakuntien istuttaminen, lähetystyön moninkertaistaminen ja uuden sukupolven huomioiminen ja valtuuttaminen.

Ikä merkitsee liikaa Afrikassa

Paitsi suurkaupungeilla ja eri kaupunginosilla myös maanosilla on omat hengelliset tarpeensa.

– Euroopassa tärkeää on, että annetaan nuorille mahdollisuus toteuttaa lähetysnäkyä. Meillä on paljon nuoria, jotka haluaisivat lähteä mukaan, mutta valitettavasti meiltä puuttuu näkökykyä mahdollisuuksien luomiseen, Ari Joensuu toteaa.

Myös Afrikassa suurimmat haasteet liittyvät vastuun siirtämiseen seuraavalle sukupolvelle.

– Afrikassa liian paljon painaa se, miten vanha joku on ja millaista kokemusta hänellä on, Joensuu sanoo.

– Siellä aristellaan vastuun antamista nuorille. Toivoisin, että Afrikassa oivallettaisiin, mikä rikkaus nuorissa on.

Etelä-Amerikassa haasteet ovat omanlaisiaan: tarvitaan kirkkokuntarajat ylittävää yhteistyötä, jotta voitaisiin tavoittaa suurkaupunkien nuoret.

– Etelä-Amerikassa seurakunnat kasvavat nopeasti. Helluntailaiset ajattelevat helposti olevansa yksin niin vahvoja, etteivät he tarvitse muita. Uskon, että Jumalan tahto on, että voimme oppia tekemään työtä yhdessä luopumatta niistä periaatteista, jotka ovat meille keskeisiä.

Aasiassa, kuten muuallakin, tarvitaan käyttöön relevantteja työkaluja ihmisten tavoittamiseen, Joensuu toteaa.

”Missä kuljettekin, julistakaa.” Tellus 2019 -lähetyskonferenssin slogan tiivistää myös Ari Joensuun mietteet.