Gillian Myrtle Grimm-Turunen syntyi maatilalla Etelä-Afrikassa, Pohjois-Kapin maakunnassa 25. elokuuta 1948. Rotuerottelu, apartheid, oli tuolloin voimissaan, ja sitä kesti vuoteen 1991. Väestö jaettiin valkoisiin, mustiin, intialaisiin ja värillisiin.
Myrtlen isä oli pastori. Hänellä oli myös sekatavarakauppa, jonka tuotolla hän piti huolen perheestään. Lapsia oli viisi.
– Vanhempani palvelivat antaumuksella suurta ympärillä asuvaa värillistä yhteisöä. He suhtautuivat kaikkiin ihmisiin tasavertaisesti.
Isä piti Etelä-Afrikan tiettävästi ainoaa monikulttuurista pyhäkoulua. Vanhemmat ruokkivat köyhiä, ja kylmien talvikuukausien aikana he jakoivat peitteitä ja kuumaa keittoa eläkeläisille. Äiti auttoi monien värillisten synnytyksissä.
Myrtlen koulu sijaitsi maaseudulla.
– Rakkaimpia muistoja lapsuudestani ovat tunteja kestäneet kävelymatkat isän kanssa, jolloin tutkimme lintuja, ja ratsastaminen naapurifarmilla.
Lukioaikana Myrtle opiskeli sisäoppilaitoksessa naapurikaupungissa. Ylioppilaaksi tultuaan vuonna 1965 hän jatkoi opiskelua ja valmistui opettajaksi.
Työntäyteisiä vuosia
Myrtle oli 22-vuotiaana ajautunut elämässään hyvin vaikeaan tilanteeseen.
– Tein syvää parannusta ja annoin elämäni Jeesukselle. Lupasin palvella missä tahansa, minne Herra minut kutsuu.
Myrtle opetti vuosia valtion kouluissa Etelä-Afrikassa. Hän tapasi saksalaisen Josef Grimmin, ja he avioituivat.
– Tunsimme Herran kutsuvan meitä lähetystyöhön. Myimme omaisuutemme ja muutimme suurelle lähetysasemalle KwaZulu-Nataliin. Vuonna 1987 jäin leskeksi ja tyttäreni ja poikani yksinhuoltajaksi. Elimme uskon varassa monia vuosia.
Myrtle auttoi perustamaan kaksi suurta lähetyskoulua ja koulutti opettajia. Kun hänen poikansa vuonna 1998 valmistui ylioppilaaksi ja tarvitsi opiskelupaikan, perhe muutti Georgeen, Etelä-Kapin alueelle. Myrtle oli nyt lähempänä vanhempiaan ja pastoriveljeään, jonka johtamassa seurakunnassa hän luotsasi pyhäkouluja ja perusti katulapsille Life Community Services -hoitokeskuksia.
Tytärkin pääsi ylioppilaaksi ja aloitti opiskelun yliopistossa. Myrtlen sydän kaipasi lähetystyöhön, ja hän liittyi vuonna 2002 kansainväliseen kristillisten koulujen verkostoon Network of International Schools (NICS). Verkostossa on 18 koulua 15 eri maassa Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.
– Kolme vuotta työskentelin lähetysopettajana Uijeongbussa, Etelä-Koreassa. Aloin samaan aikaan opiskella teologian maisteriksi Cornerstone Universityssä. Professorit matkustivat Amerikasta Aasian opettaakseen meitä.
Myrtle matkusti Yhdysvalloissa Alaskaa myöten avustaen kesäleireillä, evankelioiden vanhainkodeissa ja toimien tukihenkilönä ja ohjaajana uusille läheteille, kunnes NICS lähetti hänet Keniaan apulaisrehtoriksi.
– Sairastuin ja melkein kuolin punkkikuumeeseen ja bruselloosiin. Sairautta seurasi pitkä toipumisloma Etelä-Afrikassa.
Toivuttuaan Myrtle toimi Mississipissä NICSin lähetysopettajien mentorina ja myöhemmin lähetysopettajana Ghanassa.
Puoliso löytyi Suomesta
Kymmenen vuotta sitten Myrtle oli Yhdysvalloissa auttamassa tytärtään, joka sai lapsen.
– Tyttäreni kehotti minua liittymään verkostoon, jonka kautta saattoi tutustua muihin saman ammatin harjoittajiin. Tutustuin Seppo Turuseen, joka oli ollut 22 vuotta leskenä. Varsin nopeasti meistä tuli hyvät ystävät. Rukoilimme paljon ja etsimme Jumalan tahtoa.
Myrtle ja Seppo solmivat avioliiton 2.4.2009 ja asettuivat Siilinjärvelle. Myrtlelle avautui mahdollisuus opettaa Raamattua helluntaiseurakunnassa.
Vuonna 2014 pariskunta muutti Saloon eläkepäiviksi.
– Jatkan Jumalan sanan opettamista aina, kun se on mahdollista. Mieheni toimii innokkaasti muun muassa pakolaisten parissa ja kansainvälisessä työssä.
Myrtlen mottolauseita on lähetyspioneeri C.T. Studdin ajatus: ”Vain yksi elämä – se on pian ohi. Vain se, mitä olen tehnyt Kristukselle, kestää.”
