Muistoissamme rukoustaistelija ja lähetti Kalevi Pesonen 

(18.5.2023) Synnyit 1950-luvulla Tervolassa suurperheeseen. Nuorena lähdit Ruotsiin, jossa kului 10 vuotta töitä tehden ja hurjaa elämää viettäen, kunnes Jeesus ilmestyi sinulle näyssä ja varoitti tuhoon vievästä elämäntyylistä. Tämä sai sinut lukemaan Raamatun läpi kolmesti vuoden aikana, ja lopulta annoit elämäsi Jeesukselle. 

Tiesi johti Katinalan Raamattuopistolle ja sen jälkeen Larsmon Lähetyskurssille, koska olit jo kouluiässä saanut lähetyskutsun koulussa vierailleen lähetyssaarnaajan vaikutuksesta. Se kutsu uudistui, kun tulit uskoon. 

Tapasimme Larsmossa syksyllä 1980. Ensin ihastuimme ja sitten vihastuimme. Kurssin päätyttyä tapasimme kurssikaverin häissä, ja silloin rakkaus roihahti. Liftasimme yhdessä Helsinkiin ja seuraavana päivänä kosit minua. Kihlauduimme viikon kuluttua ja avioiduimme kolmen viikon kuluttua, koska sait Jumalalta vahvistuksen, että häämme ovat 27.6.1981. 

Jumala siunasi meille varattomille rahat yli 200 hengen häihin. Teimme syksyn talkootöitä Kokkolassa Ebeneser Voluntary Service ry:ssä, josta tulikin myöhemmin yksi uskollisista kannattajistamme, kun lähdimme vuosia ja monta lasta myöhemmin lähetystyöhön, ensin Alavuden ja myöhemmin Porin lähetteinä. 

Oltuamme vapaaehtoistyössä Englannissa Wycliffe-järjestössä aloimme odottaa kolmatta lasta. Luulimme sen olevan liikaa lähetysjärjestöille. Asetuimme Alavudelle piilottamaan lähetyskutsuamme, mutta eipä se mihinkään kadonnut siellä Jumalan arvokkaassa elämänkoulussa 10 vuoden aikana. Myöhemmin lähdimme taas Englantiin kieltä oppimaan ja Lehijärven lähetyskurssille seitsemän lapsemme kanssa. 1996 ovet avautuivat Papua-Uusi-Guinealle 2,5 vuodeksi. Myöhemmin palvelimme siellä uudelleen vuoden ja toisen Australiassa. 

2007 palasimme Suomeen. Työskentelit Olkiluodon ydinvoimalassa eläköitymiseesi asti. 2010 alkaen johdatuimme Turkkiin ensin lyhyiksi jaksoiksi, sitten pidemmiksi. Monena vuonna teimme keväisin ja kesäisin talkootöitä IK-opistolla. Talvet kuluivat sekä Turkissa että ympäri maailmaa aina, kun Turkin-viisumi meni umpeen. 

Olin yrittänyt muokata sinusta perinteistä lähetystyöntekijää, mutta olit tiukka kutsumuksestasi rukoustaistelijana. Et pitänyt siitä meteliä, mutta hoidit uskollisesti suuren palvelusvirkasi henkitaistelijana Suomessa ja lähes sadassa maassa, missä ikinä liikuimme tai teimme töitä. Olisin niin mielelläni tehnyt sinusta ”jotain suurta ja näkyvää”, mutta pysyit uskollisena salaisessa tehtävässäsi. Pari kertaa on Jumala näyttänyt minulle ministerisalkkusi arvopaperit ja rinnuksissasi säteilevät ansiomitalit. 

Viime vuosina sairaudet lisääntyivät, mutta et halunnut asettua Suomeen, vaan muokata maaperää Turkissa ja muissa maissa. Seitsemän vuotta sitten sairastuit Alzheimeriin, mutta rukoustyösi toimi voitelussa loppuun asti. Sairastit vuosia kroonista sydänsairautta, ja rukoilimme, että ”mieluummin sydän veisi taivaaseen, kuin Alzheimer laitokseen”. Toiveesi toteutui. Sinut, rakas Kalevi, lennätettiin Turkista sydänkohtauksen jälkeen Suomeen upealla ambulanssilennolla juuri ennen pääsiäistä. Sairaalasta vielä kotiuduit. Sanoit, että niin kauan kuin sinulla on tehtävää maailmassa, niin kauan olet kuolematon. 

Aamulla 5. huhtikuuta olit erittäin hyvännäköinen ja pirteä. Aioimme lähteä pienelle kävelylle huilimisen jälkeen, mutta löysimmekin vain maallisen majasi. Sinä, Jumalan uskollinen palvelija, olit saanut kutsun Lunastajasi ja Työnantajasi luokse Taivaan ihanuuteen. 

Kaikesta vajavaisuudestamme huolimatta rakastimme toisiamme syvästi, ja tulemme perheenä kaipaamaan erityisesti vahvaa rukoustukeasi suunnattomasti! 

 

Rakkaudella ikävöiden 

Arja ja lapset perheineen