Elämme aikakautta, jolloin seurakunnat ovat yhä enenevissä määrin monikulttuurisia. Monikulttuurisuus ei ole ainoastaan maahanmuuttajien mukana tullutta rikkautta, vaan sitä on olemassa myös kantasuomalaisten keskuudessa, esimerkiksi sukupolvien ajalleen tyypillisten kulttuuristen virtausten, kuten seurakuntamusiikin puolella. Seurakunnat ovat nyky-yhteiskunnassa harvinaisia paikkoja, joissa on mahdollisuus kohdata samassa tilaisuudessa vauvasta vaariin suuri joukko ihmisiä, jotka ovat yhteisen kiinnostuksen kohteen äärellä kulttuurieroista huolimatta.
Musiikkiin erikoistuneet aikakausien tutkijat ovat sanoneet, että jokainen uusi sukupolvi joutuu keksimään ja luomaan heitä koskettavan musiikkityylin, koska heidän tehtävänsä on erottautua edellisestä sukupolvesta omaksi sukupolvekseen. Jokaisella sukupolvella on oma soundinsa ja jopa kielikuvansa, jotka muodostavat heille tyypillisen musiikkikulttuurin. Musiikki siis heijastaa voimakkaasti aikaansa.
Musiikin kokeminen on myös yksilöllistä, sillä jokin tietty musiikki saa yksilössä aikaan fysiologisia ja emotionaalisia muutoksia. Siksi se musiikkityyli, joka on leimautunut emootioihin nuorena tai esimerkiksi uskoontulon hetkenä, kantaa läpi koko elämän tuona dopamiinia tuottavana lempimusiikkina.
Juuri ne rakkaimmat laulut saavat aikaan hyvänolontunteen ja vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta samaa kokevien kanssa. Tämä on osasyy siihen, miksi sukupolvet tuntevat niin voimakasta omistajuutta joihinkin tiettyihin musiikkityyleihin.
Tieteellinen tutkimus osoittaa, että musiikin avulla voi säädellä vireystilaa. Kun tähän lisätään hengellinen aspekti, musiikkia voidaan käyttää ohjaamaan sitä, mihin suuntaan jumalanpalvelusta viedään. Sanomalla on voimakas yhteys jumalanpalvelusmusiikin päämäärään, ja musiikkityylin tulisi tukea tätä päämäärää. On vaikeaa katua syvästi nopeatempoisen, iloisen laulun tahdissa, kuten myös karkeloida iloiten hidastempoisen mollilaulun tahdissa.
Musiikin tehtävä on osaksi luoda samanmielisyyttä sekä yhteistä tunnelmaa seurakunnan kokoontuessa. On kuitenkin hyvä muistaa, että se, mitä tunnetta musiikki kommunikoi ja mitä tunnetta se tuo, ovat kaksi täysin eri asiaa.
Monikulttuurisen musiikin rikkautta seurakunnissa lisää vielä kansallinen monikulttuurisuus, jota maahanmuuttajat tuovat mukanaan. Parhaassa tapauksessa seurakunnassa kuullaan kirkasäänistä lasten laulantaa, innostutaan afrikkalaisista rytmeistä, koetaan nostalgiaa sekakuoron sävelin, palvotaan Jumalaa uusin ylistyslauluin ja lauletaan täysin palkein perinteisiä yhteislauluja. Ja kaikki tämä musiikillinen monikulttuurisuus mahtuu samaan jumalanpalvelukseen.
Jumala antaa jokaiselle sukupolvelle oman aikakautensa mukaiset välineet, keinot ja tavat toimia evankeliumin eteenpäin viemiseksi, mutta Jumala ja hänen sanansa on sama aina ja ikuisesti. ”Minä teen Sinun nimesi kuuluksi suvusta sukuun; Sen tähden kansat Sinua ylistävät aina ja ikuisesti” (Ps. 45:18).
Piritta Poutala
Kirjoittaja on HSM ry:n hallituksen jäsen, musiikin maisteri ja radiotoimittaja.