Muistolle: Operaatio Filippuksen luoja Veli Ketoja on poissa
Vellu oli tuttu mies herätysliikkeessä. Vuosikymmeniä hän vieraili seurakunnissa pitämässä tarjolla elämän sanaa painettuna tai äänitteiden muodossa. Tai hänet tapasi Juhannuskonferenssissa RV-teltassa. Tai Turun helluntaiseurakunnan saarnaajana yhteensä lähes vuosikymmenen ajan.
Aina yhtä rauhallisena, myhäilevänä, pieni huumorin pilke silmäkulmassa.
Vellu oli Pohjanmaan poikia, syntynyt Kauhavalla Oravan kylässä. Kun hän oli yhdentoista, hänen isänsä kuoli yllättäen, ja vain kuukautta myöhemmin jo vuoden verran sairastanut äitikin nukkui pois. Tässä tilanteessa yksi vanhemmista veljistä otti Vellun hoitoonsa.
1950-luvun alussa Niilo Yli-Vainio ja Matti Rajamäki tulivat Kauhavalle pitämään herätyskokouksia, ja Vellukin tuli uskoon, 13-vuotiaana.
Hengelliset asiat saivat kuitenkin kovan kilpailijan ajankäytössä, sillä Vellu oli hiihtäjänä juniorien SM-tasoa, ja niin kävi, että hyvä harrastus toi mukanaan huonoja asioita ja Vellu erotettiin Kauhavan helluntaiseurakunnasta.
Vellu lähti sitten opettelemaan kirvesmiehen oppia, ja sieltä vuonna 1960 Turkuun.
Tuohon aikaan Vellun kahdeksan vuotta vanhempi Olli-veli oli saarnaajana Kauhavalla, ja tämän pyynnöstä Vellu lähti vaimoineen kokoukseen. Kokouksen jälkeen Olli esitti heille kutsun palata uskon tielle – ja niin myös tapahtui.
Vaikka taitoja ei Vellun oman arvion mukaan ollutkaan, niin nuori mies oli mieleltään tulta ja tappuraa ja aina innokas todistamaan. Siihen häntä kannusti Turun helluntaiseurakunnan saarnaaja Heikki Lahti.
Niihin aikoihin Kustannusliike Ristin Voiton silloinen markkinointipäällikkö Olavi Rantanen alkoi sairastella, ja tämä pyysi Vellua kuskikseen veljespäiville, koska ei voinut enää itse ajaa.
Ristin Voiton miehen myyntihommat eivät olleet niitä tavanomaisia huonekalukauppiaan, vaan kierrettiin seurakunnissa, oltiin mukana veljespäivillä, tavattiin työntekijöitä, selitettiin kirjojen sisältöä ja lehden linjaa, osallistuttiin keskusteluihin, käytettiin puheenvuoroja. Kovaa vääntöäkin oli joskus, mutta rauhan miehenä Vellu selvisi leppoisaan tapaan monista kiihkeistäkin neuvonpidoista.
Kun Vellu oli ollut kuusi vuotta myyntitehtävissä, hänet pyydettiin saarnaajaksi Turkuun. Vellu suostui, ja vain harvalla myyntimiehellä on sellaista kokemusta seurakuntatyöstä kuin hänellä oli. Hän palveli Turun helluntaiseurakuntaa yhteensä lähes vuosikymmenen ajan.
Mutta sitten hänet pyydettiin takaisin kustannusliikkeen hommiin, ja niissä hän sitten olikin kaiken kaikkiaan 21 vuotta.
Joskus herätysliikkeessä käy niin, että sille annetaan jotakin sellaista, mitä ei ole suunniteltu. Yhden tällaisen hetken avainhenkilö oli Veli Ketoja.
Se meni näin. Olimme Turun jäähallissa TPS–Kalpa-ottelussa. Vellun vieressä istui minulle tuntematon mutta Vellulle selvästikin tuttu henkilö. Ottelun jälkeen kyselin, että kukahan tuo mies oli.
- Minä ostan hänen kanssaan aina sarjakortin vierekkäisille paikoille, Vellu totesi ja hymyili ilkikurisesti.
Ikään kuin olisi ollut hieman pahanteossakin.
- Ja olen minä tilannut hänelle Hyvä Sanoma -lehdenkin. Kun Raamatussa on se Filippus, ja se hoviherra istui siinä vaunussa ja luki. Filippus käveli vierellä kärryn pölyssä ja odotteli, että joskus olisi tilaisuus kysyä, että ymmärsikö hoviherra mitään siitä lukemastaan.
- Niin minä sitä, että jos tuo kaveri olisi vaikka se hoviherra, niin voinhan minä joskus sitten kysyä, että oliko siinä lehdessä jotakin…
Operaatio Filippus oli syntynyt! Kyse ei ollut vain lehtien levikistä, vaan tavasta elää evankeliumi kanssakulkijan rinnalla. Tavasta elää oma usko todeksi ja olla paikalla niinä hetkinä, jolloin pohditaan elämän perimmäisiä kysymyksiä.
Rinnalla kulkija oli Vellu myös työtovereille. Sauli Manninen, itsekin yli 32 vuotta kustannusliikettä palvellut, luonnehtii häntä näin:
- Kun aloitin päätoimisesti RV-kustannuksen palveluksessa toukokuun alussa 1986, Vellu opasti minua kuin isä poikaansa! Hän ei pyrkinyt tekemään minusta itsensä kopiota, vaan ohjasi ja rohkaisi minua rakentamaan oman tieni.
Raamattu puhuu niistä, ”jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen ja loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti” (Daniel 12:3). Veli Tapani Ketoja oli yksi heistä. Loistakoon hänelle nyt siis ikuinen valo!
Thorleif Johansson
Veli Tapani Ketoja
Puoliso Terttu Anneli (o.s. Panula) vuodesta 1958. Velin kuolinpäivänä yhteistä avioliittoa tuli täyteen 63 vuotta.
Lapset
Kari Tapani 1960
Anssi Jaakko 1961
Tuija Helena 1963
Hanna Katriina 1971
Puheenaihe
48/2022
Me kasvattajina, vanhempina ja turvallisina aikuisina voimme olla auttamassa ja johtamassa nuoria nykypäivän haasteiden keskellä terveeseen, vahvaan uskoon ja elävään jumal...
Englanniksi laulettu musta gospel on Suomessa nykyisin vahva ilmiö, joka kasvaa etenkin varsinaisen seurakuntatoiminnan ulkopuolella.
– Kyllä jenkkigospel on...
Myyrmäen kauppakeskuksen räjähdys lokakuussa 2002. Kauhajoen koulusurmat syyskuussa 2008. Turun puukotusisku elokuussa 2017. Muun muassa kaikissa näissä kriisitilanteissa, kes...
